Suomi nöyryytettiin superturnauksessa: ”Ei me pärjätty yhtään”

World Cupissa, syksyn 2016 superturnauksessa, oli mukana kahdeksan joukkuetta.

– Oli kovat vastustajat, eikä pärjätty niissä karkeloissa, Leijonissa puolustanut Ville Pokka sanoo suoraan.

Avausottelussaan 18. syyskuuta Toronton Air Canada Centressä Suomi sai vastaansa Pohjois-Amerikan nuorista lahjakkuuksista kootun joukkueen.

Kanadan ja USA:n alle 24-vuotiaista NHL-pelaajista koottu miehistö oli toinen turnauksen erikoisjoukkueista.

Toinen oli Euroopan joukkue. Se oli koottu niistä maista, joilla ei ollut turnauksessa omaa maajoukkuetta. Mukana oli pelaajia kahdeksasta maasta.

Se pelinopeus!

Suomi sai nopeasti huomata Pohjois-Amerikan talenttien tulivoiman. Vastustajan pelinopeus oli löi Leijonat ällikällä.

– He pääsivät pyörittämään pesukonetta, puolustaja Sami Lepistö kuvaili seuraavan päivän Iltalehdessä.

– Emme saaneet katkaistua sitä. Olimme koko ajan jäljessä.

”Young Stars” voitti 4–1, mutta tosiasiassa ottelu oli Leijonille paljon numeroita pahempi nöyryytys.

– Vastustaja oli yksilö- ja joukkuetasolla ylivoimainen, Lauri Marjamäki myönsi tuoreeltaan.

Turnaus oli hänelle ensimmäinen Leijonien päävalmentajana.

– Meillä ei ollut siinä pelissä mitään saumaa. Emme saaneet edes hippaa, sveitsiläistä Klotenia luotsaava Marjamäki kertaa Iltalehdelle nyt.

Kuin All-Stars

Kahdeksan ja puoli vuotta turnauksen jälkeen on helppo sanoa, että nuorten pohjoisamerikkalaisten kokoonpano oli aivan mieletön.

Hyökkääjiä olivat muun muassa Connor McDavid, Nathan MacKinnon, Auston Matthews, Jack Eichel , Johnny Gaudreau, Mark Scheifele, Ryan Nugent-Hopkins, J.T. Miller, Vincent Trochek, Dylan Larkin ja Jonathan Drouin.

Pakistosta löytyvät esimerkiksi Colton Parayko, Seth Jones, Jacob Trouba, Aaron Ekblad sekä Shayne Gostisbehere ja maalilta John Gibson ja Connor Hellebuyck.

– Nyt kun katsoo sitä pelaajalistaa, niin siinä ovat NHL:n kaikki nykypäivän huippupelaajat. Ei ihme, että ei pärjätty, Marjamäki päivittelee.

– Menivät kyllä niin lujaa, ja taitotaso oli kovaa luokkaa.

Pokka muistaa asian samoin.

– Jääkiekko on mennyt siihen suuntaan, että vauhti on koko ajan kasvanut. Nyt se ikäluokka, joka silloin pelasi nuorten joukkueessa, on prime timessa. Hirveä vauhti niillä oli ja on edelleen. Ovat ihan syystä pysyneet pitkään NHL:n huipulla.

Yksi maali

Eichel, Gaudreau, Drouin ja MacKinnon veivät osumillaan Pohjois-Amerikan neljän maalin karkumatkalle, ja Valtteri Filppulan neljä minuuttia ennen loppua tekemä kosmeettinen 1–4-kavennus jäi yksipuolisen ottelun viimeiseksi maaliksi.

Tässä vaiheessa sitä ei vielä tiedetty, mutta se jäi myös Suomen ainoaksi maaliksi koko turnauksessa. On siis syytä mainita myös syöttäjät: Jussi Jokinen ja Leo Komarov.

Selvä petraus

Toiseen otteluun Suomi paransi peliään huomattavasti, mutta hävisi silti Ruotsille 0–2.

– Pelattiin todella huippupeli Ruotsia vastaan, Marjamäki näkee.

– Ei millään saatu maalia, vaikka oltiin jopa pikkaisen niskan päällä.

Suomi voitti laukaukset kohti maalia 36–29, mutta Henrik Lundqvist torjui kaiken ja Loui Eriksson kaunisteli Tre Kronorin voittonumerot tyhjiin kolme sekuntia ennen loppua.

– Oli vähän tyhmää, että sen jälkeen ei ollut enää mitään panosta viimeisessä pelissä, Marjamäki harmittelee.

– Toki se tiedettiin, että kahdesta ekasta pelistä ainakin toinen olisi pitänyt voittaa.

Tehottomuus

Lähinnä vain kunniastaan pelannut Suomi taipui Venäjälle maalein 0–3, kun Sergei Bobrovski piti vuorostaan vastustajan maalin puhtaana.

– Tasainen peli, mutta ei löytynyt ratkaisijoita. Oltiin tehottomia eikä saatu sitä ihan peliä kuitenkaan, mitä haluttiin, Marjamäki toteaa.

– Hirveä vauhti oli peleissä, eikä silloin vaan riittänyt vielä Suomen joukkueella, Pokka summaa.

– Ei onnistuttu siinä turnauksessa joukkueena.

Myöhemmin Pokka, 30, on voittanut Leijonissa sekä MM- että olympiakultaa, molemmat vuonna 2022.

Nuori joukkue

Marjamäki myöntää reilusti, että tulos oli pettymys mutta oikeudenmukainen.

– Jäi sellainen olo, että kauan odotettiin ja hyvin valmistauduttiin, mutta nopeasti se oli ohi.

– Muut valmentajat ja Pohjois-Amerikan media kuitenkin muistuttivat, että meillä oli nuori joukkue ja että Suomen tulevaisuus on todella kirkas.

Ikähaarukkaan 18–25 vuotta osui 13 pelaajaa eli selvästi yli puolet 23 pelaajan kokoonpanosta.

Etenkin puolustus oli liian kevyt ja kokematon kiekollisen pelin vaatimuksiin kovimpia mahdollisia vastustajia vastaan.

– Ajateltiin, että ei lähdettäisi siihen coast to coast -peliin. Olisi pitänyt paremmin pystyä pelaamaan kiekon kanssa ja ottamaan välillä kontrollia, Marjamäki pohtii.

– Mutta ei pystytty pelaamaan sillä tasolla, mitä haettiin.

Pelitavan säätö

Marjamäki oli voittanut Kärppien kanssa kaksi Suomen mestaruutta voimakkaasti molempiin suuntiin rytmittävällä pelitavalla, jota hän pyrki säätämään kapean kaukalon lainalaisuuksiin sopivaksi.

– Kyllä siihen tuli vivahteita, puhutaan paineen alta lähdöistä ja muuta.

Joukkueen johtoryhmään kuului useita entisiä NHL-pelaajia – Jere Lehtinen, Saku Koivu, Teemu Selänne, Kimmo Timonen, Teppo Numminen ja Jarmo Kekäläinen – joiden kanssa pohjoisamerikkalaisen pelin ja kaukalon suhteen kokematon Marjamäki sparrasi pelillisistäkin asioista.

– Totta kai peli muuttuu paljon, kun mennään pieneen kaukaloon ja on maailman parhaita pelaajia vastassa. Pienten asioiden oikein tekeminen korostuu, Pokka valottaa.

– Pikkukaukalossa tilanteet tulevat nopeammin ja joudut enemmän kamppailemaan, ja kapealla hyökkäysalueella pystyy luomaan nopeasti maalipaikkoja. Vastassa on sellaisia huippupelaajia, että ne kyllä tekevät paikoista maalit.

”Jäi kaivamaan”

Marjamäki muistuttaa, että kaikki Suomen pelaajat eivät olleet NHL-pelaajia.

– Mietittiin, että miten pystyisimme sitä meidän ehkä heikkoutta kompensoimaan, mutta ei me siinä kuitenkaan onnistuttu, hän sanoo selittelemättä.

– Se siinä jäi kaivamaan.

Puolustaja Sami Lepistö ja kolmosmaalivahti Mikko Koskinen valittiin turnaukseen KHL:stä.

Hyökkääjät Sebastian Aho ja Patrik Laine olivat vasta aloittamassa uraansa Pohjois-Amerikassa, eivätkä he olleet vielä NHL:ssä pelanneet. Sama koski Pokkaa, Chicagon sopimuspelaajaa, joka kiekkoili AHL:n puolella Rockfordissa.

”Tempoa pois”

Mitä Marjamäki tarkemmin tarkoitti kokemattomuuden kompensoinnilla?

– Semmoista, että pystyttäisiin kiekolla vaihtamaan ja ottamaan vähän tempoa pois. Ja sitä kautta syöttämään ja pelaamaan vähän tiiviimmällä viisikolla, hän kertoo.

– Kyllä niitä pelejä analysoitiin paljon, mutta pitää sanoa ihan suoraan, että ei me pärjätty yhtään siinä ekassa pelissä. Se tuli niin silmille.

– Kun saatiin kiekko, se oli saman tien vastustajalla. Se oli niin nopeaa riistopeliä, että meillä ei ollut mitään saumaa.

Pettymyksestä huolimatta Pokka ei kuitenkaan muistele World Cupia pelkästään pahalla.

– Totta kai oli hienoa päästä pelaamaan parhaita vastaan. Vaikka menestystä ei tullut, se oli hieno kokemus.