Tänään19:00
Lukijalta. Suomen talous on polkenut paikallaan jo vuosikausia. Keinot, joilla kasvua on pyritty vauhdittamaan, ovat pitkälti epäonnistuneet. Jos haluamme suunnanmuutoksen, tarvitsemme rohkeita rakenteellisia uudistuksia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikkaan. Yksi tällainen uudistus olisi DARPA-tyyppinen tki-instrumentti.
DARPA (Defense Advanced Research Projects Agency) on Yhdysvalloissa toimiva organisaatio, jonka tehtävänä on rahoittaa korkean riskin, mutta poikkeuksellisen suuren potentiaalin tutkimusta. Sen toimintalogiikka on yksinkertaisen radikaali: valitaan kunnianhimoisia ongelmia, annetaan tutkijoille poikkeuksellisen suuri mandaatti, minimoidaan byrokratia, ja hyväksytään epäonnistumiset osana matkaa kohti todellisia läpimurtoja.
DARPA-tyyppinen rahoitus on ollut keskeisessä roolissa useiden aiempien mullistavien teknologioiden, kuten esimerkiksi internetin edeltäjän ARPANETin, satelliittipaikannuksen ja mRNA-alustateknologioiden kehityksessä.
Suuri riski, suuri potentiaali
Suomessa tutkimuksen taso on korkea, mutta tulosten kaupallistaminen etenee hitaasti. Nykyiset rahoitusinstrumentit suosivat usein turvallisia ja riskittömiä ideoita. Se on ymmärrettävää, mutta samalla se tarkoittaa, että radikaaleimmat ideat jäävät kehittämättä. Julkinen järjestelmämme ei ole vielä oppinut hyväksymään epäonnistumisia suuressa mittakaavassa, vaikka juuri ne usein ovat läpimurtojen hinta, ellei jopa edellytys.
DARPA-tyyppinen malli toisi Suomeen “high-risk, high-reward” -ajattelun. Hankkeet etenisivät ideasta kokeiluun ja pilotointiin vuosissa, eivät vuosikymmenissä. Olennaista olisi myös rahoituksen jatkuvuus, jotta lupaavat teknologiat eivät kuivuisi kasaan skaalauksen kriittisissä vaiheissa.
Kyse on myös valinnoista. Meidän tulisi kansallisesti määritellä, mitkä teknologiat ja teolliset kokonaisuudet ovat Suomelle strategisesti niin tärkeitä, että niiden kehittämistä oltaisiin valmiita myös riskirahoittamaan. Suomen DARPA voisi keskittyä esimerkiksi bioyhteiskunnan rakentamiseen sekä sen kilpailukykyyn ja kriisinkestävyyden parantamiseen, mutta uudenlaisella kokeilukulttuurilla.
Muualla Euroopassa kehitys kulkee jo tähän suuntaan. Hollanti on käynnistämässä omaa National Agency for Breakthrough Innovationia (NABI), Saksassa toimii SPRIND ja Iso-Britanniassa ARIA. Kaikki perustuvat DARPA:n periaatteeseen: itsenäinen organisaatio, matala byrokratia ja fokus läpimurtoihin. Olisiko nyt myös Suomen aika?
Mitä meillä oikeastaan on hävittävää?
Kasvigenetiikka esimerkkinä Suomessa
Konkreettinen esimerkki löytyisi luonnonvara-alalta. Kuvitellaan DARPA-hanke, jonka tavoitteena olisi kehittää ilmastonmuutosta kestäviä kasvilajikkeita yhdistämällä genomiikka ja kvanttilaskenta. Tutkimusta ja patentteja on aiheesta toistaiseksi vähän, ja juuri siksi Suomella olisi mahdollisuus nousta globaaliksi edelläkävijäksi. Hanke perustuisi nopeisiin kokeiluihin, yritysyhteistyöhön ja monialaiseen osaamiseen. Jos jokin ei toimi, se todetaan nopeasti ja siirrytään eteenpäin. Jos toimii, sitä skaalataan määrätietoisesti.
DARPA-tyyppinen instrumentti voisi tehdä luonnonvara-alasta bioyhteiskunnan todellisen ajurin. Se vaatisi meiltä rohkeutta luopua osasta varovaisuutta, mutta vastineeksi se tarjoaisi mahdollisuuden todellisiin läpimurtoihin.
Mitä meillä oikeastaan on hävittävää?
Johanna Kohl
ohjelmajohtaja, biokiertotalous, Luonnonvarakeskus
Jani Lehto
johtaja, biotalous ja ympäristö, Luonnonvarakeskus