Kymmenen vuotta sitten Suomessa huolestuttiin villisioista. Syynä oli afrikkalainen sikarutto, jota oli löydetty Baltian maista. Se on eläintauti, joka ei tartu ihmiseen, mutta voi levitä villisikojen välityksellä kotieläinsikoihin.
Sikaruton leviäminen sikatiloille olisi maataloudelle katastrofi, joka vaikuttaisi koko tuotantoketjuun. Lihatalo Atria on laskenut viime vuonna, että sikaruton leviämisen välittömät kustannukset olisivat noin 50 miljoonaa euroa.
Kymmenen vuotta sitten Suomessa eli reilu tuhat villisikaa. Maa- ja metsätalousministeriön asettama villisikatyöryhmä asetti vuonna 2015 tavoitteeksi, että kanta puolitetaan. Kävi päinvastoin.
Kymmenessä vuodessa kanta on kaksinkertaistunut, vaikka sitä on pyritty koko ajan harventamaan. Tällä hetkellä Luonnonvarakeskus arvioi kannan kooksi reilut 2 000 eläintä.
Tosin villisikojen määrä on viimeisten vuosien aikana laskenut. Pahimmillaan se kävi jo noin 4 000 yksilön tietämillä. Vuosittaiset suuret erot kertovat siitä, että joko kannanarviointi on vaikeaa tai sikojen määrä vaihtelee isosti olosuhteiden ja metsästyksen myötä.
Salkkari uutisoi perjantaina Kiskon ja Kiikalan metsissä elävästä villisikojen jättilaumasta. Erityisen huolestuttava oli petoyhdyshenkilö Pekka Mäen arvio, että Salon seudun villisikakanta on räjähtämässä.
Villisikojen tiheimmät esiintyvät ovat pitkään löytyneet Uudeltamaalta ja Kaakkois-Suomesta. Siat ovat taivaltaneet Suomeen Venäjältä. Siksi sitä ei lasketa haitalliseksi vieraslajiksi, vaan tulokaslajiksi. On luonnollista, että kanta levittäytyy idästä kohti länttä. Nyt näyttää siltä, että ne ovat tulleet joukolla Salon alueelle.
Villisikakannan hallinta on kuitenkin helpottumassa. Nykyinen hallitus sääti viime keväänä lain, joka sallii yötähtäimien käytön sikajahdissa. Eduskunnalta lakiesitys sai pääosin kiitosta. Hallitukselle voikin antaa tunnustusta asiaan tarttumisesta. Samalla voi kysyä, miksi lakimuutos saatiin aikaan vasta nyt. Vuonna 2019 sallittiin loukkujen käyttö villisian metsästyksessä.
Uusinta lakimuutosta epäilemättä vauhditti sikaruton leviäminen Ruotsiin viime vuonna. Siellä tauti aiheutti välittömästi sianlihan viennin puolittumisen.
Villisikaa ei voi pitää ainoastaan haittaeläimenä. Metsästyksen kannalta se on myös arvokasta riistaa. Suomesta on tehty esimerkiksi Baltian maihin jahtimatkoja villisikojen perässä. Omavaraisuus metsästysturismissa on tietenkin hyvä asia.
Lisäksi villisian lajistatuskin riippuu aikaperspektiivistä. Kivikauden loppuun saakka se kuului Suomen luonnon lajistoon, joten villisikan voisi hyvin haastaa ihmisen käsityksen siitä, kuka onkaan tulokaslajin edustaja.
Ihmiselle villisika ei normaalisti aiheuta vaaraa, mutta autoilijalle se on ikävämpi juttu. Jos pimeällä maantiellä tunnistamaton eläin syöksyy auton keulaan, autoilijan kannattaa toivoa osuneensa mieluummin peuraan kuin villisikaan. Parisataakiloista loukkaantunutta karjua ei kannata lähestyä.