Jälkipuhe|Opetus- ja kulttuuriministeriön uusittu apurahamalli herättää suuria tunteita urheilijoissa.
Palstalla pääkirjoitustoimittaja palaa viikon puheenaiheeseen.
Urheiluväki kuohuu opetus- ja kulttuuriministeriön jaettua kesälajien urheilija-apurahat ensimmäisen kerran uusittujen kriteerien perusteella. Uudessa mallissa tuki ohjataan urheilijoille, joilla on lähivuosina mahdollisuus nousta MM-tasolla kahdeksan parhaan joukkoon. Se leikkasi tuen saajien määrää aiemmasta 162:sta 76:een. Muutos iski yleisurheiluun, mutta hyödytti esimerkiksi keilailua.
Uudistuksen taustalla on perinteisen olympiaurheilun pitkään jatkunut alamäki. Se huipentui siihen, ettei Suomi saanut Pariisin vuoden 2024 kesäolympialaisista yhtään mitalia. Olympialajit ja erityisesti yleisurheilu ovat nauttineet Suomessa historiallisista syistä erityisasemasta, joka toi niille aiemmin leijonanosan tukirahoista.
Menestysmahdollisuus on periaatteessa selvä kriteeri, mutta malli avaa uusia kysymyksiä: mikä on lajin harrastajamäärän tai kansansuosion merkitys? Entä mikä on urheilua – onko sitä esimerkiksi palapelien kokoaminen?
Urheiluliiton puheenjohtaja Riikka Pakarinen haluaisi pitää kiinni vanhasta ja painottaa apurahavalinnoissa lajien asemaa ”yhteisten kokemusten luojana”. Niitähän yleisurheilu toki Pariisissakin tarjosi: yhteisiä pettymyksen kokemuksia.