Vuoden alussa tulevat voimaan EU:n entistä tiukemmat vaatimukset yhdyskuntajätteen kierrätykselle. Suomi on jo nyt komission syynissä.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Hanna Salmenperä pohtii, miksi ruokajätteen lajittelu koetaan niin vaikeaksi.

EU:n jätteenkierrätystä koskevat vaatimukset kiristyvät vuoden vaihtuessa entisestään: yhdyskuntajätteestä 60 prosenttia pitää kierrättää vuoden 2030 mennessä, kun nyt voimassa oleva vaatimus on 55 prosenttia.

Yhdyskuntajäte tarkoittaa kotien tuottamaa ja sitä vastaavaa jätettä, jota syntyy esimerkiksi kouluissa, kaupoissa ja toimistoissa.

– Siltä pahasti näyttää, että tuota 55 prosentin tavoitetta tämän vuoden loppuun mennessä ei saavuteta, sanoo ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Sirje Stén.

Pitkä matka tuomioistuimeen

Suomelle ja peräti 17 muulle EU-maalle jo vuoden 2020 vaatimus 50 prosentin kierrätysasteesta näytti olevan liikaa. Suomessa uusimpien tilastojen mukaan vähän alle puolet yhdyskuntajätteestä saadaan kiertoon.

Suomi on siksi EU:n rikkomusmenettelyssä. Monipolvisen prosessin jälkeen raskaimpana uhkana häämöttää EU-tuomioistuin ja mahdollisesti jopa kymmenien miljoonien eurojen sakko. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.

– EU teki asiasta viime vuonna ilmoituksen, ja Suomi antoi siihen vastauksensa. Mitään virallista kannanottoa Suomen vastaukseen ei ole komissiosta kuulunut. Emme voi tietää, hyväksyivätkö he meidän vastauksemme, Stén sanoo.

Sténin mukaan Suomi vetosi siihen, että tekeillä on jätelain uudistus kiertotalouslaiksi.

– Kerroimme komissiolle, että sen yhteydessä tarkastellaan, miten kierrätystavoitteisiin voidaan päästä. Kerroimme myös niistä toimenpiteistä, joita jo on tehty.

Ruoantähteet eri astiaan

Nainen katsoo kameraan jätekatoksessa.

Avaa kuvien katselu

Jätteenkierrätyksessä Suomi ei ole EU:n mallioppilas, sanoo Syken erikoistutkija Hanna Salmenperä. Kuva: Tuukka Lukinmaa / Yle

Yhdyskuntajätteessä ykkösongelma on se, että ruokaperäistä biojätettä jätettä päätyy sekajäteastioihin yhä aivan liian paljon. Vieläkin yhden sekajätteeseen heitetyn roskapussin sisällöstä keskimäärin 30 prosenttia on biojätettä, vaikka sen lajittelu alkoi Suomessa jo vuonna 1993.

– Pöntöt pihalla eivät auta, jos ihmiset eivät lajittele. Se on se isoin asia, että 5,5 miljoonaa suomalaista pitäisi saada lajittelemaan, Stén sanoo.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkijan Hanna Salmenperän mukaan jätteiden lajittelu koetaan monessa kodissa hankalaksi.

– Siihen pitäisi kiinnittää huomiota kotien ja keittiöiden suunnittelussa. Pitäisi olla toimivat tilat ja jäteastiat lajitteluun. Taloyhtiöissä jätepisteiden pitäisi olla siistejä ja sellaisia, että sinne on mukava mennä. Ihan käytännön asioita.

Lupaava hiljaisuus

Biojätteen keräyspaikka Ämmässuon jätteenkäsittelylaaitoksella Espoossa

Avaa kuvien katselu

Pääkaupunkiseudun biojätettä kerätään Ämmässuon jätteenkäsittelylaitokselle Espooseen. Kuva: Rami Moilanen/ Yle

Sirje Sténin mukaan se, että Bryssel on ollut tähän saakka Suomen vastauksesta hiljaa, voi olla hyvä merkki.

– Rivien välistä voi ehkä lukea, että he olisivat hyväksyneet vastauksemme ja yhdyskuntajätettä koskeva rikkomusmenettely ei jatku. Mutta korostan, että mitään virallista ja varmaa tietoa asiasta ei ole.

EU-parlamentti usein haluaa, että direktiiveissä asetut tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja sitovia. Suomessa lainsäädännön vaatimukset pyritään tosissaan täyttämään, mutta monissa EU-maissa kulttuuri on erilainen, Stén arvioi.

– Joissain maissa on vahva tapa, että lainsäädännössä asetetaan tavoitteet, jotta ihmiset pyrkisivät niitä kohti. Esimerkiksi Ranskassa lainsäädäntö on hyvin tavoitteellista, jotta se kannustaisi ihmisiä eteenpäin. Suomalainen sen sijaan masentuu ja lyö hanskat tiskiin, jos asetettuja tavoitteita ei saavuteta.

Suomella ja suurimmalla osalla EU-maita riittää kirittävää myös tulevaisuudessa. 60 prosentin kierrätysasteeseen pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä. Vuoden 2035 tavoite 65 prosenttia.

– Varmasti pystytään paljon petraamaan. Tiedetään kyllä, että me emme ole tässä mallioppilaita, Syken Hanna Salmenperä sanoo.