Ruotsin huippukyky loikkasi Suomeen – Tässä on todellinen syy

Pikajuoksija Nora Lindahl vaihtaa Ruotsin sinikeltaisesta asusta Suomen riveihin. AOP

Yleisurheilupiireissä kohahti viime viikolla, kun pikajuoksija Nora Lindahl, 21, ilmoitti halustaan siirtyä sinikeltaisista edustustrikoista Suomen väreihin.

– Suuri unelmani on aina ollut kilpailla olympialaisissa, ja edustaa Suomea ja Ruotsia. Nyt, kun olen kilpaillut juniorivuoteni Ruotsin puolesta, tunnen että on oikea aika tavoitella menestystä Suomen puolesta, Suomessa syntynyt Lindahl sanoi Urheiluliiton tiedotteessa.

Helsingin IFK:ta suomalaisissa mittelöissä edustaneen naisen isä Markus Lindahl on suomalainen ja äiti Frida Lindahl ruotsalainen. Perhe on asunut Suomen lisäksi Ruotsissa ja Luxemburgissa. Viime syksynä Frida Lindahl muutti Espooseen.

Iltalehden yleisurheiluasiantuntija Arto Bryggare sanoo, mistä kohusiirrossa oikeasti on kyse.

– Kaikki mitä hän on julkisesti kertonut, pitää varmaankin paikkansa, asiantuntija aloittaa.

– Iso syy maasiirrolle on, että Ruotsin olympiakomitea noudattaa valinnoissaan rankkaa systeemiä kesäkisojen suhteen, Bryggare lataa.

Ruotsin olympiakomitea ei nimeä automaattisesti kaikkia ranking-pisteiden perusteella olympiakelpoisia yleisurheilijoita viiden renkaan kisoihin. Esimerkiksi suomalaistaustainen keskimatkojen juoksija Yolanda Ngarambe jäi vuosien 2021 ja 2024 olympiakisoista katkerasti ulos.

– Sinänsä erikoiselta ajatukselta tuntuu, että Lindahlin pitää nyt edustaa Suomea. Mutta kun Los Angelesin vuoden 2028 olympialaisiin haluaa, Suomi on varmempi ja tässä tapauksessa parempi maa.

Suomen olympiakomitea lähetti esimerkiksi Pariisin vuoden 2024 olympiakisoihin kaikki valintakelpoiset urheilijat.

– Puolustan Suomen linjaa tiettyyn rajaan saakka. Jos pääsee rankingin kautta sisään, se on ok. Mutta kun valitaan kisoihin peruutuspaikalle ja ei oikeasti ole mitään jakoa pärjätä, se ei ole järkevää, Bryggare kommentoi.

Karenssissa

Edesmennyt yleisurheiluvaikuttaja Ilkka Kanerva junaili Atlantan vuoden 1996 kesäolympiakisojen jälkeen Eduard Hämäläisen Valko-Venäjältä Suomen riveihin. Kymmenottelija kilpaili Suomen paidassa vuoden 1997 MM-kisoissa Ateenassa.

– Maailma on muuttunut Hämäläisen ajoista, kun on ostajamaita liikkeellä. Muun muassa Turkki ja muutama arabimaa on hankkinut rahalla urheilijoita. Siksi säännöt ovat tiukentuneet, Bryggare sanoo.

Yleisurheilun kansainvälisessä arvokilpailutoiminnassa edustusmaan voi vaihtaa tietyin ehdoin. Jokaisen vaihdon yhteydessä määritetään karenssijakso, joka on lähtökohtaisesti kolmen vuoden pituinen. Karenssin lyhentämistä voi vaatia erityisillä perusteilla.

– Lindahlin kohdalla on kyse poikkeustapauksesta, koska hän on syntynyt Suomessa ja isä on suomalainen. Periaatteessa siirto voitaisiin hyväksyä vaikka huomenna, mutta se voisi aiheuttaa seurauksia. Uskon, että Lindahl on ensi kauden karenssissa, mutta voi edustaa Suomea vuoden 2027 MM-kisoissa Pekingissä.

Kova kyky

Lindahl on voittanut alle 20-vuotiaiden Euroopan mestaruuden 200 metrillä ja alle 23-vuotiaiden EM-pronssin.

– Junioriansiot ovat kovia. Vastassa on ollut ranskalaisia, brittejä ja italialaisia. Väitän, että hänen saavutukset ovat aivan eri sarjaa kuin vastaavat mitalit kenttälajeissa.

Lindahlin ennätys 100 metrillä on 11,50 ja 200 metrillä 22,88. Kakkosen aika on reippaasti ulkoratakauden 2025 Suomen kärkitulos. Satasella edellä on Lotta Kemppinen (11,19). 100 metrin SE on 11,13 ja 200 metrin 22,39 sekuntia.

– Lindahl on hyvin lahjakas urheilija. Jos harjoittelu onnistuu, hänen pitäisi taistella Suomen nopeimman urheilijan tittelistä. Vielä hän ei ole EM-finaalitasoa, mutta käsillä ovat vuodet, kun pitäisi ottaa isoja askeleita.

Rooman EM-kisoissa vuonna 2024 Lindahl juoksi 200 metrillä välieriin ja Pariisin olympialaisissa keräilyeriin. Viime kesänä Tokion MM-radalla hänet nähtiin alkuerissä.

– Se oli iso keskustelu, kun olin nuorempi. Tein valinnan 15-vuotiaana. Silloin halusin olla ja kilpailla ystävieni kanssa, joten Ruotsi oli selvä valinta. Viihdyn oikein hyvin Ruotsin joukkueessa, Lindahl sanoi Iltalehdelle vuonna 2024.