– Kaius Lehtonen, Cornella.
– Diego Torre, Inter.
– Daniel Mannila, AS Monaco.
– David Asare, Juventud de Torremolinos.
– Mika Rosales Manninen, Atletico Marbella de Paraiso.
Näin reippaasti viisi vuonna 2011 syntynyttä junioria esittäytyi Yle Urheilun kameralle tiistaina suomalaisen jalkapallon kehityskeskuksessa, Eerikkilän urheiluopistolla Tammelassa.
Opistolla oli juuri alkanut aiemmin Pohjola-cupina tunnettu Huuhkajaturnaus, jonne oli kutsuttu ikäluokan parhaat pelaajat harjoittelemaan ja pelaamaan. Kutsun sai 240 vuonna 2011 ja 40 vuonna 2010 syntynyttä poikaa.
Kaikkine tukitoimintoineen kyse on noin 400 hengen kokoontumisajosta. Sen päätteeksi alle 15-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja Teemu Eskola alkaa tiiminsä kanssa valita näyttöjen perusteella ensimmäistä kansallista edustusryhmää.
Avaa kuvien katselu
Huuhkajaturnauksen alkajaisiksi U15-ikäluokan maajoukkuevalmentaja Teemu Eskola kertoi nuorille pelaajille, mistä turnauksen pitkässä traditiossa on kyse. Kuva: Jaani Lampinen / Yle
Ylempänä esittäytyneitä, A-maajoukkuehyökkääjä Benjamin Källmanin mukaan nimettyyn Team Källman -leirijoukkueeseen sijoitettuja pelaajia kohdellaan valmennuksen silmissä kuin kaikkia muitakin, mutta kyse on tavallaan uudisraivaajista. Jokainen on käytännössä elänyt ja pelannut koko elämänsä Suomen ulkopuolella: tässä tapauksessa Italiassa, Monacossa ja Espanjassa.
Yksi ajanjakso päättyi
Vaikka Suomen eri maajoukkueissa on aiemminkin pelannut täysin ulkosuomalaisia jalkapalloilijoita, kuten A-maajoukkueen Tomas Galvez, Thomas Lam tai Adam Ståhl, Suomi on tällä rintamalla jättänyt toistaiseksi valtavasti potentiaalista kilpailuetua hyödyntämättä.
Päättyneenä keväänä tämä ajanjakso puhallettiin Palloliiton toimistolla päättyneeksi, mistä Eerikkilän poikakvintetti on ensimmäinen todiste.
– Aloitimme urheilutoimenjohtaja Aki Hyryläisen aloitteesta määrätietoisen maailmanlaajuisen kampanjan tavoittaaksemme ulkosuomalaisen lahjakkuuden paljon entistä systemaattisemmin. Olemme pyytäneet ja saaneet apua aina ulkoministeriötä ja maailmalla vaikuttavia Suomi-seuroja myöten ja olemme olleet asiassa hyvin aktiivisia verkkosivuillamme ja somessa, Teemu Eskola kertoo.
– Aiemmin tällainen toiminta on ollut ihan liikaa sen varassa, että yksittäisen pelaajan valmentaja, vanhempi tai agentti on lähestynyt Palloliittoa.
Kampanja on Eskolan mukaan ylittänyt kaikki odotukset.
– Liittoa on jo lähestytty yli 40 pelaajan osalta ympäri maailmaa. Näistä tietysti vain osa oli tätä alle 15-vuotiaiden ikäluokkaa.
Tyttötarjokkaita Amerikasta
Kampanja koskee myös tyttöpelaajia, joiden kiinnostus Suomi-paitaan on ollut erityisen suurta naisjalkapalloilun suurmaasta USA:sta.
Avaa kuvien katselu
Milanon Interin topparilupaus Diego Torre syttyi Suomi-paidasta heti, kun Nina Kuoksa oli kääntänyt Palloliiton sivuilta löytämänsä hakuilmoituksen pojalleen. Kuva: Jaani Lampinen / Yle
Näyttöleireille voi hakea, jos pelaaja on vähintään 13-vuotias, pelaa tavoitteellisesti hyvällä tasolla, on motivoitunut edustamaan Suomea ja omistaa Suomen passin tai mahdollisuuden sen hankkimiseen.
– Jalkapallossa on nähty kansalaisuusshoppailua, mutta meillä ei ole yhtään kiinnostusta lähteä sellaiseen. Palloliitto on satunnaisesti saanut tiedusteluja, olisiko meillä mahdollisuus auttaa esimerkiksi nigerialaista pelaajaa nopeassa kansalaisuusprosessissa, jotta hän voisi edustaa Suomea. Ne keskustelut eivät ole jatkuneet, urheilutoimenjohtaja Aki Hyryläinen sanoo.
– Ei tämän kampanjan päätavoite tietenkään ole mikään salaisuus: haluamme löytää maailmalta pelaajia, jotka putken päässä vahvistavat A-maajoukkueitamme.
Avaa kuvien katselu
Viime kesän EM-kisoissa loistanut Nico Williams, 22, on esimerkki tähtipelaajasta, joka olisi voinut valita edustusmaansa useammasta vaihtoehdosta. Espanjan paidassa tuli Euroopan mestaruus. Kuva: Getty Images
Kuten kansainvälistä jalkapalloa saati maajoukkuejalkapalloa seuraavat tietävät, valtava määrä aivan absoluuttisia huippupelaajia olisi aikanaan voinut valita kahden, jopa useammankin valtion edustusoikeuden väliltä: Kylian Mbappe, Lamine Yamal, Nico Williams, Marcus Thuram, Leroy Sane tai Dani Olmo edustavat ilmiöstä vain jäävuoren huippua.
Puskaradio tärkeä
Siinä missä liitot kilpailuttavat pelaajia, pelaajat kilpailuttavat nykyään liittoja. Palloliiton kampanjan kautta Eerikkilään saapuneiden poikien ja piakkoin muiden näyttöpaikan saavien pelaajien kokemukset ovatkin megalajin puskaradiossa tärkeitä toiminnan vakiinnuttamiseksi, Teemu Eskola muistuttaa.
– Oman toimintamme laatu ratkaisee, olemmeko varteenotettava vaihtoehto. Esimerkiksi tälle ensimmäiselle maajoukkueikäluokalle on seuraavat noin puolitoista vuotta tarjolla erittäin intensiivistä toimintaa.
Huuhkajaturnauksessa tai vuosikausiin sen jälkeenkään kenenkään kahden passin pelaajan ei vielä tarvitse lukita edustusoikeuttaan. Avain kiertyy lukossa lopullisesti, kun pelaaja on saanut minuutteja neljässä A-maaottelussa, joista vähintään yksi on pelattu MM- tai maanosalopputurnauksessa tai niihin johtavissa karsinnoissa.
– Tätä myös pelaajien vanhemmille korostamme, että tänne saapuminen ei ole lopullinen päätös. Maajoukkue-edustus on urheilijoille ja näiden lähipiirille hyvin tunnepitoinen asia, Teemu Eskola toteaa.
Tarunhohtoista FC Internazionale Milanoa edustava toppari Diego Torre syttyi äitinsä kotimaan edustamisesta, kun Nina Kuoksa käänsi Palloliiton verkkosivujen ilmoituksen pojalleen italiaksi.
– Olin hyvin onnellinen ja kiitollinen, kun sain kutsun. Joukkuekaverit onnittelivat minua. Äitini kotimaan edustaminen on minulle suuri asia, sinimustan klassikkoseuran topparilupaus sanoo haastattelussa, joka hänen pyynnöstään tehdään englanniksi.
Avaa kuvien katselu
Diego Torren kaikkien aikojen Inter-idoli on uransa jo lopettanut argentiinalaisikoni Javier Zanetti. Kuva: Jaani Lampinen / Yle
– Suomi on Diegolle kuitenkin tosi läheinen maa. Tänne leirille tuleminen jännitti tietysti kovasti eikä vähiten kieliasian takia. Mutta kun kutsu tuli, Diego oli iloisesti yllättynyt ja sanoi heti, että tänne tullaan, Milanossa kahvilayrittäjänä toimiva Nina Kuoksa toteaa.
Sopeutuminen nopeaa
Jalkapallon kieli on tunnetusti maailman globaaleimpia ja integroivimpia. Eerikkilään valituista 280 pojasta noin 60:n nimi viittaa myös Suomen ulkopuolella sijaitseviin juuriin.
– Lasku on sikäli pehmeä, että tämän päivän 14-vuotiaat pojat puhuvat hyvää englantia ja ovat jo tottuneet kansainvälisyyteen. Sopeutuminen porukkaan käy nopeasti, Teemu Eskola vakuuttaa.
Suomalaisessa jalkapallossa on tultu pitkä matka 1990-luvun ajoista. Silloin Impivaarassa vielä pohdittiin, olisivatko maahan asettuneet ja kansalaisuuden saaneet, erinomaiset Veikkausliigan ulkomaalaispelaajat olleet kelvollisia edustamaan Suomea – puhtaan patrioottisesta vinkkelistä.
– Tänä päivänä lahjakkaiden pelaajien etsiminen ympäri maailmaa on kilpailuetu, jota ei voi jättää käyttämättä. On ihan hyvä kysymys, miksi tämä systematisoituu Suomessa vasta nyt, Teemu Eskola sanoo.
Esimerkiksi Suomen äskettäin MM-karsinnoissa kaatama Puola järjestää säännöllisesti ulkopuolalaisille junioreille testileirejä useita ulkomaita myöten. Turkin jalkapalloliitolla on haarakonttori Saksassa, josta myös Balkanin maat etsivät mahdollisia maajoukkuepelaajia. Nuorina ulkomaille lähteneitä brasilialaisia on ”kansallistettu” useisiin eri maajoukkueisiin.
Ilmiö on lajissa täysin arkipäiväistynyt, mistä Teemu Eskola kertoo kuvaavan esimerkin.
– Olin viime joulukuussa Fifan (Kansainvälinen jalkapalloliitto) seminaarissa. Yhden työpajan aihe oli nimenomaan se, millaista työtä kukin kansallinen liitto tekee kartoittaakseen ulkomailla asuvia kyseisen maan taustan omaavia jalkapalloilijoita maajoukkueidensa tarpeisiin.