Voisiko soiden ennallistamisella ja maanpuolustuksen tavoitteiden yhdistämisellä lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Kansanedustaja Pauli Aalto-Setälä (kok) perusteli aloitteessaan jo vuosi sitten, että märkä ja upottava suo itärajalla voisi toimia panssarikalustolle yhtä tehokkaana esteenä kuin korkea aita.
Asiaa on pidetty esillä eri tahoilta, ja Orpon hallitus asettikin loppuvuodesta työryhmän selvittämään, hyödyttäisikö soiden ennallistaminen myös maanpuolustusta. Puolassa ja Baltiassa vastaavaa keskustelua on jo käyty.
Suomi on kautta historian tukeutunut maaston tarjoamiin etuihin, eikä ole mitään syytä sivuuttaa niitä nyt, kun itärajan turvallisuusympäristö on muuttunut pysyvämmin.
Suomi on vastustanut ennallistamisasetusta kustannusten vuoksi. Hintalappu riippuu kuitenkin siitä, miten ennallistaminen tehdään.
Luonnonsuojelun ja turvallisuuden yhdistäminen tuntuu äkkisiltään nerokkaalta ratkaisulta, joten asiaa kannattaa kyllä selvittää. Maanpuolustuksen budjetti on kasvanut viime vuosina nopeasti, kun taas luonnonsuojelun varat ovat tiukassa. Itärajan puolustamiseen saattaa olla mahdollista saada myös EU-rahaa.
Suomi on yksi niistä maailman maista, joissa soita riittää. Peräti kolmannes pinta-alasta on suon peitossa, ja erityisen paljon soita on itärajan tuntumassa. Merkittävä osa soista on kuitenkin kuivatettu varsinkin 1960–1970-lukujen ojitusinnossa.
Huonosti tuottavat, ojitetut suot kaipaisivat ennallistamista, ja samalla voitaisiin löytää tapoja edistää luonnon monimuotoisuutta ja ilmastotavoitteiden toteutumista. Jos soiden ennallistaminen voidaan samalla valjastaa puolustuksen käyttöön, olisi ratkaisu sekä kustannustehokas että ympäristöä korjaava. Suomi vastaisi käynnissä olevan EU:n ennallistamisasetuksen velvotteisiin ja saisi lisäaikaa korjaustöille, jotka ovat edessä joka tapauksessa.
Tietysti hankkeeseen liittyy myös kysymyksiä, ja niitä työryhmä on asetettu selvittämään. Suomi ei ole pelkkää suota koko itärajan pituudelta, eikä maankäyttö ole pelkästään valtion asia. Osa sopivista maa-alueista on yksityisessä omistuksessa, eikä vanhoista perintösoista välttämättä olla halukkaita luopumaan.
Jos puolustusta ajatellaan, niin suo siellä ja toinen täällä ei edes riitä. Tarvittaisiin mukaan useita soita, järviä ja jokia, jotka yhdistämällä olisi mahdollista saada kymmenien kilometrien pituisia vetisiä ketjuja. Soiden ennallistaminen toisi ainakin kaivutöitä itäiseen Suomeen.
Suomi on vastustanut ennallistamisasetusta kustannusten vuoksi. Hintalappu riippuu kuitenkin siitä, miten ennallistaminen tehdään. Joka tapauksessa kansallinen ennallistamissuunnitelma pitää palauttaa ensi vuonna – on siinä mukana itärajan soita tai ei.