Mitä voi odottaa, kun jokin työryhmä toimii puoli vuotta?
Paljonkin.
Siihen nähden Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) kasvutyöryhmän viime kesästä lähtien valmisteltu esitys oli lässähdys. Sitä samaa vanhaa, kuultiin useasta suusta, kun EK vaati keskiviikkona vähintään 3,5 miljardin euron veronalennuksia – joiden se uskoo muuttuvan kasvuksi.
Käytössä oli tuttu ja kulunut pelikirja:
1) yritysten yhteisövero minimitasolle,
2) perintö- ja lahjavero pois,
3) lisäansioiden verotuksen yläraja alas 50 prosentin tuntumaan eli veroprogressiota kepeämmäksi
ja
4) osinkoverotus uusiksi.
Hintalappu: 3,5 miljardia euroa pois yhteisestä verokassasta. Kova paketti, kun valtion alijäämä on yli 12 miljardia euroa ja moni tuntee säästökuurin nahoissaan.
Avaa kuvien katselu
Työryhmän esitykset painettiin lehtiseksi. Kuva: Janne Toivonen / Yle
Siksi EK perustelikin ehdotukset yhteisellä hyvällä: ellei talous lähde kasvuun, hyvinvointi on vaarassa.
– Talouskasvu on pakko saada käyntiin, EK:n hallituksen puheenjohtaja Aaro Cantell tiivisti esittelytilaisuudessa.
Reipasta kritiikkiä
Muste on hädin tuskin ehtinyt kuivua, mutta ehdotukset ovat saaneet jo täystyrmäyksen.
Iskuja on tullut taloustieteilijöiltä, Veronmaksajien keskusliitolta ja startup-yhteisöltä – on ironista, että kasvuyritykset tyrmäävät kasvutyöryhmän esityksen.
Tällaista sapiskaa ovat saaneet euromääriltään kaksi painavinta ehdotusta:
Toisin sanoen taloustieteilijät ovat kaikkea muuta kuin vakuuttuneita siitä, että jos yrityksille annetaan lahjaksi miljardeja, niistä edes puolet sataisi kasvuna takaisin.
Yhteisöveron lasku 15 prosenttiin veisi Suomen verokilpailussa Romanian, Serbian, Moldovan, Liettuan ja Irlannin leiriin. Niissä yhteisövero on 12–16 prosenttia.
Reippaimman kritiikin antaa SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta, jonka mielestä elinkeinoelämän edunvalvojien puheet ovat ”irronneet todellisuudesta”.
– Tuntuu, että aiemmat puheet velkaantumisen lopettamisesta ja yhteisistä talkoista ovat unohtuneet täysin, hän kirjoittaa.
Luja usko että köyhille valuu, kun antaa rikkaille
Nyt hetki suhteellistusta.
EK:n työryhmässä oli seitsemän yritysjohtajaa, ei kansantaloustieteilijöitä tai sosiaalipoliitikkoja. Johtajat esittävät itselleen tuttuja keinoja, ja niin ne pitää myös kehystää.
Puolen vuoden valmisteluaika ei tarkoita, että työssä olisi huhkittu yötä päivää tai kahlattu pohjaksi kansainvälisiä tutkimuksia. Työ on ollut sivutoimista ja lähdeluettelo kotimainen ja lyhyt, vaikka talous on globaali ja pitkä.
EK:n työryhmän kivijalkana vaikuttaa olleen kaksi asiaa: aito huoli Suomen talouskasvusta ja vankka usko trickle downiin eli valumaefektiin.
Kumpikin herättää kysymyksiä.
EK:n puheenjohtaja Aaro Cantell perustelee, miksi veroale kannattaisi työryhmän mielestä tehdä.
Valumaefektin ajatus on, että kun suuryritykset saavat veronalennuksia, niille jää lisää rahaa investoida kasvuun, mikä lisää työpaikkoja, mikä lisää rahaa kulutukseen eli kasvattaa kakkua kaikille – tai ainakin työssäkäyville. Raha ja hyvinvointi ikään kuin valuvat ylhäältä alas.
Käytännön tutkimustieto puhuu tätä toivetta vastaan. Valuman heruttaminen voi päinvastoin hidastaa talouskasvua ja lisätä eriarvoisuutta, kuten vaikka sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kirjoitti vuosi sitten.
Entäpä huoli talouskasvusta ja velkaantumisesta?
EK:n mukaan Suomen talous ei ole kasvanut 17 vuoteen, mikä on hurjaa ja totta. Mutta suurin syy siihen ovat kolme katastrofia: finanssikriisi 2008, korona 2020 ja Venäjän aloittama sota 2022. Kaikilla niillä on isot vaikutukset ja pitkät hännät.
Muun muassa kansantaloustieteen dosentti ja Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander huomauttaa, että Suomen taloudella on mennyt mainetta paremmin ja euroalueen mittapuulla aivan kohtuullisesti. Suomen erityishuoli on velka.
Miksi näkökenttä on näin kapea?
Suhteellistusta voi harrastaa myös toisin päin: miksi yritysjohtajien näkökenttä on näin kapea?
Jos aidosti pohditaan yhteistä hyvää, tarvitaan laajaa ymmärrystä yhteiskunnasta. Miksei vaateiden oheen ei pantu jotain, mikä olisi tehnyt kovasta paketista helpommin sulavan?
Esimerkki: Saksassa ja Ruotsissa on hyviä kokemuksia siitä, että yrityksen hallituksissa ja päätöksenteossa on mukana työntekijöiden edustajia. Tällä on todettu positiivisia vaikutuksia esimerkiksi tuottavuuteen ja innovaatioihin, arvioi STTK.
Miksei se kiinnosta suomalaisia yritysjohtajia?
Toinen esimerkki: kun Saksa pohti vuonna 2011 ydinvoimasta luopumista, mukana työssä oli kaksi piispaa, filosofi ja sosiologian professori. Se, että Fukushiman ydinonnettomuuden seurauksena tehty päätös vaikuttaa nyt virheeltä, ei muuta perusajatusta: laajempi ymmärrys on hyväksi.
Erityisen tärkeää se olisi ajassa, jossa kansainvälinen talous on kuin irtokarkkilaari. Sieltä voi napata mitä vain. Tuo Irlannista, tämä Ruotsista, kolmas Yhdysvalloista. Näitä meillekin!
Oikeasti toimet ovat sidoksissa järjestelmiin ja kulttuureihin. Kun edes Suomen ja Ruotsin vertaaminen on vaikeaa, on turha hakea vastauksia Singaporesta.
EK on aloittanut vuoden ryminällä.
Veroremontin lisäksi se esitti selvityksiä isoista liikennehankkeista, ja ensi viikolla vuorossa on vihreä siirtymä.
Syy on selvä: nykyinen hallituskokoonpano on EK:n unelma, ja hallituksen keväisessä puoliväliriihessä on viimeinen ison pelin paikka. Seuraava hallitus voi olla nihkeämpi EK:n ajatuksille, joten toiminnan aika on nyt.