Richard Burns kuoli 34 vuoden ikäisenä.
Richard Burns istumassa Mitsubishinsa ratissa vuonna 1998. Rallimestarin kuolemasta on kulunut tasan 20 vuotta. ZumaWire/MVPHOTOS/Sutton Motorsports
Richard Burns ajoi historiaan voittamalla ensimmäisenä englantilaisena rallin maailmanmestaruuden 25. marraskuuta vuonna 2001.
Vain neljää vuotta myöhemmin hän kuoli aivokasvaimeen.
Burns ei ollut persoonaltaan värikkäin tai ajotyyliltään säihkyvin kuljettaja, vaan pärjäsi Marcus Grönholmia, Tommi Mäkistä, Juha Kankkusta ja Colin McRaeta vastaan laskelmoivalla ja tasaisella ajolla.
Nopeuden ja strategian taidokkaasti yhdistänyt mies nähtiin MM-sarjassa Subarulla, Mitsubishilla ja Peugeotilla, ja tulokset puhuvat puolestaan: 104 osakilpailua, 10 voittoa, 34 palkintopallipaikkaa ja 277 erikoiskokeen ykkössijaa.
Burns olisi varmuudella saavuttanut vielä paljon enemmän, ellei ura olisi päättynyt rankkaan diagnoosiin juuri ennen kauden 2003 viimeistä kisaa.
Suomalaisten tallikaveri
Richard Burns ajoi Mitsulla vuodet 1996–98. Tallikaverina oli neljän peräkkäisen MM-tittelin Tommi Mäkinen. ZumaWire/MVPHOTOS/Sutton Motorsports
Readingista ponnistanut rattimies oli eräänlainen outolintu rempseissä rallipiireissä. Brittiin ei ollut helppo tutustua, koska hän ei mielellään viihtynyt muiden kuljettajien seurassa.
Näin kertoivat IL:lle muun muassa tallikavereina ajaneet Kankkunen ja Grönholm.
– Loppujen lopuksi hän oli kai kovin ujo. Hän ei ollut mikään seuramies, vaan teki asioita omalla tavallaan, ”Bosse” muisteli.
Läheinen ystävä, rallivalokuvaaja Colin McMaster avasi muutama vuosi takaperin Autocar.co.uk-sivuston haastattelussa, että Burnsin aika kului ajamisen analysointiin.
– Hän yritti aina kehittää nuottejaan ollakseen nopeampi. Hän vaati televisioyhtiöiltä kaikki kojelautakameroiden videokasetit itselleen ja käytti loputtomasti tunteja niiden tutkimiseen, McMaster selvittää.
Analyysien pohjalta syntyi uusia tapoja toimia ja sitä kautta kilpailuetua.
– Hän ja kartanlukija Robert Reid purkivat jokaisen mutkan kolmeen osaan: sisääntuloon, huippuun ja ulostuloon. Sellaista yksityiskohtaisuuden tasoa oli vaikea käsittää, mutta he saivat sen toimimaan erinomaisesti.
Vuoden 2001 mestaruus Subarulla tuli burnsmaiseen tyyliin. Grönholm, Mäkinen ja McRae voittivat kolme kilpailua, mutta vain kerran ykköseksi ajanut Burns nosteli kuljettajien MM-palkintoa kauden päätteeksi.
Maailmanmestaruuden lisäksi hän oli kaksi kertaa MM-kakkonen.
Äkkiväärä luonne
McMaster kuvailee Burnsia ”todella positiiviseksi ja äärettömän hauskaksi”, mutta hänen mielestään nämä piirteet eivät välittyneet suurelle yleisölle kahdesta eri syystä.
Positiivisuus ja hauskuus olivat britistä vain yksi puoli. McMaster myöntää, että urheilulliset panokset ja vastoinkäymiset näkyivät Burnsin käytöksessä negatiivisella tavalla.
Toisaalta rallitähteä korpesi se, millainen kuva hänestä luotiin suurelle yleisölle. Burns ärsyyntyi saamastaan leimasta ja vetäytyi entistä enemmän.
– Se ei ollut oikea Richard, McMaster ilmoittaa.
Burnsilla oli omat kärhämänsä muun muassa McRaen ja kahdella viimeisellä kaudella Peugeotilla tallikaverina olleen Grönholmin kanssa.
Varsinkin McRae osasi vetää oikeista naruista, kun halusi horjuttaa vakavuudestaan tunnettua kollegaansa.
Kartanlukija Nicky Gristin mukaan miehet olivat kuitenkin rallipolkujen ulkopuolella oikeasti ystäviä.
Viimeinen tapaaminen
Richard Burns löi kättä yhteen Michael Schumacherin kanssa kansainvälisen autoliitto Fian palkintogaalassa vuonna 2001. EPA/AOP
Burnsin sairaus alkoi valjeta, kun hän pyörtyi auton ratissa matkalla kohti lopulta ajamatta jäänyttä Walesin rallia.
Kohdalle osunut astrosytooma oli pahinta laatua. Leikkauksen jälkeen britti kävi kemoterapiassa ja sädehoidossa, joiden ansiosta hän pääsi vielä joksikin aikaa kotiin.
Kolme kuukautta ennen kuolemaansa hän osallistui ralliautoparaatiin Castle Comben kylässä. Tilaisuus saattaa olla sama, jota Kankkunen muisteli IL:lle vuonna 2021.
– Näin hänet jossakin tapahtumassa Englannissa. ”Riku” oli silloin jo pyörätuolissa. Se oli aika surullinen näky, Kankkunen huokaisi.
Burnsin kuolema sattui samalle päivälle, 25. marraskuuta, kuin hänen voittamansa maailmanmestaruus. Välissä ehti vierähtää vain neljä vuotta.
Historiaa tehnyt kuljettaja on haudattu Oxfordshireen.
– Alusta alkaen Richard tiesi, että todennäköisyydet olivat vahvasti häntä vastaan, mutta silti hän taisteli sairautta vastaan rohkeasti ja hyvällä huumorilla, perhe kirjoitti suru-uutisesta kertovassa tiedotteessa.
Lähteet: Autocar.co.uk, BBC, WRC, Dirtfish.com