Ohjaaja Klaus Härön koskettava uutuuselokuva oli pakko kuvata Virossa – “Suomi on rempattu piloille” | Teemat

Hakaniemen hallin kahvilassa istuu tyytyväinen ja rennonoloinen elokuvaohjaaja Klaus Härö 53. Hänen uusin elokuvansa Ei koskaan yksin on juuri edellisellä viikolla saanut maailmanensi-iltansa Tallinnassa Pimeiden öiden elokuvafestivaaleilla.

Tämän elokuvan saaminen valkokankaalle kesti ennätyksellisen pitkään.

– Tässä on takana 15 vuoden prosessi. Viimeviikkoinen ensi-ilta oli jonkinlainen pitkän prosessin päätös. Nyt itsekin vasta uskon, että elokuva toteutui, Härö toteaa Tallinna24:n haastattelussa.

Ei koskaan yksin -elokuva kertoo toisen maailmansodan aikana Suomesta Saksaan luovutettujen kahdeksan juutalaispakolaisen auttajan suomalaisen liikemiehen Abraham Stillerin tarinan. Suomen Schindleriksikin kutsuttu Stiller teki kaikkensa auttaakseen juutalaispakolaisia, joita uhkaa luovutus keskitysleirille Auschwitziin.

Idea elokuvasta syntyi vuonna 2005 elokuvan Äideistä parhain jälkimainingeissa. Aihe kiinnosti sekä Klaus Häröä että tuottaja Ilkka Matilaa.

– Tuon elokuvan jälkeen kysyimme toisiltamme, että mikä olisi se elokuva, jonka haluaisit vielä tehdä. Toisistamme tietämättä vastaus oli sama eli elokuva Suomen toisen maailmansodan aikana tekemistä juutalaisten luovutuksista. Molemmat totesimme, että ootko tosissasi, mä olen ajatellun ihan samaa, Härö kertoo.

Painava aihe kiinnosti Häröä ja vuosien saatossa hän luki useita aihetta käsitteleviä kirjoja. Jokainen niistä avasi monta uutta näkökulmaa elokuvaan.

– Vasta sitten kun löysimme Abraham Stillerin Rony Smolarin kirjoittaman dokumentaarisen kirjan myötä, koin, että löysimme elokuvan päähenkilön ja tiesin, mihin suuntaan lähteä.

Härö on kuitenkin tyytyväinen, että elokuvan teko kesti näin kauan.

– Alun perin elokuva piti tehdä jo vuonna 2012, mutta näin jälkeenpäin olen iloinen, ettei niin käynyt. Silloin elokuvan ydin eli tämä syyllisyyden ja sovinnon teema sellaisena, kun se nyt näyttäytyy, oli löytymättä.

Abraham Stillerin hahmo heijastelee Härön mukaan hänen tunteitaan.

– Kasvoin itse siinä ymmärryksessä, ettei Suomi luovuttanut juutalaisia Saksaan. Kun asian todellinen laita selvisi, minulle tuli todella pettynyt olo. Sellainen, että mulle oli valehdeltu, että olin ollut liian hyväuskoinen. Elokuvan Abraham Stiller varmaan kuvastaa mua ja mun tuntemuksia aika paljon.

Pitkään valmisteilla ollutta elokuvaa päästiin vihdoin kuvaamaan syksyllä 2023. Suomessa se saapuu elokuvateattereihin tammikuussa 2025.

Elokuvan pääosaa Abraham Stilleriä näyttelee Ville Virtanen. Klaus Härö tiesi jo hyvin alkuvaiheessa haluavansa Virtasen mukaan elokuvaan. Myös Valpon päällikön Arno Anthonin roolin näyttelevä Kari Hietalahti oli Häröllä mielessä pitkään.

– Elokuvien pääroolien esittäjät on kyllä yleensä mulla mielessä jo hyvin varhain. Elokuvanäyttelemisessä Ville Virtanen on ihan omaa luokkaansa. Hän on tosi taitava ja hänessä on myös jotain arvoituksellista ja salaperäistä, joka mielestäni teki hänestä täydellisen tähän rooliin. Ville myös näyttää Abrahamilta, vaikka se ei aina ole tärkeää, Härö kertoo.

Yksi elokuvan teon sykähdyttävimpiä hetkiä oli Härön mukaan se, kun näyttelijät kokoontuivat kesällä 2023 Kaapelitehtaalle ensimmäisiin harjoituksiin lukemaan läpi repliikkejä.

– Kun on 15 vuotta ollut nämä ihmiset mielessä ja sitten Ville Virtanen ja Kari Hietalahti ensimmäistä kertaa lukevat repliikit läpi, niin kyllähän se oli semmoinen juhlahetki.

Valtaosa Ei koskaan yksin -elokuvasta on kuvattu Virossa. Tämän elokuvatuotannon kohdalla Suomenlahden yli lähdettiin kuvauspaikkojen takia.

– Suomi on elokuvantekijän näkökulmasta rempattu pilalle, kuten tämä Hakaniemen hallikin. Kaikki on maalattu valkoiseksi, Härö tuhahtaa.

Sen sijaan Virosta on helppo löytää hyvinkin erityylisiä ja eri aikakauden kuvauspaikkoja. On ränsistyneitä tehdasrakennuksia, Tallinnan historiallinen Vanhakaupunki ja myös luontoa.

– Tämän elokuvan kohdalla monet asiat, jotka olivat Suomessa vaikea toteuttaa, olivat Virossa mahdollisia. Esimerkiksi Stillerin myymälä on kuvattu Tallinnan Vanhassakaupungissa, samoin Valpon interiööri. Lapin suo löytyi Klogasta armeijan ampuma-alueelta.

Enää elokuvantekeminen ei ole Virossa halvempaa kuin Suomessa.

– Vielä vuonna 2015, kun kuvasin Virossa elokuvaa Miekkailija, kustannukset siellä olivat halvemmat. Toki Viron tarjoamat kannustimet ja tuet elokuvan tekemiselle vaikuttavat. Virossa on myös fantastisia elokuva-alan työntekijöitä. Heillä on hyvä yhdistelmä ammattimaisuutta ja talkoohenkeä, Härö kehuu.

2

Klaus Härön uutuuselokuvan valmistuminen vei 15 vuotta. Katja Toivanen

Klaus Härön elokuvissa pääosassa on monesti yksittäinen pieni ihminen, jonka kokemuksista kasvaa suuremman merkityksen saava tarina.

– Pidän elokuvista, joissa on selkeä päähenkilö, jota seurataan. Miksei toi kuvaus pienestä ihmisestäkin siihenkin sovi.

Valkokankaalle asti pääsevien käsikirjoitusten pitää Härön mukaan täyttää kaksi kriteeriä ja kertoutua kuvin.

– Joskus aihe vaikuttaa kivalta, mutta jos en ajattele sitä enää seuraavana päivänä, niin se on huono merkki. Sitten on tarinoita, jotka eivät jätä mua rauhaan, kuten tämä elokuva. Elokuvan tekeminen on helposti 5–6 vuoden matka. Haluan tehdä elokuvia, jotka ovat tärkeitä ja joihin uskon ja joista välitän vielä monen vuoden jälkeenkin.

Härön elokuvat ovat vuosien saatossa keränneet monia palkintoja useilta kansainvälisiltä elokuvajuhlilta ja esimerkiksi elokuva Miekkailija oli ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Golden Globe -palkinnon saajaksi ja se valittiin myös Suomen viralliseksi Oscar-palkintoehdokkaaksi. Mikä merkitys palkinnoilla on ohjaajalle?

– Palkinnot on pahvilaatikossa. Eivätkä ne auta silloin, kun sataa räntää ja aikataulut painavat päälle. Tärkeämpää on, että elokuvat ovat levinneet maailmalle ja niitä on katsottu monessa maassa. Se kertoo siitä, että me on tehty asiat oikein, kun katsojat jossain täysin toisenlaisessa kulttuurissakin on voinut nauttia elokuvasta. Se on mulle merkittävää, Härö sanoo Tallinna24:n haastattelussa.

Ei koskaan yksin Suomen ensi-ilta 17. tammikuuta 2025.