Tänään7:45

Otin selvää puoluevarallisuudesta ja vaalirahoituksesta päivien ajan, haastattelin kahta asiantuntijaa, konsultoin analyytikkoa ja luin tutkimuksia. Silti tunsin lopuksi, etten ymmärtänyt täysin, miten järjestelmä toimii.

Se kertoo paljon tilanteesta, jossa olemme. Vaaliuurnalla käyvän kansalaisen mahdollisuus ymmärtää sitä, kuka vaalimainokset ja puolueiden toiminnan rahoittaa, on tehty todella hankalaksi.

Päivän politiikan aiheet kätevässä paketissa – Tilaa Uuden Suomen maksuton uutiskirje

Suomessa poliittisen rahoituksen tilanne on sekä rohkaiseva että huolestuttava. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) tiedoista selviää, että vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ulkopuolinen rahoitus kattoi jo 74  prosenttia kampanjakuluista. Myönteistä on, että avoimuus oli parantunut: nimettömän rahan osuus laski 66 prosentista 56 prosenttiin.

Se on hyvä kehityssuunta, mutta tänä vuonna tehdyt muutokset eivät enteile hyvää.

Päätös nostaa vaalirahoituksen ilmoitusrajoja herättää vakavia kysymyksiä. Perustuslakivaliokunnan hyväksymät indeksikorotukset ulkopuolisen rahoituksen ilmoitusrajoihin tulevat mitä todennäköisimmin lisäämään vaalirahoituksen hämäräalueita jättäen pimentoon nykyistä suuremman osan vaalirahoituksen antajista.

Korruptiota tarkkailevan järjestön Transparency Internationalin mukaan päätöksen tekeminen osana rahoituksen läpinäkyvyyttä lisäävää uudistusta on groteskia.

Sanavalinta on perusteltu – kyseessä ei ole vain päätös nostaa ilmoitusrajaa muutamalla sadalla eurolla, se on samalla tietoinen päätös lisätä avoimuuden aukkoja.

Lue myös:

Tilanne järjetön, valvoja turhautui – VTV vahtii kansanedustajien rahakikkailua täysin vaillinaisin keinoinNäin kalliiksi tuli Alexander Stubbin vaalikampanja – Nimet esiin, vaatii tarkastajaPaljon hyvää ja kehitettävää

Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkimainingeissa Helsingin Sanomat paljasti ulkoministeri Elina Valtosen aluksi ilmoittaneen kampanjakuluihinsa noin 40 000 euroa liian vähän. Kyseessä oli virhe, joka korjattiin viranomaistiedon pohjalta.

Valtosen tapaus alleviivaa, että nykyiset mekanismit toimivat, ja samalla myös sen, etteivät ne ole virheettömiä.

Suomalainen demokratiaperinne on vahva, mutta vaalirahoituksen läpinäkyvyydessä on kehitettävää.

Avoin järjestelmä mahdollistaa sen, että ehdokkaat kilpailevat reilusti – ja äänestäjät tekevät päätöksensä tietoisesti.

Poliitikot, kuunnelkaa asiantuntijoita ja jalostakaa sitä kaikkea hyvää, mitä meillä on. Demokratian läpinäkyvyyttä ei kuulu piilottaa indeksikorotusten varjoon.