Pääkirjoitus|Suomen ja Yhdysvaltojen suhteessa on Stubb-efekti. Presidentti Alexander Stubbin poikkeuksellinen suhde presidentti Donald Trumpiin on vahvistanut Suomen asemaa kansainvälisesti.
Kullakin aikakaudella on oma poliittinen kuvastonsa. Kylmän sodan Suomessa Urho Kekkonen kävi kalassa neuvostojohtajien kanssa. Sauli Niinistö hoiti idänsuhteita jääkiekkokaukalossa. Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin kanssa golfia pelaava Alexander Stubb jatkaa osaltaan perinteitä, mutta idän sijaan lännessä.
Suomen ja Yhdysvaltojen suhteessa on kiistatta Stubb-efekti.
Stubb miellyttää Trumpia. Se on avannut Suomelle uusia ovia niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Stubb on osa sitä Euroopan johtajien joukkoa, jota painaa vastuu Euroopan uuden turvallisuusjärjestelmän rakentamisesta ja Ukrainan tuesta.
Suomen kohtalonyhteys Ukrainaan on suomalaisille selvä. Suomen tuki Ukrainalle on ollut myös psykologista. Stubb on auttanut presidentti Volodymyr Zelenskyiä löytämään yhteisen sävelen Trumpin kanssa.
Maailmalla Stubbin suhde Trumpiin on Suomelle pr-valtti. Kotimaassa Stubbin aktiivisuudesta pidetään. Kun Stubb kävi pääministeri Petteri Orpon (kok) kanssa viime viikolla Valkoisessa talossa jäänmurtajakaupoilla, purskahti ilmoille tämän hetken Suomessa kovin harvinainen kaikkivoipaisuuden tunne ja riemu erillissuhteesta Trumpiin.
Stubb näkee itsensä liberaalin järjestyksen uudistajana ja on kirjoittanut siitä myös uuden kirjansa. Hän ei pelkää huomiota ja lähtee siitä, että kun Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä runnovat uusiksi maailmanjärjestystä, on parempi pelata mukana kuin istua katsomossa. Stubb jatkaa ja uudistaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perinteitä tämän ajan Kekkosena.
Venäjän idea on laajentua ja Suomen selviytyä, totesi Mauno Koivisto. Vaikka Stubb sanoitti ideansa Suomen linjasta arvopohjaiseksi realismiksi, sekin on selviytymisstrategia.
Päivittäiskäytössä on realismi. Stubb hoitaa suhteita länteen niin kuin niitä ennen hoidettiin itään: Suomen edun ajaminen vaatii silmien sulkemista ja Trumpin mielistelyä. Sen Stubb on tehnyt kansan tuella, sillä suomalaiset mielistelevät mieluummin Donald Trumpia kuin Vladimir Putinia.
Aikaisemmin Suomi pyrki asemoitumaan suurvaltojen väliin, muttei enää. Valkoisen talon pitkän pöydän ääressä Stubb edustaa Venäjän-vastaisia haukkoja.
Suomi on pitkään myynyt itseään Washingtonissa sotilaskansana. Sellaisesta puheesta Yhdysvalloissa pidetään. Kovat puheet vaativat kuitenkin myös kovia tekoja. Turvallisuuden takaaminen vaatii rahaa, aseita ja strategisia valintoja. Suomalainen yhteiskunta militarisoituu.
Mitä vaikeampi on Venäjä, sitä tärkeämpi on Yhdysvallat. Stubbin johdolla suhde Yhdysvaltoihin on tiiviimpi kuin koskaan. Lähestymisen tausta on silti institutionaalinen: Suomi liittyi Natoon. Päätös liittymisestä tehtiin ennen Stubbia. Siinä tärkeää oli Sauli Niinistön ja Joe Bidenin yhteispeli.
Suhde Yhdysvaltoihin on aina epäsymmetrinen. Yhdysvallat pelaa globaalia peliä, jossa Venäjä on vain yksi pelikenttä. Pysyviä ystäviä ei ole. Trump laskuttaa Yhdysvaltojen palveluksista ja pakottaa tarvittaessa muut maat tahtoonsa.
Myös Yhdysvaltojen sisäinen kehitys on riski. Trump käyttää Yhdysvaltojen asevoimia sisäpoliittisiin tarkoituksiin, hajottaa oikeusvaltiota ja tekee päätöksiä omien lyhyen aikavälin etujensa pohjalta. Suomessa ei olla Yhdysvaltojen kehitykselle sokeita, mutta Suomen johto varoo visusti Yhdysvaltojen arvostelua.
Suomessa on päätetty luottaa siihen, että Yhdysvaltojen järjestelmä kestää Trumpin. Toisaalta vaihtoehtoja ei Venäjän uhan edessä paljon ole. Voidaan joko uskoa tai toivoa.