Elli Harju
On vältettävä tilanne, jossa Suomi joutuisi maksamaan esimerkiksi Romanialle ilmastotoimista, kirjoittaa Elli Harju.
Tänään klo 20:47
Orpon hallitus päättää tänä keväänä uusista ilmastotoimista. Arkistokuvassa hallituksen ministereitä eduskuntasalissa. OUTI JÄRVINEN
Tuoreet laskelmat vahvistavat kuvaa siitä, että Suomi on vaikeuksissa ilmastotavoitteidensa saavuttamisessa.
Luonnonvarakeskus (Luke) kertoi viime viikolla, että tarkennetuissa laskelmissa Suomen maankäyttösektorin päästölukema on kasvanut entisestään viime vuosina.
Suomi on jäämässä kansallisista tavoitteistaan, mutta myös EU-velvoitteista. Vuosien 2021–2025 velvoite tarkistetaan vuonna 2027, mutta nyt näyttää jo selvältä, että Suomi jää velvoitetasostaan.
EU-asetukseen liittyen on viime vuosina uutisoitu mahdollisesta ”miljardilaskusta”, joka Suomelle lankeaa, jos se ei saavuta maankäyttösektorin päästövelvoitetta. Keskustelua asiasta tulisi nyt käydä yhä enemmän.
”Miljardilasku” voi syntyä, jos Suomi joutuu ostamaan päästöoikeuksia mailta, jotka ovat saavuttaneet päästövähennyksensä yli velvoitetason.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että maat, joilla tällaisia maankäyttösektorin päästöoikeuksia voisi olla parin vuoden päästä myynnissä, ovat esimerkiksi Romania ja Bulgaria.
Tilanne, jossa Suomi joutuisi ostamaan päästöoikeuksia Romanialta, olisi kummallinen. Suomessa maankäyttösektorin laskentamenetelmät ovat huippuluokkaa, kun taas Romaniassa mittausten taso ei tiettävästi ole kummoinen.
Erilaisiin laskumenetelmiin nojaavan päästöoikeuskaupan todellinen vaikutus ilmastonmuutoksen hillintään olisi kyseenalainen. Suomen tuleekin pyrkiä vaikuttamaan EU:ssa siihen, ettei Suomi joudu kurjistamaan valtionkassaansa päästöoikeuksien ostoilla hatarin perustein.
Suomi ei ole kuitenkaan ainoa, joka on vaikeuksissa velvoitetasonsa kanssa. Vaikeuksia saattaa olla myös esimerkiksi Saksalla, joka hiljattain kertoi luvuistaan, sekä Ranskalla, Ruotsilla ja Tsekillä.
Jos Suomessa katsotaan tilannetta itsekkäästi, on hyvä, jos isot jäsenmaat ovat vaikeuksissa. Se kasvattaa painetta ratkaista EU:ssa tilanne muutoin kun päästöoikeuskaupoilla.
EU on kuitenkin hankalassa tilanteessa. Maankäyttösektorin tavoitteet kytkeytyvät siihen, pääseekö koko EU päästötavoitteeseensa. EU on ollut kunnianhimoisen politiikan ajuri, ja rooli korostunee nyt, kun Donald Trump veti ensitöikseen Yhdysvallat pois YK:n Pariisin ilmastosopimuksesta.
Suomen maankäyttösektorin päästöjen kasvulle on monia syitä. Muutosta selittää esimerkiksi turvemaametsien kasvaneet hiilidioksidipäästöt.
Tuoreissa laskelmissa uutta on se, että metsissä päästömäärät ovat kasvaneet. Suomen metsien ei enää lasketa olevan hiiltä sitova hiilinielu vaan päästölähde. Syiksi Luke arvioi muun muassa, että puuston biomassan kasvu on pienentynyt, hakkuut ovat kasvaneet (osin Venäjältä puuntuonnin loppumisen vuoksi) ja ilmaston lämpeneminen on lisännyt hajotusta ja elävästä puustosta on syntynyt vähemmän uutta kariketta.
Tähän asti Suomessa maankäyttösektorilla ilmastopolitiikan kunnianhimon taso on ollut alhainen.
Orpon (kok) hallitus päättää tänä keväänä ilmasto- ja energiastrategian yhteydessä maankäyttösektorin ilmastotoimista. Valtiontalous on tiukilla, mutta ilmastotoimia ei tulisi jättää huomiotta.
Esimerkiksi hakkuita ei haluta rajoittaa, koska metsäteollisuus on taloudelle ja työllisyydelle tärkeä. Metsät myös kasvavat edelleen enemmän kuin niitä hakataan. Maankäyttösektorilla työkalupakissa olisi kuitenkin muitakin keinoja.
Mikäli EU-tasolla päädytään muutoksiin, Suomi saattaa välttyä seuraavassa tarkistuksessa ”miljardilaskulta”. Muutaman vuoden päästä on kuitenkin seuraava tarkistuspiste.
Ilmastopolitiikan ei tulisi olla kikkailua Suomessa tai EU-tasolla, vaan keskittymistä vaikuttaviin päästövähennystoimiin ja luonnon tilan parantamiseen, talouden intressit huomioiden.
Käsissä on periaatteellinen kysymys: eikö olisi järkevämpää käyttää Suomessa rahaa siihen, että esimerkiksi parannetaan metsien kasvua tai kehitetään hiilensidontaa, kuin syydetään rahaa Romaniaan?