Lauri Nurmi
On syytä selvittää, hyödyttääkö kesälomien siirtäminen aidosti Suomen taloutta. Elokuun turismisesonki jää nyt hyödyntämättä, Iltalehden Lauri Nurmi kirjoittaa.
Eilen klo 21:39
Opetusministeri Anders Adlercreutz esittää, että Suomessa siirryttäisiin Ruotsin kesälomarytmiin. Henri Kärkkäinen
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r) rikkoi yhden tabun, kun hän esitti RKP:n kesäkokouksessa koulujen kesäloman aloituksen siirtämistä kahdella viikolla eteenpäin.
Suomessa Suvivirttä laulettiin tänä vuonna 31. toukokuuta. Ruotsissa peruskoulujen lukuvuosi jatkui kesäkuun 12. päivän paikkeille.
Helsingissä lapset ja nuoret palasivat pulpetteihin 7. elokuuta. Tukholmassa peruskoulujen syyslukukauden aloitus oli 19. elokuuta.
Keski-Euroopassa koululaisten lomat alkavat vieläkin myöhemmin ja jatkuvat syyskuulle asti.
– Suomi kulkee epätahdissa muun Euroopan kanssa, ja monilla perheillä on haasteita lomien ja työaikataulujen yhteensovittamisessa, Adlercreutz perustelee esitystään.
Opetusministeriössä on alkanut selvitys, jonka tavoitteena on kartoittaa plussat ja miinukset.
Suomi on kieltämättä lomarytmillään kummajainen. Jos yritykset ja kotimainen matkailu hyötyvät siirrosta aidosti ja paljon, radikaali ratkaisu on perusteltu. Silloin siirto tehtäisiin kansantalouden edun nimissä.
Elokuu on Euroopassa lomakuukausi, mutta Suomi siirtyy puuduttavaan arkeen heti kuun alussa. Ilmastonmuutos on tehnyt mantereen etelä- ja keskiosista sietämättömän pätsin. Suomeen voitaisiin kasvattaa miljardiluokan elokuinen matkailusesonki, mutta se edellyttäisi, että suomalainen lomakulttuuri ulottuisi niin ikään elokuulle.
Adlercreutzin toinen pääargumentti on, että lasten ja nuorten vanhemmille olisi helpompaa pitää lomaa heinä- ja elokuussa kuin kesäkuussa. Tätä argumenttia on syytä arvioida myös kriittisesti.
Yksi suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksista on yhdistysten varaan rakentuva vapaaehtoistoiminta.
Vuosikymmenien aikana kesäkuun alkuviikoista on rakentunut leiri- ja kerhotoiminnan kulta-aikaa. Jopa sadattuhannet lapset ja nuoret osallistuvat kesäkuun ensimmäisinä viikkoina esimerkiksi urheiluseurojen, partiolippukuntien, taidekoulujen, seurakuntien tai kuntien järjestämille leireille.
Kun vanhemmat ovat töissä, lapset harrastavat ja kartuttavat elämyspankkia.
Koulujen kesälomien siirtäminen kahdella viikolla eteenpäin muuttaisi vuosikymmenien mittaan syntyneen kulttuurin. On epärealistista ajatella, että leiri- ja kerhotoiminta siirtyisi juhannuksen jälkeisille viikoille.
Juhannukselta monilla suomalaisilla on tapana karata kesämökeilleen tai ulkomaille.
Eikä kansalaisyhteiskunnan kesäinen kukoistus siirtyisi mutkattomasti elokuullekaan, vaan todennäköistä olisi sen osittainen kuihtuminen – ja se taas veisi kesätyömahdollisuuksia vanhemmilta nuorilta.
Muutos olisi radikaali siitäkin syystä, että se tekisi kevätlukukaudesta entistäkin pidemmän syyslukukauteen verrattuna.
Moni kouluvuotta rytmittävä tapahtuma ylioppilaskirjoituksista alkaen olisi pakko siirtää kalenterissa. Vastarintaa syntyisi, mutta koulujen jaksot ja koeviikot ovat rukattavissa uuteen rytmiin.
Harkitummin on arvioitava lasten, nuorten ja aikuisten jaksamista.
Talvi on Suomessa pitkä ja pimeä. Mielenterveyden haasteet kärjistyvät usein keväällä. Osalle perheellisistä työntekijöistä on henkireikä päästä lomalle heti kesäkuun alussa lasten kanssa. Todennäköisesti kävisi niin, että aiempaa useammat haluaisivat lomalle yhtä aikaa: heti lukuvuoden loppuessa.
Elokuu on lomakuukautena kaukana talven pimeydestä.
Suomen talous ui niin syvissä vesissä, että lomien siirto on kuitenkin syytä toteuttaa, kunhan hyödyt matkailulle ja yrityksille ovat riittävän suuret. Muutokselle on annettava 2–3 vuoden siirtymäaika, jotta koko yhteiskunta pystyy siirtymään uuteen kesärytmiin.