Tuore Miss Suomi totuttelee julkisuuteen ja Helsinkiin: “Vietin ensimmäisen kuukauden täällä lähes kokonaan yksin” | Paikalliset

Jo alakoulussa Sarah Dzafce, 22, tunsi, että hänen tähtiinsä oli kirjoitettu tarina Miss Suomen urasta.

Hän uskoo yhä, että unelman toteutumista vauhditti manifestointi, kyky nähdä tulevaisuus kuin tavoite olisi jo toteutunut.

Lapsuuden haave kävi toteen 6. syyskuuta Espoon Hype-areenalla, jolloin hänet kruunattiin Miss Suomeksi.

Dzafce on asunut Helsingin Ullanlinnassa vajaan vuoden. Lapsuudenkodistaan Kuopiosta hän muutti pääkaupunkiin vain yhtä tarkoitusta varten: toteuttaakseen jo pikkutyttönä syntyneen visionsa Miss Suomi -tittelistä.

Kisaan hän valmistautui kuin urheilija ja hankki mentorikseen vuoden 2023 Miss Suomen, Paula Joukasen.

Satapäisestä hakijajoukosta Dzafce valittiin ensin 50:n ja sen jälkeen 20 parhaan joukkoon.

Ennen finaalia hän osallistui muiden missikokelaiden kanssa tiukkoihin haastatteluihin.

Elokuussa hän pääsi kymmenen finalistin joukossa kolmen viikon Suomen-kiertueelle.

– Helsinkiin muuttaessani tavoitteeni oli aluksi osallistua vuoden 2026 kisoihin. Paula kuitenkin kannusti ja sanoi, että olen valmis voittajaksi jo tänä vuonna. Treenasin kävelyä korkokengillä, opettelin poseeraamaan peilin edessä ja sain missikoulutusta. Kysyin itseltäni, kuka olen ja mitä haluan. Harjoittelin luontevaa, muutaman minuutin sujuvaa esittelypuhetta, kertoo Dzafce.

Haastattelua ja kuvauksia varten Dzafce saapuu ensimmäistä kertaa elämässään keskuskirjasto Oodiin.

Hän on huomannut, että lyhyen julkisuuden jälkeen Helsingissäkin ihmiset tunnistavat Miss Suomen.

Jo Oodin pihalla ulkomaalainen naiskolmikko onnittelee Dzafcea ja pyytää hänet kaverikuvaan.

– Raitiovaunussa varsinkin nuoret alkavat kuiskutella, kun tunnistavat minut. Kerran ravintolassa ovimies kysyi papereitani ja huudahti nähtyään nimeni: ”Sinähän olet se uusi missi!” Monet näyttävät tunnistavan minut myös Helsingissä, vaikka täällä on totuttu julkkiksiin eri tavalla kuin Kuopiossa.

Lapsesta asti Dzafce on kiehtonut ajatus, että missin roolissa voi välittää merkityksellisiä arvoja suurelle yleisölle.

Hänen mielestään nykypäivän missi-instituutio on muuttunut.

– Takavuosina kyse oli enemmän ulkonäkökeskeisistä ja pinnallisista kauneuskisoista. Nyt missiltä odotetaan esikuvallisuutta. Haluaisin olla rauhan ja rakkauden lähettiläs samalla tavalla kuin urheilijat, jotka parhaimmillaan yhdistävät maailmaa ja rakentavat kansojen välistä ystävyyttä.

Marraskuussa Dzafce tavoittelee Miss Universum -titteliä Bangkokissa. Kansainvälisissä kisoissakin otetaan huomioon kilpailijoiden sisäiset ominaisuudet.

Pelkällä ulkokuorella ei pääse pitkälle. Missikoulutuksissa korostetaan ”sisäisen kuningattaren” löytämistä.

Finaaliin etenevät ne, joilla on vuorovaikutustaitoja ja helposti lähestyttävä olemus.

– Koen, että Miss Universum -kisoihin kokoontuu eri maista rauhan ja rakkauden sisaria, jotka tuovat valoa kriisiherkkään maailmaan. Miss Universum -kisoissa kilpailijoissa arvioidaan muun muassa heidän kykyään välittää hyvää sanomaa.

Dzafce itse viihtyy sekä seurassa että yksin ja osaa nauttia hiljaisuudesta.

– Kun muutin Helsinkiin, vietin ensimmäisen kuukauden lähes kokonaan yksin ja testasin, miten pärjään ilman muiden ihmisten seuraa. Toisaalta en jännitä vieraitakaan ihmisiä. Voin olla juhlissa aivan hiljaa, mutta alan jutella, jos vaistoan, että hiljaisuuteni häiritsee muita.

Jo 14-vuotiaana Dzafce alkoi tehdä tarjoilijantöitä vanhempiensa kreikkalaisessa ravintolassa Kuopiossa.

Työ on ollut hyvää esiintymisharjoittelua, josta on ollut suuri hyöty Miss Suomi -kisoissa.

Keittiössä hääri myös hänen isänsä kaksi kosovolaistaustaista veljeä.

Tiiviistä sukuyhteisöstä huolimatta Dzafce kokee, ettei hän ole riippuvainen mistään kaupungista, maasta tai edes ihmisistä.

Hän uskoo voivansa olla yhtä onnellinen Kuopiossa, Helsingissä tai ulkomailla.

– Perheemme on tottunut vilkkaaseen keskusteluun asiakkaiden kanssa, mutta meillä on myös taipumus hiljentyä. Äitini Nina hakee mielenrauhaa joogaopettajana, ja isän kanssa voimme ajaa autossa tunteja sanomatta sanaakaan.

Dzafce määrittelee itsensä henkiseksi etsijäksi ja kutsuu itseään vanhaksi sieluksi. Hän on pienestä pitäen ymmärtänyt, että sisäisen maailman vakaus tuo enemmän onnea kuin materialismi.

– Tunnen usein olevani kaikkien kaveri sekä erilaisten että eri-ikäisten ihmisten seurassa. Suhtaudun vastoinkäymisiinkin niin, että ne ovat ihmiselle tarkoitettuja opetuksia.

Dzafce uskoo, että maailmaa ohjaa yksi korkea voima, joka ei ole sidottu yhteen uskontoon tai kulttuuriin.

Hänellä on kalenterissa paljon ohjelmaa, mutta kiire ei näy hänen levollisessa olemuksessaan.

– Uskon, että iso voima on minun puolellani. Suutun todella harvoin. Pyrin vastaamaan myönteisyydellä, vaikka joku kohtelisi minua huonosti.

Tällä hetkellä Sarah Dzafce on kokopäiväinen missi. Manageri järjestää hänelle esiintymisiä ja kuvauksia.

Monikulttuurisen taustansa takia Dzafce on kuullut rasistisävyisistä somekirjoituksista, mutta hän pitää niitä kirjoittajien omina ongelmina.

– Olen ylpeä monikulttuurisesta taustastani ja misseydestäni. Harvoin edes luen somekeskusteluja tai haastatteluistani tehtyjä juttuja. Pysyn tietoisesti omassa onnellisessa kuplassani. Live-elämässä en ole koskaan kokenut rasismia.

Eiran-kodissaan Sarah viihtyy erityisesti Meripuistossa ja Helsingin merenrantamaisemissa.

Entinen voimistelija käy nykyisin kuntosalilla ja kehuu lahjaansa nukkua yhtäjaksoisesti kymmenen tuntia yössä – tai ottaa torkut nojatuolissa tai lentokoneessa.

Missielämän jälkeen hän haaveilee suurperheen tavallisesta arjesta.

– Minulla ei ole koskaan ollut erityistä ammattihaavetta. Jonain päivänä toivon kuitenkin olevani suuren perheen äiti.