Lukijan mielipide|Pää puskaan -strategialla ei voiteta mitään, vaan hävitään paljon.
Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
Helsingin Sanomat kirjoittaa otsikolla Kovan paineen alla siitä kuinka presidentti Donald Trump rahoitusta epäämällä tukahduttaa Amerikassa huippuyliopistot, joissa rehottaa “vääränlaisia” mielipiteitä (HS 8.4.). Väärää on muun muassa empatia palestiinalaisia kohtaan. Se nimetään juutalaisvastaisuudeksi, ja riittää presidentille perusteluksi käyttää punakynää. Touhu on niin rumaa, ettei voisi kuvitella todeksi.
Suomessa yliopistot ovat toistaiseksi päällisin puolin olleet suhteellisen turvassa rahoituksensa kannalta, mikä kertoo hyvää Suomen yhteiskunnasta. Se kertoo tosin myös, että yliopistoilla sivistyksen ahjoina ei Suomessa ole suurtakaan poliittista merkitystä tai valtaa. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Käsitykseni mukaan sivistyssektorin pitäisi kokonaisuudessaan, yliopistot mukaan lukien, käsillä olevassa tilanteessa ja niiden näkymien edessä, joiden kieltäminen on yhä vaikeampaa, olla paljon äänekkäämpi. Pää puskaan -strategia ei ole eettisesti kestävä, ei ylipäätään, eikä varsinkaan, kun puhutaan yliopistollisesta huippuosaamisesta.
”
Suomessa oikeisto puhuu kulttuurista ”vihervasemmistolaisena” touhuna.
Kotimaisella kulttuurin kentällä Amerikassa nyt näkyväksi puhjennut kehityssuunta on arkea.
Ero amerikkalaisten yliopistojen ja suomalaisen kulttuurikentän välillä on valtava sekä laadullisesti että painoarvon kannalta. Sen takia vertaus näiden kahden välillä voi tuntua isottelulta. ”Eihän suomalaisessa kulttuurissa oli mitään niin merkittävää, että se voisi oikeuttaa vertailemaan”, sanotaan. Siksi kehityskulkujen samankaltaisuus jää helposti huomaamatta.
Suomessa oikeisto puhuu kulttuurista “vihervasemmistolaisena” touhuna. Se on samaa kuin Amerikassa “vääränlainen” mielipide. Koska kulttuuria ja taidetta ei Suomessa toistaiseksi voi pakottaa tuottamaan oikeanalaista kulttuuria ja taidetta, on paljon helpompaa deletoida kulttuuri ja taide kokonaan.
Ja sitten hallituksen suulla väitetään, etteivät leikkaukset olisi ideologisia. Käsittämätöntä sinisilmäisyyttä, mielestäni. Tai jos ei ole sinisilmäisyyttä, niin jotain paljon pahempaa.
Mainitussa HS:n artikkelissa kerrotaan, että Amerikassa ihmetellään sitä, kuinka hiljaa yliopistot ovat olleet. Olisi kaivattu sitä, että huippuyksiköt olisivat asettuneet rinta rinnan vastustamaan Trumpin fasistisia pyrkimyksiä.
Samaa kaivataan suomalaisella kulttuurin kentällä. Merkittävien instituutioiden (museoiden, orkestereiden, teattereiden) tulisi lopettaa lymyilynsä. Sen aika meni jo.
Tarvitsemme nyt kansallisten toimijoiden näkyviä yhteisiä ulostuloja suomalaisen kulttuurin puolesta. Tarvitsemme sen, että isot puolustavat, ei pelkästään itseään, vaan myös toisiaan, ja ennen kaikkea suojaamattomassa asemassa olevia pieniä kentän toimijoita, free-lancereita ja kulttuurialan pienyrityksiä.
Nämä viimeksi mainitut muodostavat sen mullan, jossa isotkin puut kasvavat. Tai kuolevat.
Veikkaan, että sekään aika ei ole kaukana, kun yliopistoilta tullaan kysymään sitä samaa. Pää puskaan -strategialla ei voiteta mitään, vaan hävitään paljon.
Erik Söderblom
ooppera- ja teatteriohjaaja
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.