Lauri Nurmi
Sotilaallinen suorituskyky on yhtä kuin valtaa kansainvälisessä politiikassa. Suomelta päättäväisyyttä löytyy, mutta Nato-kenraalin sanat paljastavat, mikä on suurin uhka Natolle, Iltalehden Lauri Nurmi kirjoittaa.
Eilen klo 21:48
Tasavallan presidentti Alexander Stubb ja Naton pääsihteeri Mark Rutte huokuivat Itämeren Nato-maiden huippukokouksessa päättäväisyyttä.
Vuosi sitten elettiin presidentinvaalin ratkaisuhetkiä. Alexander Stubb puhui kampanjassaan siitä, että Sauli Niinistön seuraaja olisi Nato-presidentti.
Väistyvää presidenttiä ehdokas Stubbin arvio tuntui ärsyttävän. Niinistö huomautti julkisuudessa, että Norjassa ei puhuta Nato-kuninkaasta.
Stubb ei perääntynyt vaan teki selväksi, että aikoi ottaa näkyvän ja aktiivisen kansainvälisen roolin Nato-Suomen presidenttinä.
Suomalaisten enemmistö äänesti Stubbin tasavallan presidentiksi.
– Suomi on kokoaan suurempi toimija maailmassa, Stubb painotti virkaanastujaisissaan eduskunnassa 1. maaliskuuta 2024.
Kuluneet kymmenen kuukautta ovat osoittaneet todeksi sen, että Suomi vaikuttaa kansainvälisessä politiikassa vahvemmin kuin väkiluvun perusteella voisi olettaa.
Tiistaina Stubb ja Viron pääministeri Kristen Michal isännöivät Itämeren Nato-maiden huippukokousta.
Naton pääsihteeri Mark Rutte oli halunnut, että kokous järjestetään Helsingissä.
Suomesta löytyy vielä ihmisiä, jotka haikailevat takaisin vuosiin, jolloin Helsinki nousi otsikoihin Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien kohtauspaikkana.
Nostalgia on syytä unohtaa. On todennäköistä, että Vladimir Putin ei enää eläessään astu Suomen kamaralle.
Helsingissä järjestetään nyt toisenlaisia huippukokouksia. Niissä suomalaiset istuvat päätöksentekijöiden pöydässä, eivätkä vain kanna kahvikannuja ja lohileipiä pöytiin.
– Vastaamme päättäväisesti tilanteessa, jossa kriittinen infrastruktuuri lähialueellamme on vaarassa, Stubb painotti huippukokouksessa.
Suomen valtionjohto eli Stubb ja pääministeri Petteri Orpo (kok) ovat saaneet osakseen kansainvälistä kiitosta sen jälkeen, kun Rajavartiolaitoksen valmiusryhmä valtasi Eagle S –tankkerin tapaninpäivän vastaisena yönä.
Ruotsin pääministeri Ulf Kristerssonille lankesi Sälenin turvallisuuskonferenssissa selittelijän osa.
– Se oli tärkeä päätös. Olisimme tehneet samoin samankaltaisissa olosuhteissa, Kristersson painotti.
Ruotsalaiset päästivät hybridi-iskuista epäillyn kiinalaisaluksen lähtemään Itämereltä, mistä Kristerssonia on kritisoitu ankarasti.
Jonkun on ensin osoitettava johtajuutta, jotta muut uskaltavat seurata esimerkkiä. Stubb ja Suomi näyttävät, että sotilaallinen suorituskyky on yhtä kuin valtaa kansainvälisessä politiikassa.
Ilmavoimat saa syksyllä ensimmäiset F-35-hävittäjänsä. Operatiiviseen käyttöön ne tulevat ensimmäisinä Lapin lennostossa vuonna 2026.
Ruotsin puolustusvoimien komentaja Michael Claesson tähdensi Sälenissä, että armeijan sodankäyntikyky takaa demokraattisen valtion poliittiselle johdolle toimintavapauden.
Stubbin ja Suomen asema todistavat Claessonin arvion oikeaksi. Iloon tai ylpistymiseen ei ole aihetta. Paljon mukavampaa olisi elää maailmassa, jossa armeijan suorituskyvyn ja poliittisen vallan määrän välillä ei olisi näin suoraa korrelaatiota.
– Emme ole sodassa, mutta emme elä rauhan aikaa, Kristersson sanoi Sälenissä.
Tosiasiat on kyettävä tunnustamaan, vaikka se kuinka ahdistaisi.
Ruotsalaisilla on ollut taipumus diskuteerata, mutta ne ajat ovat puolustuksessa takana. Claesson tähdentää, että hänen sotilaansa valmistautuvat puolustamaan Suomea.
Suorituskyvyt eivät ole demokratioille ongelma. Venäjän hyökkäyksen estämisessä on kyse Stubbin mainitsemasta päättäväisyydestä.
Iltalehti kysyi Sälenissä Naton Euroopan joukkojen komentajalta Christopher G. Cavolilta, mikä on tärkeintä pelotteen säilyttämisessä uskottavana.
– Kansallinen tahto, kenraali korosti.
Kaksi sanaa paljasti sen, mikä on suurin uhka Natolle. Pelkona on edelleen, että sisäinen heikkous avaisi hyökkäysoven venäläisille.