Luonnonvarakeskus selittää metsien hiilinielulaskelmia, jotka ovat herättäneet kuohuntaa Suomea uhkaavan hyvitysmaksun ja EU-maiden erilaisten laskentamenetelmien vuoksi. Ero Ruotsiin ei selity pelkästään laskentamallilla, laitos arvioi.
Uhka hyvitysmaksuista. Jos Suomi ei kykene täyttämään hiilinieluvelvoitteitaan, se voi joutua ostamaan muista EU-maista hyvitysosuuksia. Lasku voisi olla jopa useita miljardeja. JOEL MAISALMI
Joutuuko Suomi maksamaan päästöoikeuksista toiselle EU-maalle, koska Suomi ei täytä EU-asetuksessa Suomelle määriteltyä hiilinielutavoitetta? Joutuuko Suomi maksumieheksi osin siksi, että laskelmatavat poikkeavat muista EU-maista?
Nämä kysymykset ovat heränneet alkuvuonna ja puhuttaneet poliittisessa keskustelussa.
Kiihtyneen keskustelun taustalla on Luonnonvarakeskuksen (Luke) tammikuun puolivälissä julkaisemat ennakkotiedot, joiden mukaan Suomen metsät ovat kääntyneet päästölähteeksi eli päästävät ilmakehään enemmän hiilidioksidia kuin sitovat sitä. Suomi on kaukana EU-velvoitteen tasostaan maankäyttösektorin hiilinielun osalta.
Lisäksi keskustelua herätti Metsälehden artikkeli siitä, että Ruotsissa maaperän hiilinielut ovat kasvaneet. Artikkelissa Luke kertoi, että Ruotsissa ja Suomessa on käytössä erilaiset laskutavat.
Tällä viikolla Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi tiedotteen, jossa se vastaa kysymyksiin laskelmistaan.
Näin laskelmia käytetään
Luken mukaan ”käyttämämme Tier 3 -menetelmä ei tuota merkittävästi isompia päästöjä kuin esimerkiksi Ruotsin käyttämä vakiopäästökerroin, ja eteläisempiin Euroopan maihin verrattuna se tuottaa jopa pienemmät päästöt”.
Laitoksen mukaan YK:n ilmastosopimus ja Pariisin sopimus edellyttävät, että maat käyttävät kansallisia menetelmiä – ja niiden puuttuessa kehittävät niitä – merkittävien päästöjen ja nielujen laskennassa. Myös EU edellyttää jäsenmailtaan siirtymistä tarkempiin kasvihuonekaasujen laskentamenetelmiin.
Laskentaa ohjaa Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) Tier-luokitus. Sen mukaan päästöarviona käytetään ylikansallisia, yleisiä keskiarvoja eli Tier 1 -tason vakiokertoimia, mikäli maalla ei ole lainkaan omia mittauksia. Kun kansallista tutkimusta on jonkin verran, siirrytään Tier 2 -tasolle, jossa käytetään kansallisia, mutta edelleen vakioituja päästökertoimia.
– [Suomen käyttämä] Tier 3 -tason laskenta mahdollistaa tarkimman arvion, sillä siinä päästökerroin ei ole vakio, vaan mukautuu päästöihin vaikuttavien muuttujien muutoksiin. Koska Tier 3 -menetelmät pohjautuvat kansallisiin tutkimuksiin, ne vaihtelevat eri valtioissa, Luke kertoo.
Luken tutkimusprofessori Ilkka Leinonen kertoi Uuden Suomen haastattelussa, Suomessa on siis valittu laskentamalli, joka pyrkii suurimpaan mahdolliseen tarkkuuteen.
Kaikilla EU-mailla ei ole yhtä kattavaa tutkimustietoa kaikista päästölähteistään, mikä selittää vaihtelevia käytäntöjä jäsenvaltioissa.
– Suomi käyttää Tier 3 -menetelmää turvemetsien päästöjen laskentaan, koska meillä on paljon tutkimusta metsäojitettujen turvemaiden päästöistä ja niiden osuus kokonaispäästöistämme on merkittävä. On luonnollista, että laskenta perustuu kansalliseen tutkimukseen eikä yleisiin keskiarvoihin, Leinonen kertoi.
Menetelmiä pyritään yhtenäistämään, ja EU edellyttää kaikilta jäsenmailta vähintään Tier 2 -tason laskentaa vuoteen 2028 mennessä ja Tier 3 -tason laskentaa tärkeimmissä päästöluokissa vuoteen 2030 mennessä.
Suomen ja Ruotsin tilanteissa ei kyse laskentamallien eroista
Luken mukaan menetelmiä ja laskentatuloksia ei voida suoraan verrata.
– Suomen mallilla ei voi laskea Ruotsin päästöjä, koska se perustuu suomalaiseen aineistoon. Tier 3-mallien ajatus on se, että ne ovat räätälöityjä tietyn maan olosuhteisiin ja ympäristöihin, jotta ne antavat kyseiselle maalle mahdollisimman tarkan päästöarvion, Luke lausuu.
Luken mukaan ei ole kuitenkaan todennäköistä, että ”maiden välinen ero syntyisi pelkästään siitä, että maaperän hiilivarastomuutosten laskentaan käytetään Suomessa ja Ruotsissa eri menetelmiä”. Hiilinielujen kokoon vaikuttavat ekosysteemien luonteet, maankäyttö ja muun muassa puuston laatu ja ikä.
– Ruotsin metsänielu on aina ollut suurempi kuin Suomen. Molemmissa maissa nielu on pienentynyt, mutta ero on pysynyt varsin vakaana.
Tutkimusprofessori Leinosen mukaan Suomen negatiivisen kehityksen taustalla ovat pitkäaikaiset trendit eikä se liity esimerkiksi hakkuisiin.
Miksi tutkimuslaitos tuotti laskelman, joka voi käydä kalliiksi Suomelle? Luke vastaa
Jo pitkään on tiedetty, että maankäyttösektorin eli LULUCF-velvoitteista lipsuminen voi tuottaa Suomelle jopa miljardikustannukset, sillä asetuksen mukaan puuttuvat nielut on korvattava ostamalla LULUCF-yksiköitä toiselta jäsenvaltiolta.
Luonnonvarakeskus esittää sivuillaan itselleen myös kysymyksen, joka on noussut esiin sosiaalisessa mediassa: Miksi Luke tuottaa laskelmia ja tuloksia, joiden vuoksi Suomi voi joutua maksamaan siitä, että se ei saavuta EU:n ilmastotavoitteita.
– Poliittisten päättäjien tehtävä on neuvotella ilmastopolitiikan tavoitteet ja mittarit. Luken tehtävä on tieteellisten menetelmien avulla tuottaa kasvihuonekaasuinventaarion seurantatiedot, joiden avulla voidaan seurata, miten poliittisesti sovitut tavoitteet saavutetaan, laitos toteaa.
Luke korostaa, että päättäjien tehtävänä on varmistaa, että maita kohdellaan oikeudenmukaisesti ja samojen periaatteiden mukaan, jos tiedon tarkkuudessa ja mallien käytössä on eroja. Luken tehtävä puolestaan on varmistaa paras mahdollinen tutkimustieto Suomelle.
– Luken tehtävänä on tuottaa puolueetonta, tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa Suomen kasvihuonekaasuinventaarioon kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Luke ei tee poliittisia päätöksiä, vaan tuottaa tutkimustietoa, jonka perusteella Suomi raportoi ilmastovelvoitteidensa täyttymisestä, laitos toteaa.
Edessä on vielä EU-prosessi, jossa arvioidaan maiden pääsemistä nielutasoihin.