SKARA Vuonna 1945 Niklas Olssonin isä osti kymmenen minkkiä. Uroksia oli kaksi, ne maksoivat hieman naaraita enemmän. Isä työskenteli turkistarhalla, ja hän oli nähnyt, miten minkkien kasvattaminen tuotti rahaa. Oli aika perustaa oma yritys.
Kun Olsson pari vuotta sitten sulki isänsä turkistarhan, eläinten määrä oli kasvanut 60 000 minkkiin. Tarha oli yksi Ruotsin suurimmista, ja vuodessa se tuotti kymmeniä tuhansia nahkoja.
Avaa kuvien katselu
Niklas Olssonin tarha sijaitsee Skarassa, Länsi-Götanmaan läänissä. Minkit elivät sivuilta avoimissa katoksissa eli varjotaloissa. Kuva: Malin Palm
Olsson päätti lopettaa minkkien tarhaamisen sen jälkeen kun Ruotsin hallitus oli päässyt sopuun yrittäjille maksettavista korvauksista.
Nyt kymmenet punaiset turkiseläinten kasvatukseen suunnitellut varjotalot seisovat hylättyinä riveissä alkukesän vehreydessä. Purkutyöt ovat yhä kesken. Aiemmin jokainen rakennus oli täynnä häkkejä, joista kuhunkin mahtui kaksi minkkiä.
– Nyt täällä on pelkkää tyhjää, Niklas Olsson toistelee kulkiessaan tarhalla.
Sulkemisesta on kulunut kaksi vuotta, ja pahin kriisivaihe on takana, Olsson sanoo. Näin hän kuvailee elämänmuutosta:
Olsson sanoo ikävöivänsä eläimiään, joista hän koki pitäneensä hyvää huolta. Kaikki tehtiin määräysten mukaan ja uudistuksia toteltiin, hän sanoo. Jokaisessa häkissä oli sääntöjen mukaisesti vain kaksi eläintä, useita tasoja kiipeämistä varten, lelu ja paljon olkia.
– Olen niin kyllästynyt siihen, miten monet eivät ymmärrä, kuinka paljon työtä minkkien kasvatus vaatii. Eläimistä huolehditaan todella tarkasti. Mitä paremmin ne viihtyivät, sitä laadukkaampia turkeista tulee, hän sanoo.
Turkistarhauksen vastustajat taas näkevät minkkien elämän verkkopohjaisissa häkeissä kärsimyksenä. Virikkeitä ei ole riittävästi eivätkä eläimet pääse käyttäytymään lajityypillisellä tavalla.
Lisäksi taudit leviävät ahtaissa tiloissa helposti ja tarhat tuottavat ympäristöön päästöjä, korostavat turkistarhauksen vastustajat.
Avaa kuvien katselu
Parissa vuodessa pöly on peittänyt rautalangat. Minkkien leluiksi tarkoitettuja putkenpätkiä lojuu maalattialla. Kuva: Malin Palm
Ruotsissakin eläinoikeusaktivistit ovat vapauttaneet minkkejä ja osoittaneet mieltään tarhojen ulkopuolella – myös Olssonin aitojen takana.
Sisään tarhalle eläinoikeusaktivistit eivät koskaan päässeet. Syynä oli jo 1980-luvulla rakennettu sähköaita ja hälytysjärjestelmä, hän uskoo.
– Samalla kun kollegoiden eläimiä päästettiin vapaaksi, saimme olla rauhassa. Selvisimme ilman murtoja. Nyt täällä ei ole enää mitään vapautettavaa.
Pohjoismaissa yhä vähemmän tarhoja
Kettujen tarhaus on ollut Ruotsissa käytännössä kielletty jo vuodesta 2020. Jäljellä on ollut 27 minkkitarhaa, jotka kaikki ovat nyt ilmoittaneet lopettavansa toimintansa.
Syynä on hallituksen houkutin: jos tarha lopettaa ennen kesäkuun loppua, se saa korvauksia. Potissa on yhteensä 180 miljoonaa kruunua. Summa vastaa noin 16 miljoonaa euroa.
Avaa kuvien katselu
Minkit asuivat varjotaloissa rautalankahäkeissä. Kuva: Malin Palm
Tarhaajille viimeiset vuodet ovat olleet vaikeita. Koronapandemian aikaan Ruotsissa määrättiin, että minkkien lisääntyminen tarhoilla piti estää. Tuista väännettiin pitkään, ja tarhaajat joutuivat pettymään luvattuun summaan.
Tästä kasvattajat eivät koskaan toipuneet, Niklas Olsson sanoo.
Vuoden kestänyt kielto oli silti kevyempi kuin naapurimaassa. Vuonna 2020 Tanskan hallitus päätti tapattaa kaikki maan 17 miljoonaa minkkiä, koska osa eläimistä oli sairastunut koronavirukseen. Päätöksen laillisuudesta on sittemmin kiistelty.
Tanskassa muutama yrittäjä on aloittanut tarhauksen uudelleen, mutta muuten Suomi on jäämässä Pohjoismaissa poikkeukseksi.
Norjassa tuli tänä vuonna voimaan turkistarhauksen kieltävä laki, ja kaikki tarhat ovat lopettaneet toimintansa jo aiemmin. Myös Ruotsissa tutkitaan kannusteiden lisäksi tarhauskiellon mahdollisuutta.
Avaa kuvien katselu
Purkutyöt tarhalla ovat kesken. Häkeille on vaikea löytää ostajia. Kuva: Malin Palm
Suomessa on jäljellä vajaat kolme sataa turkistarhaa, joista lähes kaikki sijaitsevat Pohjanmaalla.
Eläinsuojelujärjestö Animaliassa Ruotsin tilannetta on seurattu tarkasti.
– Tarhat ovat tyhjillään, ja Ruotsissa selvitetään, miten tarhauskiellon voisi kirjata lakiin. Olemme tästä todella iloisia, sanoo Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs videopuhelussa.
Kivekäs huomauttaa, että Euroopassa eläimiä tarhataan merkittävässä määrin enää Suomessa, Puolassa ja Kreikassa. Puolassa turkistarhauksen kieltävä lakialoite on parlamentin käsittelyssä.
Avaa kuvien katselu
Elintarvikeviraston työntekijä turkistarhalla Pedersöressa Pohjanmaalla marraskuussa 2023. Kaikki tilan eläimet piti lopettaa lintuinfluenssan vuoksi. Kuva: Marcus Lillkvist / Yle
Suomessa turkistarhat olivat kriisin keskellä toissa vuonna, kun lintuinfluenssa levisi eläinten keskuudessa. Useat yrittäjät joutuivat lopettamaan eläimiä, ja valtio maksoi tarhoille yli 50 miljoonaa euroa korvauksia. Moni tarha meni konkurssiin.
– Turkistarhaus on ollut Suomessa kannattavaa viimeksi noin kymmenen vuotta sitten, ja turkkeja myydään tappiolla koko ajan. Kansainvälisesti muotiala on käytännössä hylännyt turkikset, Kivekäs sanoo.
Korvaussumma ei vielä tiedossa
Niklas Olsson ei tiedä, paljonko rahaa hän itse tulee saamaan. Sen hän tietää, että summa ei tule korvaamaan kaikkia investointeja, jotka hän on viimeisten vuosien aikana tehnyt.
– Korvaus on pieni laastari, mutta on se edes jotain. Saamme korvausta siitä, mitä aikaisempi hallitus meille teki, hän sanoo.
Olsson viittaa minkkien parituskieltoon. Hänen mukaansa kierre kohti alasajoa alkoi juuri siitä. Moni tarha oli vaikeuksissa, ja koronatoimista saatuja korvauksia pidettiin liian vähäisinä.
Avaa kuvien katselu
Niklas Olsson ei tiedä, mitä hän aikoo tulevaisuudessa tarhalleen tehdä. Kuva: Malin Palm
Minkkitarha on sellaisenaan lähes arvoton. Tarvikkeita ja rakenteita on vaikea myydä eteenpäin, sillä koko alaa ajetaan Euroopassa alas. Markkinoita minkin häkeille ei juuri ole, hän sanoo.
– Jotain olemme myyneet Kreikkaan. Siellä on yhä uskoa alaan.
Olssonin naapurustossa Skaran alueella oli enimmillään muutamia kymmeniä tarhoja. Monet kasvattajista olivat hänen isänsä entisiä työntekijöitä. Eniten tarhoja Ruotsissa on perinteisesti ollut Blekingen läänissä maan eteläkärjessä.
Tulevaisuudesta Olsson ei osaa vielä sanoa mitään. Ensin on purettava kaikki, jotta tarha ei jää tulevien polvien huoleksi. Heille ala olisi Olssonin mielestä tarjonnut hienoja mahdollisuuksia.
– Poliitikot ovat taitavia kääntämään takkinsa. Heitä kiinnostaa saada tarpeeksi ääniä. Minkkiturkki on mahtava luonnontuote, mutta se ei ole poliittisesti korrekti, hän sanoo.
Avaa kuvien katselu
Olsson investoi uuteen eläinsuojaan vuonna 2010, kun minkeille vaadittiin väljempiä elinoloja. Kuva: Malin PalmSuomessa ei alasajoa vaan uudistuksia
Suomessa maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan asetusta, joka toisi uusia vaatimuksia turkiseläinten elinoloihin. Turkisalan edustajat ovat vaatineet pitkiä siirtymäaikoja, koska uudistuksista koituu satojen miljoonien kulut.
STT:n tietojen mukaan maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut asetusta yhteistyössä Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton kanssa.
Animalian Kivekäs pitää uudistusta tyhjänpäiväisenä.
– Se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei tarhaajien tarvitse tehdä muutoksia ennen kuin ala luultavasti loppuu, hän sanoo.
Näin voi käydä, jos EU:ssa käsittelyssä oleva tarhauskielto etenee tai yrittäjät uupuvat esimerkiksi tautien tuomiin taloudellisiin vaikeuksiin, kuten Tanskassa kävi.
Avaa kuvien katselu
Suomessa tarhataan minkkien lisäksi sinikettuja. Kuva on otettu Kaustisilla lintuinfluenssa-aallon aikaan. Kuva: Janne Järvinen / Yle
Kivekkään mielestä Ruotsin malli olisi reilu kaikille, mutta hän ei usko, että Suomesta löytyy siihen poliittista tahtoa.
Kun Yle kysyi asiaa vuonna 2023, yli puolet kyselyyn vastanneista kansanedustajista olisi kieltänyt turkistarhauksen Suomessa. Toistaiseksi muutosta tuskin on tulossa, sillä Petteri Orpon (kok.) hallitus pitää alaa osana maaseudun tulevaisuutta.
Juttua korjattu 10.6.2025 kello 8.15: Toisin kuin jutussa alunperin sanottiiin, 180 miljoonaa kruunua vastaa noin 16 miljonaa eikä noin puoltatoista miljoonaa euroa.