Veneily|Kokeneet purjehtijat kertovat, että vaaratilanteet merellä ovat lisääntyneet. Syynä ovat amatöörit, jotka eivät piittaa muista.
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Veneilijät kertovat vaaratilanteiden lisääntyneen merellä välinpitämättömyyden ja tietämättömyyden vuoksi.
Vuosaaren Purjehtijat ry:n kommodori Teemu Rämö sanoo aaltojen ja liikennesääntöjen rikkomisen aiheuttavan vaaratilanteita.
Helsingin merivartioaseman päällikkö Jarmo Häkkinen kertoo ilmoituksia kaahailevista veneilijöistä tulevan päivittäin.
Vesiliikennelaki ei vaadi ajokorttia veneen kuljettamiseen, mikä aiheuttaa epävarmuutta muiden veneilijöiden taidoista.
”Merellä ei voi olla nälkä”, Rio Rajala vitsailee, kun Kalle Ropponen tarjoilee kahvia.
Olemme lähdössä päiväpurjehdukselle Helsingin edustalle Vuosaaren Purjehtijoiden opastuksella. He ovat nimittäin tehneet hälyttävän havainnon.
”Tuntuu siltä, että vaaratilanteet vesillä ovat lisääntyneet, vaikka tällä hetkellä veneiden määrä on vähentynyt”, seuran kommodori Teemu Rämö kertoo
Suurin osa vaaratilanteista johtuu välinpitämättömyydestä, hän jatkaa. Esimerkiksi pienillä väylillä ei noudateta liikennesääntöjä.
Osa rikkoo lakia, Ropponen lisää.
Syömme veneessä runsasta aamiaista. Yksi purjehtijoiden havaitsema vaara toistuu nimenomaan satamissa, ei tosin täällä.
Jos satama-altaaseen saapuu liian nopealla vauhdilla, seuraa hidastamisesta aaltojen litania. Pahimmillaan ne ovat vaaraksi niin veneelle kuin sen miehistöllekin. Ilmiö voi toistua jopa kymmenen kertaa saman päivän aikana, Rämö kertoo.
Teemu Rämö arvioi, että koronapandemian aikana veneilystä innostuttiin, mutta nyt siitä on luovuttu kiireen tai taloudellisten syiden vuoksi. Ja silti vaaratilanteet ovat lisääntyneet, hän pohtii. Kuva: Mikko Suutarinen
Satamien edustalla on usein nopeusrajoituksia ja aallontekokieltoja, samoin kapeilla väylillä. Niiden sivuuttamisesta seuraa sakkoja, mutta tilanteet ovat usein nopeita ja kiinnijääminen epätodennäköistä.
Kapeilla väylillä on hankala väistää, etenkin jos väylän ulkopuolella on matalaa, Ropponen selittää. Aallot ovat vahingollisia myös moottoriveneille.
Hän nostaa esimerkiksi tapauksen, jossa toinen vene ohitti hänet vauhdikkaasti kapealla väylällä, eikä väistämismahdollisuutta ollut. Peräaaltojen vuoksi Ropposen veneen alta lähti paljon vettä kerralla ja vene pamahti kallionpohjaan.
Peräaaltojen aiheuttamat vahingot voivat olla mittavia. Esimerkiksi kesäkuussa Itä-Helsingissä sijaitsevan Pikku Leikosaaren edustalla veneilijän epäillään aiheuttaneen peräaalloillaan vahinkoa muille veneille yli 20 000 euron edestä. Kuva: Mikko Suutarinen
näin heinäkuisena aamuna Vuosaaren satamassa ei ole aistittavissa vaaran tuntua.
Helteinen aurinko lämmittää selkäpiitä, ja pääsemme lipumaan suurille kulkuväylille ongelmitta. Juuri tällainen idylli houkuttelee monet veneilyn pariin.
Purjehdusopettajana Rajalaa huolestuttaa osan veneilijöistä tiedonpuute. Ostetaan purjevene ja ajatellaan, että tekemällä oppii, hän huokaa.
Teknologian hiipiessä myös veneilyn pariin, ei vesillä navigoimiseen tarvita enää välttämättä tietotaitoa. Kun veneessä laadukas navigointilaite tai autopilotti, kuvitellaan sen riittävän, Rajala sanoo.
Suomenlinnan ja Vallisaaren välissä sijaitsee kapea väylä, Kustaanmiekka. Kohta on hankala, sillä mutkan takaa saattaa yllättää suurikin matkustaja-alus.
Vältymme ruotsinlaivalta, mutta saamme hetken jännittää, kun vastaantuleva kolmimastoinen, elämyspurjehduksia tarjoava alus ei tahdo siirtyä väistämisvelvollisuudestaan huolimatta. Miehistön mukaan tilanne on yleinen.
Vesiliikenne Helsingin edustalla on aina ollut vilkasta, kertoo Helsingin merivartioaseman päällikkö Jarmo Häkkinen.
Hyvä sää lisää vesiliikennettä ja samalla myös meripelastustehtävien määrä, hän jatkaa. Eniten merivartiostoa työllistävät veneiden tekniset viat sekä huolimattomuudesta aiheutuvat onnettomuudet.
Useimmilla vesillä liikkuvilla on hyvä asenne, mutta joukkoon mahtuu myös piittaamattomia, Häkkinen sanoo. Ilmoituksia kaahailevista tai suuria aaltoja synnyttävistä veneilijöistä tulee lähes päivittäin varsinkin muilta veneilijöiltä.
Yleinen närkästyksen aihe onkin juuri sellaiset veneilijät, jotka eivät ota huomioon muita.
Todistimme Kaivopuiston edustalla, kun moottorivene kaahaili nopeusrajoituksen ohi. Suuret veneet, joilla on vahvat moottorit, ovat lisääntyneet vesillä., kertoo Helsingin merivartioston päällikön Jarmo Häkkinen. Kuva: Mikko Suutarinen
Meren horisonttia peittää tumma pilvi, joka hajoaa hahtuvaksi Suomenlahdella. Kumean jyrinän mukaan Virossa ukkostaa, Ropponen osaa kertoa.
Ilmastonmuutoksen myötä sääennusteet ovat muuttuneet entistä epävarmemmaksi ja alati muuttuviksi, hän sanoo. Erityisesti ukkosmyräkät saattavat nyt yllättää kokeneemmankin kipparin.
Vesiliikennelain mukaan vesikulkuneuvoa saa ohjata vain henkilö, jolla on olosuhteisiin nähden tarvittava ikä, kyky ja taito kulkuneuvon hallitsemiseen. Mitään virallista ajokorttia tai koulutusta kipparoimiseen ei vaadita.
”Ymmärrän, että tieliikenteessä sattuu pahojakin onnettomuuksia. Silti minulla on tien päällä rennompi olo, koska tiedän, että kaikilla on ajokortti”, Rajala toteaa.
Vesillä ei voi koskaan olla varma tietääkö vastaantuleva vene vesiliikennesääntöjä. Tai, että ymmärtääkö veneilijä tulkita tuulen suuntaa ja muuttuvia sääolosuhteita.
“Suuri osa ylinopeustapauksista johtuu tietämättömyydestä”, Häkkinen kertoo.
Vaan eivät kaikki.
Ehdin jo toivoa, että matkamme taittuu ongelmitta, kun takaamme kaahaa moottorivene. Veneen nopeus on miehistön arvion mukaan lähes kuusinkertainen, kuin luodolla näkyvä nopeusrajoitus antaisi myöden.
”Klassinen esimerkki”, oppaani tokaisevat.
Helsingin edustalle mahtuu monenlaista kulkupeliä, kun samaa merialuetta jakavat matkustaja-alukset, huviveneet, vesiskootterit ja SUP-lautailijat.
Jos haaveilee veneilyn aloittamisesta, tulee veneliikenteen sääntöihin tutustua, Häkkinen painottaa.
”Itse voi tehdä paljon oman turvallisuutensa eteen”, Rämö sanoo.