Suomen hyvä maine houkuttelee enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita kuin koskaan. Onko Suomella varaa siihen, että niin moni pettyy, kysyy tutkiva toimittaja Eero Mäntymaa.
Avaa kuvien katselu
Intialainen Bhavesh Patel tuli opiskelemaan Suomeen. Mies kertoo saaneensa hänet tänne auttaneelta koulutusagentilta 80 prosenttia väärää tietoa Suomesta. Töitä ei löytynytkään helposti, ja kielen osaaminen olikin tärkeämpää kuin oli annettu ymmärtää. Kuva: Janne Järvinen / Yle
Sotien jälkeen rakennettu suomalainen hyvinvointiyhteiskunta uhkaa murentua työssäkäyvien veronmaksajien puutteeseen.
Yksi ratkaisu ongelmaan on ollut haalia tulevaisuuden työvoima ulkomailta: Houkutellaan heidät ensin opiskelemaan, ja kun tutkinto on kädessä, valmiiksi kotoutunut maahanmuuttaja pannaan töihin.
Kaikki voittavat: Suomi saa kaivattua työvoimaa, ammattikorkeakoulut ja ammattiopistot tarvitsemiaan opiskelijoita. Jopa pikkukuntien lukioita pidetään pystyssä Aasiasta tuotujen oppilaiden voimin. Ja koska maailman onnellisin maa ”trendaa”, tulijoita on enemmän kuin koskaan.
Suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa tehdessä unohtuu kuitenkin toisinaan yksi asia:
Maahanmuuttaja itse.
On tyypillistä, että Suomeen muuttaneet opiskelijat ovat uhranneet koko omaisuutensa ja ottaneet päälle valtavan velan. Kuten Ylen MOT vastikään paljasti, koko uhkayritys saattaa pohjautua täysin virheellisiin tietoihin Suomen työllisyystilanteesta tai kielitaitovaatimuksista.
Seurauksena syntyy vaikeita tilanteita, joista pieneen osaan sain tutustua kesän ja syksyn aikana.
Jututin vietnamilaista teiniä, joka huolehti opinnoistaan suomalaisessa lukiossa: Kursseja on vaikea läpäistä, jos ei ymmärrä suomeksi kirjoitettuja koekysymyksiä.
Tapasin myanmarilaisen hoiva-avustajan, jota uhkasi karkotus, koska hän ei löydä edes siivoojan töitä.
Keskustelin nepalilaisen sairaanhoitajan kanssa, jonka opinnot ammattikorkeakoulussa eivät etene, koska hän ei saa pakollisia työharjoittelupaikkoja kielitaidon puutteen vuoksi.
Jututin kokenutta srilankalaista opettajaa, joka oli miehensä kanssa opiskellut suomea ennen tänne muuttoaan, hakenut sitkeästi mitä tahansa työtä, eikä ollut saanut vuoden aikana mitään. Työhaluisen ja korkeakoulutetun pariskunnan viiden vuoden säästöt olivat lopussa ja toivo säpäleinä.
Opiskelijoiden välittämisellä bisnestä tekevä koulutusagentti ei tietenkään sano Suomeen haluavalle asiakkaalleen esimerkiksi sitä, että täällä pelkkä vierasperäinen nimi riittää esteeksi työnhaussa.
Mutta ymmärrämmekö tätä asiaa edes me suomalaiset itse?
Miksi englanninkielisten tutkinto-ohjelmien aloituspaikat kasvavat vuosittain tuhansilla, vaikka etenkin maahanmuuttajien työllisyystilanne on surkea? Miksi opiskelu ilman Suomen kielen taitoa tehdään hyvin helpoksi, kun samalla pelkkä työharjoittelu saattaa edellyttää kotimaisten kielten osaamista? Miksi välitämme kuvaa, että Suomi on kansainvälinen winter-wonderland, jossa paikallisten kielten osaaminen on hyödyksi lähinnä kulttuuriin tutustumisessa?
Onko syynä se, että suomalaista maahanmuuttoa kiihdyttää ammattikorkeakoulujen rahapula? Hallitus leikkaa rahoitusta ammattikorkeakouluilta, jotka paikkaavat kassavajettaan lukukausimaksuja maksavilla opiskelijoilla.
Ajattelemmeko, että jos Suomeen tulo tehdään liian hankalaksi, tänne ei uskalla tulla kukaan? Eihän sekään sovi, kun olisi ikääntyvä kansa ylläpidettävänä.
Vai onko kyyninen selitys se, että kuvio sopii Suomelle aika hyvin: Korkeakoulutetuistakin maahanmuuttajista saa ”työvoimaresurssia” suomalaisten hyljeksimille matalapalkka-aloille. Väliäkö sillä jos hankittu koulutus menee hukkaan, kun Euroopan ulkopuolelta tullut maksaa sen itse.
Ja jos maahanmuuttaja ei pääse työn syrjään kiinni millään, hänestä pääsee eroon vaikka karkottamalla. Ellei poistu omatoimisesti sitä ennen.
Suomeen pettyneet vievät maailmalle sitten toisenlaista Suomi-kuvaa. Kuten srilankalainen opettaja sanoi minulle kohteliaasti:
”Tämä on hieno maa, mutta ikäväkseni on pakko sanoa: Jos olisin tietänyt miten vaikeaa elämäni täällä on, en olisi tullut. Täällä en saa edes mahdollisuutta”.
Katso MOT-dokumentti Huijaus nimeltä Suomi Yle Areenassa:
