Keväällä Lappeenrannassa ja ympäri Etelä-Karjalaa elettiin ennenkokematonta huumaa, kun jääkiekkojoukkue SaiPa saavutti historiallisen SM-hopean ja taipui vasta finaalisarjassa Kuopion KalPalle. Viime viikon torstaina tunnelmat kaupungissa kääntyivät toiseen äärilaitaan, kun metsäyhtiö UPM tiedotti suunnittelevansa paperintuotannon lopettamista Kaukaan tehtaallaan.
Pahimmillaan 220 paperitehtaan työntekijää jäisi vaille työtä. Konserni kartoittaa henkilöstön uudelleensijoittumista joko Kaukaalle tai muualle Suomeen. Uuden työn löytyminen viime vuosina voimakkaan tehostamisen kohteena olleella toimialalla ei kuitenkaan ole kaikille helppoa.
Kaikesta ei sentään voi syyttää hallitusta.
UPM:n Lappeenrannassa noin 800 henkeä työllistävä sellun, sahatavaran ja biopolttoaineiden tuotanto sekä tutkimus- ja kehitystoiminta jatkuvat ennallaan. Päällystetyn aikakauslehtipaperin valmistus Suomessa sen sijaan keskitetään Raumalle.
Paperikoneen alasajo on joka tapauksessa kova isku aluetaloudelle. Kun suuryhtiön päätöksenteossa länsirannikko voittaa tälläkin kertaa itärajan tuntuman, kehityksen suunnasta on kannettava huolta laajemminkin Itä-Suomessa.
Pääoppositiopuolue SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malm osoitti syyttävällä sormella Petteri Orpon (kok.) hallitusta. Malmin mukaan hallituksen Itä-Suomi-ohjelma on osoittautunut tyhjäksi paperitiikeriksi. Hän vaati tekoja itäisen Suomen uuden teollisuuden potentiaalin saamiseksi nopeasti käyntiin. Heittoja voi pitää irtopisteiden keruuna, mutta hallitus on osaltaan tarjonnut siihen tilaisuuden. Malm ei ole täysin väärässä Itä-Suomi-ohjelmasta, joka on jäänyt pitkälti aikomusten ja selvitysten asteelle.
Kaikesta ei sentään voi syyttää hallitusta. Kaukaan paperitehtaan johtajan Matti J. Laaksosen mukaan graafisten papereiden kysyntä on laskenut yli 15 vuotta eikä elpymistä ole näkyvissä. Paperintuotannon kannattavuutta etenkin idässä on kuitenkin heikentänyt myös venäläisen raakapuun tuonnin tyrehtyminen.
Työministeri Matias Marttisen (kok.) mukaan Lappeenrannalle ollaan valmiina antamaan kaikkea mahdollista tukea. Jälkikäteen osoitettavien kriisipakettien rinnalle ja niiden ennaltaehkäisemiseksi tarvittaisiin kuitenkin aktiivisesti ennakoivaa aluepolitiikkaa, jossa huomioitaisiin nykyistä syvällisemmin Itä-Suomen erityisasema ja maailmantilanteesta johtuva elinvoimatuen tarve. Ei edelleenkään ole reilua, että Itä-Suomi ottaa yksipuolisesti vastaan iskut esimerkiksi rajapolitiikasta, johon koko maa turvautuu sotaisan Venäjän naapurina.