Hämeenlinnan kaupunkia suositellaan maksamaan uskonnottomalle koululaiselle korvausta, kun tämä on joutunut koulussa kuulemaan pääsiäisen aikaan pääsiäisaiheista kristillistä musiikkia.
Oppilaan äiti valitti asiasta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle. Lautakunta tulkitsi tytön tulleen syrjityksi, suositti 1 500 euron korvauksen maksamista ja totesi, että korkeampikin summa olisi kohtuullinen.
Miten tämä voi olla totta? Lautakuntaan kuuluu korkeasti koulutettuja ja korkeassa asemassa olevia henkilöitä.
Millä perusteella on kysymys syrjimisestä? Mielestäni syrjimistä olisi ollut evätä tytön osallistuminen muiden mukana kyseiseen musiikkitapahtumaan.
Arvokkaat tapahtumat elämän käännekohdissa ovat useimmiten kirkollisia.
Onko valtiovallan tehtävä kitkeä kristinusko maastamme? Onko tällaisia päätöksiä tehty, milloin, missä ja miksi? Kristinusko on osa vuosituhantista historiaamme. Sen ytimessä on ihmisarvo. Tälle pohjalle on luotu hyvinvointivaltio ja korkeatasoinen kulttuuri.
Arvokkaat tapahtumat elämän käännekohdissa ovat useimmiten kirkollisia, kuten häät, hautajaiset, ristiäiset. Onko tavoitteena evätä kyseisiltä lapsilta osallistuminen myös näihin tilaisuuksiin?
Lasten elämää ei tule kaventaa. Eikä voi olla valtiovallan tehtävä tutkia suurennuslasilla uskonnollisten sanojen esiintymistä ja langettaa niistä “tuomioita”. Kysymys on paljon suuremmasta.
Kristinusko leviää maailmalla. Kansainvälisissä kontakteissa ulkomailla vaihdossa olevat opiskelijat eivät saa syrjimiskorvauksia kohdatessaan uskonnollista materiaalia.
Nuorten ahdistuneisuus on viime aikoina voimakkaasti lisääntynyt. Rippikoulun kävi vuonna 2023 yli 73 % 15-vuotiaiden ikäluokasta.
Huomattava enemmistö antoi palautteen: ”rippikoulussa on turvallista, hauskaa ja hyödyllistä.”
Nuoret ovat saaneet itse päättää osallistumisestaan, ja tämä oli heidän palautteensa.
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen isoäiti.