Lauri Nurmi
Suomen valtionjohto ja eduskunta soveltavat taitavasti Juho Kusti Paasikiven kuuluisaa oppia siitä, miten Kremlin kanssa on pelattava, Iltalehden Lauri Nurmi kirjoittaa.
Tänään klo 21:36
Suomi näpäyttää Kremliä todistamalla, että demokratia pystyy sekä nopeaan toimintaan että turvaamaan rikoksesta epäiltyjen oikeudet. AOP
Suomi näytti perjantaina Kremlille ja venäläisille käytännössä, mihin perustuu demokratian voima.
Eduskunnan puolustusvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta keskeyttivät lomansa ja kokoontuivat turvatiloissa Helsingissä.
Niin hallituspuolueiden kuin opposition kansanedustajat sitoutettiin valtionjohdon operatiiviseen linjaan, joka on kerännyt kansainvälistä kiitosta.
Brittilehti The Economistia luetaan maailmanpolitiikan salongeissa. Lehti on kirjoittanut vihamielisen tankkerin valtauksesta sävyltään ylistävän artikkelin. Asiantuntijat arvioivat Suomen muuttaneen koko Naton toimintasapluunan hybridi-iskuihin reagoimisessa.
– Tähän asti olemme olleet liian varovaisia. Natolla ei ole ollut strategiaa, jolla olisi ollut minkäänlaista pelotevaikutusta Venäjän varjolaivastoon, brittitutkija Charlie Edwards kiittelee.
Varovaiseen linjaan on vaikuttanut liian lepsu tulkinta merenkulun vapaudesta, mutta jahkailussa on todennäköisesti ollut mukana myös annos Venäjän-pelkoa. Eihän YK:n merioikeusyleissopimuksen tarkoituksena voi olla toisen valtion omaisuuden hajottamisen salliminen.
Venäjän tiedustelupalvelut ovat silti saattaneet laskea, että suomalaiset, virolaiset tai ruotsalaiset eivät uskaltaisi pysäyttää diktatuurin varjolaivaston aluksia.
Suomi nojaa nyt vanhaan paasikiviläiseen oppiin, mutta soveltaa oppia taitavasti, paljon ovelammin kuin monasti aiemmin.
Juho Kusti Paasikivi vaikutti Suomen Moskovan-suurlähettiläänä talvisodan jälkeen.
– Pyydän välttämään liiallista juridikointia, sillä Kreml ei ole mikään kihlakunnanoikeus, Paasikivi muistutti vuonna 1940 Suomen hallitusta diktaattori Stalinin hallinnon olemuksesta.
Lokakuussa 1940 Neuvostoliitto pakotti Suomen allekirjoittamaan kahdenvälisen sopimuksen, jossa Suomi sitoutui demilitarisoimaan Ahvenanmaan saaret ja olemaan linnoittamatta niitä.
Suomalaiset varsin hyvin ymmärsivät, että venäläisillä oli ketunhäntä kainalossa: nämä halusivat varata itselleen mahdollisuuden miehittää Ahvenanmaa. Koska Kreml ei ollut kihlakunnanoikeus, suomalaiset taipuivat ja nielivät suvereniteettia rajoittaneen sopimuksen.
Mutta samasta syystä – Kremlin epäluotettavuuden takia – suomalaisilla on ollut ja on Natossakin suunnitelma Ahvenanmaan puolustamisesta.
Nyt tasavallan presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus osoittavat ymmärtävänsä, että Vladimir Putinin, Stalinia ihailevan Kremlin hallitsijan, kanssa ei kannata alkaa saivarrella YK:n alaisten merisopimusten tulkinnasta.
Putinistit pitävät niitä joka tapauksessa pilkkanaan.
Paasikiviläisyyden uuteen soveltamiseen yhdistyy silti aimo annos oikeusvaltioajattelua, mikä on tärkeää.
Perjantaina eivät kokoontuneet vain valiokunnat. Helsingin käräjäoikeus päätti, että Eagle S –tankkerin takavarikkoa ei pureta.
Suomi näpäyttää Kremliä todistamalla, että demokratia pystyy sekä nopeaan toimintaan että turvaamaan rikoksesta epäiltyjen oikeudet.
Demokratian arvojen toteutumista korostaa sekin, että varustamoa edustava asianajaja Herman Ljungberg saa julkisuudessa paljon tilaa epäiltyjen näkemysten kertomiselle.
Suomessa pätee syyttömyysolettama, toisin kuin Venäjällä.
Ikävä kyllä hybridi-iskut tulevat jatkumaan. Liialliseen tyytyväisyyteen ei siis ole aihetta.
Vakava – mutta mahdollinen – on skenaario, jossa vedenalaisia kaapeleita katkaisee Venäjän laivaston saattama alus. Kyse olisi toisen valtion suorasta vihamielisestä toiminnasta. Mutta miten Suomi ja Nato siihen reagoisivat?
Entä takavarikoitaisiinko tankkeri silloinkin, kun sen omistaisi Kiinan valtioon kytkeytyvä yritys? Eagle S:n omistus löytyy paperilla Arabiemiraateista.
Uskottavia toimintamalleja on oltava valmiina, sillä Kremlin länttä vastaan käymälle hybridisodalle ei näy loppua.