Isät ovat vitsailun mestareita, kaikkihan sen tietävät. Anna mielipiteesi kuulua ja äänestä mielestäsi parasta iskävitsiä.
Lapsi: Olen nälkäinen.
Isä: Hei nälkäinen, olen isä!
Tässäpä klassikkoesimerkki isävitsistä. Isävitsit ovat ilmiö, jonka tunnistavat kaikki, joiden lähipiiriä on siunattu hauskalla iskällä.
Mikä erottaa isävitsit muunlaisista vitseistä? Iskävitsit ovat hersyviä, hölmöjä ja ytimekkäitä. Ne perustuvat usein sanaleikittelyyn. Erityisen tärkeää on punchline eli huipentuma, jolle isä itse hekottelee kaikkein makeimmin.
Usein iskävitsi esitetään kysymys-vastausmuodossa. Toisaalta isähuumori kukkii kenties parhaiten tilannekomiikkana, kuten alun esimerkistä käy ilmi.
Ja mikä tärkeintä: jälkikasvun mielestä isivitsit ovat kiusallisen noloja ja huonoja, mutta hymyilyttävät silti väkisinkin – vähintään sisäisesti.
Suomessa vastaavia vitsejä on kutsuttu perinteisesti puujalkavitseiksi, ja joidenkin mielestä faijavitsit ovatkin puujalkojen kanssa sama asia. Esimerkiksi huumorista väitellyt tutkijatohtori Jarno Hietalahti on todennut Ylelle, että iskävitsit voisi luokitella puujalkahuumorin alalajiksi.
Isävitsi-sana lienee rantautunut Suomeen englannin kielestä, jossa ne tunnetaan nimellä dad jokes. Yhdysvaltalaisessa Merriam-Websterin nettisanakirjassa termi on määritelty seuraavasti: ”Tervehenkinen vitsi, jonka tyyppisiä kertovat isät ja jonka loppuhuipentuma on usein ilmeinen, ennalta-arvattava tai sanaleikki, ja jota yleensä pidetään herttaisen kornina tai epähauskana.”
Onko puujaloissa ja isivitseissä vissi ero? Jokainen päättäköön sen itse.
Äänestä parasta isävitsiä!
Listasimme alla olevaan äänestykseen liudan klassisia ja vähän tuntemattomampia vitsejä, joita isät tuppaavat viljelemään. Sinun tehtäväsi on äänestää vitseistä hauskinta. Muista perustella valintasi!
Jos tiedät tai keksit mielestäsi vielä paremman vitsin listan ulkopuolelta, voit ehdottaa sitä avoimessa vastauskentässä.