Tänään18:00
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on vienyt raaka-aineista käytävän kisan uudelle tasolle. Sotilaallisen tuen vastineeksi Trump haluaa Ukrainalta harvinaisia maametalleja, muun muassa ilmailu- ja avaruusteollisuudelle tärkeää titaania. Grönlanti taas kiinnostaa Trumpia kuparin, nikkelin ja harvinaisten maametallien takia.
Trump tekee puheillaan näkyväksi kisan, jota itse asiassa on käyty jo pitkään. Kiina on ainakin parin vuosikymmenen ajan systemaattisesti eri puolilla maailmaa vahvistanut vaikutusvaltaansa ja ottanut haltuunsa strategisesti tärkeitä raaka-ainevarantoja.
Kiina hallitsee 70:tä prosenttia globaalista harvinaisten maametallien louhinnasta ja 90:tä prosenttia niiden jalostuksesta. Kiinan asema monen harvinaisen, mutta tietyissä sovelluksissa välttämättömien mineraalien hallinnassa on niin vahva, että maa pystyy halutessaan käyttämään asemaansa kiristysruuvina.
Raaka-aineissa EU:lla on kova tavoite
EU ja Yhdysvallat ovat havahtuneet tilanteeseen, mutta valitettavasti kovin myöhään. EU:ssa tuli viime keväänä voimaan kriittisten raaka-aineiden asetus, jonka tavoitteena on vahvistaa unionin raaka-aineomavaraisuutta, turvata raaka-aineiden saantia ja vähentää riippuvuutta Kiinasta.
Tehtävä on vaativa: tällä hetkellä kolme prosenttia EU:ssa käytettävistä kriittisistä raaka-aineista louhitaan EU:n alueella. Vuodelle 2030 asetettu tavoite on kymmenen prosenttia.
On selvää, että raaka-aineiden täyttä omavaraisuutta EU:n ei kannata edes tavoitella, ja siksi EU haluaa solmia kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa. Mineraalien saatavuutta halusi varmistaa myös Bidenin hallinto raaka-ainekumppanuusaloitteellaan, ja samat intressit ovat myös Trumpilla, vaikka keinot ovat toiset.
Kierrätys ei riitä
Lisääntyvää raaka-aineiden tarvetta on tavattu perustella puhtaalla siirtymällä. Aurinkokennoissa, tuulivoimaloissa, sähköautojen akuissa ja elektrolyysereissä tarvitaan valtavat määrät metalleja, niin harvinaisia maametalleja kuin litiumia tai nikkeliäkin. Viime aikoina esiin ovat nousseet myös puolustusteollisuuden tarpeet.
Ilmastonmuutos edellyttää irtautumista fossiilisista polttoaineista ja puhtaiden ratkaisujen käyttöönottoa. Monen tuntuu olevan vaikea hyväksyä, että se samalla tarkoittaa raaka-aineiden tarpeen kasvua, mikä edellyttää muun muassa uusien kaivosten avaamista.
Kaivoksia on helppo vastustaa, mutta samalla olisi hyvä miettiä, mistä kaikesta itse olisi valmis luopumaan omassa elämässä. Kiertotalouden ratkaisut toki auttavat, mutta kriittisten raaka-aineiden tarve on niin suurta, että kierrätys ei yksin riitä ratkaisuksi.
Suomessa akkuihin tarvittavat mineraalit
Tässä todellisuudessa Petteri Orpon (kok) hallitus laati viime vuonna Suomelle uuden mineraalistrategian. Strategiaa voi kuvata mineraalialan vastuullisen kasvun ohjelmaksi. Sen kunnianhimoiset tavoitteet liittyvät kasvun ja arvonlisän luomiseen, vastuullisuuden vahvistamiseen ja teollisuuden raaka-ainehuollon turvaamiseen.
Strategian valmistelussa oli mukana laaja joukko eri sidosryhmien edustajia. Työn tavoitteena oli laatia strategia, johon osapuolet – niin alan teollisuus kuin ympäristöjärjestöt – voivat ja haluavat sitoutua.
Suomi on Euroopan maista poikkeuksellinen, sillä meillä on maaperässämme esimerkiksi kaikkia sähköautojen akuissa tarvittavia mineraaleja.
”Kaivostoiminta kuormittaa väistämättä ympäristöä, mutta vastuullisesti toimimalla haittoja on ympäristö ja paikallisyhteisön arvot huomioiden mahdollista vähentää.”
Kaivosten lisäksi Suomessa on vahva mineraaleja jalostava teollisuus: harva tietää, mutta Kokkolassa toimii Euroopan ja koko Kiinan ulkopuolisen maailman suurin kobolttijalostamo. Lisäksi meillä on alalla poikkeuksellisen vahvaa osaamista, niin Geologian tutkimuskeskuksessa kuin alan yrityksissä.
Suomella on mineraalialalla aidosti mahdollisuus olla kokoaan suurempi toimija. Voimme merkittävällä tavalla olla mukana tarjoamassa kestäviä ratkaisuja – niin osaamista kuin raaka-aineita – puhtaan siirtymän tarpeisiin.
Tämä vahvuus on syytä tiedostaa niin Suomen ulkopolitiikassa kuin kauppa- ja kehityspolitiikassakin. Ulkoministeriö osallistuikin aktiivisesti mineraalistrategian valmisteluun.
Edellisen kerran mineraalistrategia laadittiin runsas kymmenen vuotta sitten. Monilta osin vanha strategia on edelleen hyvin ajassa kiinni. Merkittävin ero on siinä, kuinka paljon strategiassa nyt pannaan painoa toiminnan vastuullisuudelle.
Kaivostoiminta kuormittaa väistämättä ympäristöä, mutta vastuullisesti toimimalla haittoja on ympäristö ja paikallisyhteisön arvot huomioiden mahdollista vähentää.
Viisaasti toimien meillä on edellytykset olla mineraalialan edelläkävijä maailmassa.
Jyrki Alkio
teollisuusneuvos, työ- ja elinkeinoministeriö