Näin nopeasti Suomi saisi jalkaväkimiinat käyttöön

Puolustusvoimat saisi parissa vuodessa jalkaväkimiinoja isompia määriä varastoon, jos Suomi päättää irtautua Ottawan sopimuksesta, pioneeritarkastaja, eversti Riku Mikkonen Maavoimien esikunnasta arvioi Iltalehdelle.

Hän kertoo, että Puolustusvoimien näkökulmasta olisi hyödyllistä jos miinat valmistettaisiin kotimaassa. Samaa on painottanut Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päällikkö Janne Kuusela, joka kertoi äskettäin Ruotuväki-lehdelle jalkaväkimiinojen tuotannon olevan maailmalla varsin vähäistä. Tämä johtuu siitä, että yli 150 maata on mukana jalkaväkimiinat kieltävässä Ottawan sopimuksessa.

Jalkaväkimiina on yksinkertainen asejärjestelmä, joka on helppo valmistaa ja niitä tehtiin Suomessa isoja määriä ennen vuonna 2011 tapahtunutta Ottawan sopimukseen liittymistä. Kuuselan mukaan niiden valmistamisessa kotimaassa on kyse myös huoltovarmuudesta.

Mikkosen mukaan miinojen valmistaja selviää kuitenkin vasta hankintaprosessin yhteydessä.

– Puolustusvoimat aloittaa hankintojen valmistelut vasta kun Ottawan sopimuksen irtisanoutuminen on voimassa, hän kertoo.

Nopeimmillaan vuodessa

Suomessa on valmisteltu ulkoministeriön johdolla Ottawan sopimuksesta irtautumista koskevaa hallituksen esitystä, sen jälkeen kun Petteri Orpon hallitus päätti asiasta. Suomea ennen irtaantumisesta ilmoittivat Puola ja Baltian maat. Jos eduskunta hyväksyy esityksen, astuu irtisanoutuminen voimaan kuuden kuukauden kuluttua ilmoituksen jättämisestä YK:lle.

Eversti Mikkonen kertoo, ettei Puolustusvoimissa ole vielä tehty mitään esimerkiksi hankintoihin liittyviä valmisteluja miinakiellon päättymisen suhteen.

– Puolustusvoimat on osallistunut sotilaallisena asiantuntijana Ottawan sopimuksesta irtautumisen valmisteluprosessiin. Mitään käytännön toimia ei ole tehty. Sopimus kieltää sen kaltaisen toiminnan, hän painottaa.

Miten nopeasti tuotanto voitaisiin saada käyntiin?

– Se riippuu muun muassa miinojen teknologiatasosta, mahdollisten valmistajien valmiudesta ja kyvystä valmistaa jalkaväkimiinoja sekä kehittämistyön onnistumisesta. Puolustusvoimien näkökulmasta nopeus on valttia, mutta voidaan arvioida, että hankkeen alkamisesta lukien tuotanto voisi käynnistyä parhaimmillaan vuoden kuluttua, Mikkonen kertoo.

Mikkosen mukaan vielä ei ole edes linjattu, minkä verran tai mitä miinoja Puolustusvoimille hankitaan, jos Suomi irtaantuu Ottawan sopimuksesta. Nämä kaikki määritellään vasta, jos hankintojen valmistelut päästään aloittamaan.

Vanhoilla ei koulutusta

Ennen Ottawan sopimukseen liittymistä Puolustusvoimilla oli käytössä ja varastoissa isoja määriä sakara- ja putkimiinoja. Miinat ovat kuitenkin kehittyneet huomattavasti vuosien mittaan ja nykyään niihin voidaan esimerkiksi liittää raivausta helpottavaa elektroniikkaa. Sen avulla niitä voidaan sekä aktivoida että sammuttaa etäohjauksella.

Vaikka Puolustusvoimat hävitti Ottawan sopimukseen liittymisen jälkeen yli miljoona jalkaväkimiinaa, jätettiin varastoon pieni erä putki- ja sakaramiinoja. Tämä oli mahdollista, koska miinakieltosopimus sallii pienen määrän varastoinnin raivauskoulutusta varten. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen viestintäpäällikkö Ville Tuokko vahvisti Iltalehdelle huhtikuun alussa, että erä miinoja löytyy edelleen varastoista.

Mikkonen kertoo, ettei varastoiduilla vanhoilla miinoilla aiota kuitenkaan aloittaa laajempaa miinakoulutusta, vaan ne on edelleen tarkoitettu vain raivauskoulutukseen.

– Koulutus suunnitellaan erikseen. Kun tiedämme millaisia miinoja tulemme hankkimaan, käyttöperiaatteet on suunniteltu, on olemassa koulutusohjeet sekä harjoitusvälineet, niin voimme alkaa myös kouluttamaan jalkaväkimiinojen käyttöä suuremmassa mittakaavassa. Koulutus alkaa kuitenkin vasta, kun sopimuksen irtisanoutuminen on astunut voimaan. Ei ennen sitä.

Nato-maista ymmärrystä

Suomi on saanut lähimmiltä Nato-kumppaneiltaan ymmärrystä ratkaisuunsa irtautua Ottawan sopimuksesta, sen jälkeen kun hallitus julkisti asian huhtikuun alussa. Kansainvälisissä yhteyksissä on kuitenkin tullut myös kritiikkiä ja päätöstä on jouduttu selittämään monille maille, ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Petri Hakkarainen vahvistaa Iltalehdelle. Hän on vetänyt Ottawan sopimuksesta irtaantumista koskevaa hallituksen esitystä valmistelevaa työryhmää.

– On ollut sekä niitä, jotka ovat pitäneet Suomen ratkaisua paitsi ymmärrettävänä myös hyvänä, että niitä, jotka ovat sitä kovastikin valitelleet, hän kertoo.

Hakkarainen ei lähde tarkemmin avaamaan miltä mailta kritiikkiä on tullut, mutta kertoo kyseessä olleen normaaleja ulkopoliittisessa kanssakäymisessä käytäviä keskusteluita.

– Totta kai tämä riippuu vähän asiayhteydestäkin. Tietysti jos keskustellaan asevalvontapiireissä, niin silloin sävy voi olla vähän erilainen. Sitten jos puhutaan yleisemmin vaikka turvallisuustilanteesta, niin näkökulma on toinen.

Varastoon ei maahan

Hakkaraisen mukaan Suomi on perustellut miinakiellosta luopumista Venäjän hyökkäyssodalla Ukrainassa ja sen takia rajusti muuttuneella Euroopan turvallisuustilanteella.

– Ja tietenkin myös niillä Ukrainasta saaduilla kokemuksilla siitä minkälaista sodankäynti ja sen kuva nykypäivänä on. Mikä on maavoimien massamainen käyttö siinä. Tämä on johtanut siihen johtopäätökseen, että meillä on syytä olla miinat keinovalikoimassamme.

Hän kertoo keskusteluissa painotetun, ettei näin isoa ratkaisua tehdä kevyin perustein. Lisäksi on kerrottu miten Suomi aikoo miinoja niitä hankittuaan käyttää.

– Irtautuminen ei suinkaan tarkoita sitä, että Suomi saman tien sopimuksesta poistuttuaan miinoittaa koko itärajansa tai laittaa suuria määriä miinoja maahan. Miinoja on tarkoitus hankkia varastoon, jotta ne ovat olemassa ja käytettävissä jos niitä oikeasti aletaan tarvita.

Hakkarainen kertoo hallituksen esityksen Ottawan sopimuksesta irtautumisesta päätyvän lähiaikoina eduskunnan käsittelyyn. Hänen mukaansa esityksessäkin tuodaan esille niin hyöty- kuin haittapuolia.

– Ja ei suinkaan väitetä, että siitä ei olisi mitään haittaa. Sekin on tässä punnittu mukaan, että Suomi on hyvin vahvasti kansainväliseen oikeuteen ja sen noudattamiseen nojaava maa.