Suomen ja maailman talouteen vaikuttaa kaksi pysyvää muutospainetta: teknologinen kehitys ja ilmastonmuutos. Näistä johtuen talouksien ja niiden kasvujen mittasuhde-erot ovat revenneet huimiksi.
Kilpailu lähes kaikkialla ylittää nykyään ne toimialarajat, joihin vielä vuosikymmen tai kaksi sitten olimme tottuneet. Tänään maailman arvokkaimpien pörssiyhtiöiden kärkikymmenikköä edustavat NVIDIA, Microsoft, Apple, Alphabet (Google), Amazon, Meta Platforms (Facebook), Broadcom, Tesla, TSCM ja Berkshire Hathaway.
Arvokkaimpien yhtiöiden joukossa eurooppalaiset toimijat ovat harvinaisuuksia. Yhdysvaltalaiset (teknologia)toimijat täyttävät listan. Tilanteen pitäisi huolettaa eurooppalaisia nykyistä laajemmin.
2000-luvulla lista on muuttunut öljy- ja pankkisektoreiden dominanssista teknologian riemumarssiksi.
2000-luvulla lista on muuttunut öljy- ja pankkisektoreiden dominanssista teknologian riemumarssiksi. Suuruusluokkaa kuvastaa se, että edeltävän kärkikymmenikön yksittäisten yhtiöiden osakekantojen pörssiarvot vaihtelevat nyt 1 300 miljardista dollarista 4 500 miljardiin dollariin. Luvut eivät sisällä pilkkua.
Nämä summat lienevät monelle suomalaisista liian suuria auki kirjoitettaviksi. Sanomattakin on selvää, että tässä vertailussa Helsingin pörssiyhtiöiden ”digiviritykset” ovat kuin etana tiikerijahdissa. Supercell ja Wolt toki pörssin ulkopuolisina poikkeuksina edustavat sitä, mitä tarvitsisimme paljon lisää.
Vertailua kotimaahan voi laajentaa: viime viikon maanantaina Suomen hallitus antoi eduskunnalle esityksen ensi vuoden talousarvioksi, 90,3 miljardia euroa. Helsingin pörssin markkina-arvoltaan suurin yhtiö, 48 miljardia euroa, on monikansallisesti toimiva pankkikonserni Nordea – edustaen juuri sitä toimialarakennetta, josta globaali arvonluonti siirtyi teknologiaan jo 20 vuotta sitten.
Alustatalouden kehityksessä voittajayhtiöt vievät usein kaiken, ne kuuluisat tuhkatkin pesästä. Suomalaisesta perspektiivistä tarkastellen alustatalousmaailman kasvuun pääseminen edellyttäisi uudenlaista, neutraalia yritysveroajattelua. Siinä teknologiaa ja henkistä pääomaa hyödyntävät, usein digitaaliset, palveluyhtiöt seisoisivat valmistavan teollisuuden kanssa verottajan silmissä rinnakkain. Samalla koulutusresursseja tulisi kaikissa taloustilanteissa vain lisätä digitaalisiin teemoihin.
Viisautta olisi ymmärtää, ettei verotus ole aina se tehokkain ase vastahyökkäyksessä. Tietenkin esimerkiksi verottajan tiedonsaanti alustoilla syntyneistä tuloista on turvattava. Sääntelyn lisääminen ei kuitenkaan auta. Pääasia olisi luoda olosuhteita, joissa Suomeenkin voisi syntyä menestyviä alustoja.
Euroopan todelliseen ”itsenäisyyteen” ja turvallisuuteen ei riitä Naton saama jatkoaika Donald Trumpin toisella presidenttikaudella. Euroopan oman talouden on itsenäistyttävä digitalisoitumisen tiellä. Muutoin meitä voidaan uhata idästä pyssyillä ja lännestä palveluilla.
Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.