Totaalikieltäytyminen paljasti minusta version, jota en halua enää tavata, kirjoittaa toimittaja Merike Welin.
Viime vuoden lopussa tein päätöksen: uuden vuoden jälkeen loppuu alkoholin juominen. Haaveilin olevani se tyyppi, joka bilettää selvänä ja herää aamulla aikaisin urheilemaan ilman krapulaa ja aivosumua.
Päätös piti kuukausien ajan, mutta pikku hiljaa ymmärsin, että se oli väärä. Tein uuden, yhtä tietoisen päätöksen: lopetan juomattomuuden.
Oloni on nyt vapautuneempi, jopa vähän vastuuton, mutta tällä päätöksellä oli paljon paremmat seuraukset kuin ensimmäisellä.
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten alkoholinkulutus viime vuonna oli jälleenpudonnut edellisvuodesta yli neljällä prosentilla. Samassa rytäkässä on ollut paljon puhetta sober curiousitystä eli uteliaisuudesta juomattomuutta kohtaan.
Suunta on monin tavoin positiivinen. Alkoholin lopettaminen on oikea ratkaisu etenkin jos juomisesta on tullut arkea hankaloittava ongelma. Sitä ei voi vähätellä.
Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, ettei ehdottomuus ehkä olekaan joka tilanteessa paras tai kestävin ratkaisu.
Yhteiskunnassamme, ja ehkä ennen kaikkea omassa ikäluokassani, vallitsee voimakas ajatus siitä, että jokaisen tulisi optimoida koko elämänsä tehokkuuden maksimoimiseksi. Eli kaikki epäterveellinen minimiin ja suorittaminen tappiin.
Kun kaikki elämänsä osa-alueet pyhittää itsensä kontrolloimiseen ja täydellisyyden tavoitteluun, ei nauttimiselle ja hetkessä elämiselle enää jää tilaa.
Täydellisen itsekontrollin ihanne onkin herättänyt viime aikoina vastareaktioita. Esimerkiksi somessa olen nähnyt keskustelua kokemuksista, joiden mukaan alkoholittomuus ei ollutkaan vastaus kaikkeen. Jotkut ovat todenneet, ettei se opettanutkaan yhtään mitään. Näitä kokemuksia on ollut omassa lähipiirissänikin.
Myös esimerkiksi laulaja Pehmoaino eli Aino Morko kertoi vastikään Helsingin Sanomille miettivänsä, pitäisikö sitä alkaa taas juomaan. Toteamus tuntuu jopa raikkaalta tuulahdukselta ajassa, jossa tämän kaltaista puhetta on tavattu enemmänkin hyssytellä.
Minä ymmärrän Ainoa.
”
Jokaisesta seurustelutilaisuudesta tuli minulle tapa suorittaa jotain parempaa minää.
Kun tein päätöksen juomattomuudesta, minusta tuntui, että tein kuten kuuluukin.
Alkoholin poisjättäminen auttoi keskittymään urheiluun, ulkoiluun, tehokkaampaan elämään. Olin jatkuvasti täydessä kontrollissa itsestäni ja kammoksuin ajatustakin siitä, että joutuisin irtautumaan tästä kurinalaisuudesta.
Olin valtavan stressin alla.
Kontrolliin taipuvaisena ihmisenä minulle syntyi lähestulkoon pakkomielle ”juomattomuuden putkesta”, jota ei missään tapauksessa saisi rikkoa.
Join illanistujaisissa mocktailejani ja laitoin kellon herättämään aikaisin aamulla – ihan vain, koska tiesin, ettei minulla tulisi olemaan krapulaa.
Jokaisesta seurustelutilaisuudesta tuli minulle tapa suorittaa jotain parempaa minää, joka saa yhtä paljon riemua hanavissystä kuin muut lasillisesta viiniä.
Alkoholi ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Käytin ennen tipattomuutta alkoholia ehkä kerran tai pari kuussa, aina vain sosiaalisissa tilanteissa. Arjessani en oikeastaan ajatellut alkoholia lähes ollenkaan.
”
Kukaan muu ei pidä kirjaa ’juomattomuusputkestani’ paitsi minä itse.
Kokeilu opetti, ettei elämän kuulu olla pelkkää kontrolloimista ja suorittamista – itseni kehittämistä ennen kaikkea muuta. Kellon ympäri.
Ei minun tarvitse kehittää itseäni silloin, kun istun iltaa ihanassa seurassa.
Alkoholinkäyttöni ei ole koskaan ollut niin äärimmäistä, että sen lopettamisen olisi tarvinnut olla niin äärimmäistä. Kukaan muu ei pidä kirjaa ”juomattomuusputkestani” paitsi minä itse.
Ketään muuta ei voisi vähempää kiinnostaa.
Päätin kesän alussa antaa itselleni taas luvan juoda. Minulle tärkeän ihmisen häät lähestyivät ja tajusin, etten halua olla sielläkin se tyyppi, joka pitäytyy täydellisessä itsekontrollissa ja stressaa seuraavaa päivää. Halusin nauttia ja elää hetkessä.
Toki kokeilusta jotain hyvääkin koitui – osaan nykyään ehkä helpommin tunnistaa tilanteet, joissa oikeasti haluan valita holittoman vaihtoehdon, vaikka muut joisivatkin alkoholia. Sen seurauksena juon alkoholia vähemmän kuin aiemmin.
Löysin myös paljon erinomaisia nollaprosenttisia juomia, joista aion ehdottomasti nauttia myös jatkossa.
Viinilasillisen ohella, kun siltä tuntuu.