Suomi on vannonut avoimen tiedon nimeen, mutta asia vaikuttaa olevan hiljalleen muuttumassa, uskovat asiantuntijat.
Elina Ussa. OUTI JÄRVINEN
Tietoa Suomesta muihin maihin kulkevista merikaapeleista on ollut saatavilla muun muassa kaikille avoimesta Oskari-tietopalvelusta. Lisäksi tietoa on navigointiin käytetyissä merikorteissa sekä maailmanlaajuisesti Submarine Cable Map –sivustolla.
Tietoliikennealan edunvalvontajärjestö Ficomin toimitusjohtaja Elina Ussa arvostelee Suomen avointa linjaa sijaintitietojen julkisuudessa.
– Suomi on ollut vahvassa uskossa avoimeen dataan, ja se on ulottunut valitettavasti myöskin kriittiseen infraan. Kyllä meillä tässä on ryhtiliikkeen paikka, Ussa sanoo.
Oskari-palvelun kartoista kaapeleiden sijainnit olivat nähtävissä kymmenien senttien tarkkuudella, Ussa kertoo.
Tietojen saatavuus on ollut tapetilla useiden Itämerellä tapahtuneiden kaapelirikkojen takia.
Vuotta ennen Ukrainan sodan alkamista tietoliikennealalla käytiin läpi merikaapeleiden suojaamista niiden rantautumispaikoilla koskevia määräyksiä. Tietoja määräyksistä käsiteltiin Ussan mukaan suurella luottamuksella. Sodan alettua huomattiin, että samoja tietoja on Traficomin ylläpitämässä verkkopalvelussa kaikkien nähtävillä.
– Tämä oli meille yllätys, joka ilmeni vasta Venäjän hyökkäyssodan alettua. Ja minusta tuntuu, että se oli yllätys viranomaisillekin.
Ussa huomauttaa, että Oskaria vastaavaa tietopalvelua ei ole ollut esimerkiksi Virolla ja Tanskalla. Ussa pitää ymmärrettävänä sitä, että merenkulun käytössä on tietoa kaapeleista vahinkojen välttämiseksi. Se, että tieto on verkossa avointa kaikille, ei hänen mukaansa ole perusteltua.
Ficom otti kantaa tietojen avoimuuteen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Ussa kiittelee nykyistä Petteri Orpon (kok) hallitusta siitä, että se tarttui asiaan ripeästi, vaikka tilanteeseen reagoitiinkin hänen mielestään liian myöhään.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Eagle S -öljytankkeria epäillään merenpohjassa tehdystä törkeästä tuhotyöstä. Rajavartiolaitos
Rajojen sisällä
Ussan mukaan Suomessa on tapahtumassa hiljalleen muutos kohti kriittisten tietojen vahvempaa salausta.
Muutoksesta kertoo Ussan mukaan vielä ajankohtaisempana esimerkkinä Sijaintitietopalvelun kehittämisen keskeytys. Kyseessä on Juha Sipilän (kesk) hallituskaudelta asti kehitetty tietokanta, johon on ollut määrä kerätä Suomessa kulkevien kaapelien tietoja.
Ussan mukaan palveluun olisi pääsy tuhansilla tahoilla, eikä esimerkiksi rikollisten bulvaaniyhtiöiden pääsyä rekisterin tietoihin voisi käytännössä estää.
Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) keskeytti palvelun toteuttamisen lokakuussa kokonaisturvallisuuteen vedoten. Ficomin tiedotteen mukaan Sijaintitietopalvelusta ilmaisivat huolensa myös tele- ja energiayhtiöt, vesilaitokset ja kunnat.
Tällä hetkellä tiedot ovat verkkojen omistajilla, ja urakoitsijalla on velvollisuus selvittää kaapelien sijainnit ennen rakentamisen aloittamista.
Ussa mainitsee myös tänä vuonna valmistellun energiatehokkuuslain muutoksen. Alun perin lausuntokierrokselle tuli esitys, jonka mukaan viranomaiselle tulisi antaa tarkat osoitetiedot kaikista Suomessa sijaitsevista datakeskuksista. Lausuntojen jälkeen lainvalmistelussa päädyttiin siihen, että keskusten sijainnista tarvitsee kertoa vain maakunta.
– Tämän kaltaisia rekisterejä ei valtion kannata pitää, sillä se saa tarvitsemansa tiedot yrityksiltä silloin, kun se niitä tarvitsee, Ussa sanoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Ympyröity Cinian C-lion1-kaapeli vaurioitui marraskuussa. Kaapeli kulkee Suomen ja Saksan välillä. TeleGeography/Santeri Rosenvall
”Ei tarvitse tietää”
Traficomin kyberturvallisuuskeskuksen päällikön Janne Allosen mukaan merikaapelien paikkatiedot ovat olleet julkisia juuri vahinkojen välttämiseksi. Ajatuksena on ollut, että tietoja ”käytettäisiin hyvään”.
– Mutta totta kai kun tiedot ovat julkisia, niitä voidaan käyttää myös muuhun tarkoitukseen, jopa pahantahtoisesti.
Allonen viittaa KRP:n alustaviin tietoihin, joiden mukaan Eagle S:n aikaansaamaksi epäilty ankkurin raahausjälki olisi kymmenien kilometrien pituinen.
– Jos ankkuria laahaa merenpohjassa kymmeniä kilometrejä, silloin ei ehkä tarvitsekaan tietää tasan tarkkaan, missä kaapeli menee. Silloin menevät rikki ne kaapelit, jotka eteen tulevat.
Allonen arvelee, että kuluneen vuoden perusteella tullaan arvioimaan kaapelien sijaintien julkisuutta uudelleen. Hänen mukaansa kaapelien julkisuuskysymys on ”kuuma peruna”, jota ministerit ja hallitus varmasti pohtivat yhdessä turvallisuusviranomaisten kanssa. Hän ei osaa tässä vaiheessa nimetä yksittäisiä toimia tilanteeseen liittyen.
Traficom säätelee teleoperaattorien toimintaa. Allosen käsityksen mukaan muutoksia säännöksiin on jo työn alla, ja lisää voidaan ottaa työn alle ”hyvinkin nopeasti”.
Huono perustelu
Ussan mukaan Oskarin kaapelitietoja perusteltiin edellisen hallituksen aikaan sillä, että tiedot ovat olleet nähtävillä jo vuosia ja ovat siten jo liikkuneet eteen päin. Ussan mukaan näin varmasti onkin.
– Sehän ei ole se pointti. Vaan pointti on se, että me annamme signaalin, ettemme anna näitä tietoja ainakaan hopeatarjottimella, ja uusia tietoja ei rekisteriin enää laiteta.
Ussa ei väitä, että viimeaikaiset kaapelivauriot olisivat johtuneet Oskarin tiedoista. Hän kuitenkin peräänkuuluttaa varovaisuutta tietojen jakamisessa.
Ussan mukaan kaikissa mainituissa tietokannoissa ongelmana on tietojen keskittäminen.
Tietojen hajauttamisen lisäksi on Ussan mukaan tärkeää, että kaapeliyhteyksiä on mahdollisimman paljon ja niiden rakentamiseen liittyvää byrokratiaa saadaan vähennettyä, jotta yksittäisten kaapelien katkeaminen ei olisi ongelma.