Anneli Auerin tapaus|Auerin vanhin tytär ihmetteli jo lapsena nuorempien sisarustensa puheita äidistään. HS seuraa kello 9 alkavaa kuulemista hetki hetkeltä.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Anneli Auerin vanhinta lasta kuullaan tänään keskiviikkona Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.
Syyttäjät epäilivät häntä isänsä murhasta ja väitetyistä seksuaalirikoksista, mutta hän on kiistänyt kaikki syytökset johdonmukaisesti.
Vaasan hovioikeus kumosi vuonna 2015 väitteen hänen osallisuudestaan isänsä surmaan ja piti hänen kertomustaan uskottavana.
Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa kuullaan keskiviikkona Anneli Auerin vanhinta lasta, vuonna 1997 syntynyttä naista, joka oli alkuperäisessä seksuaalirikosjutussa poikkeuksellisessa asemassa: syyttäjien mukaan hän oli lapsena sekä seksuaalirikosten uhri että samaan aikaan rikosvyyhdin keskeinen tekijä. Vanhin lapsi on nykyään 28-vuotias.
Murhaoikeudenkäynnissä syyttäjät pitivät häntä jopa isänsä surmaajana. Hän itse kiisti tuolloin jokaisen väitteen ja teki sen johdonmukaisesti myös neljässä asiantuntijahaastattelussa. Hän koki sisarustensa valehdelleen.
”Kukaan oo tehny mul yhtään mitään. Eikä oo noille pikkusillekaan”.
Kun nuorempien sisarusten kertomukset syksyllä 2011 olivat täynnä yksityiskohtia viiltelystä, paiskomisista ja seksuaalisista teoista, vanhin sisarus kertoi, ettei ymmärtänyt, mistä tarinat olivat syntyneet.
Hän sanoi etääntyneensä sisaruksistaan ja kuvasi heitä ”ihan oudoiksi”, joita hän ei enää tuntenut. Haastatteluissa hän puolusti äitiään toistuvasti ja sanoi, että jos äiti olisi tehnyt mitään ”mä kertoisin, mut ku ei se oo tehny”.
Vanhinta lasta haastatelleet oikeuspsykologit arvioivat, että hän saattoi jättää kertomatta mahdollisista rikoksiin liittyvistä asioista esimerkiksi suojellakseen itseään tai äitiään. Samalla he katsoivat yhtä mahdolliseksi sen, ettei väitettyjä rikoksia ollut tapahtunut lainkaan.
Vanhin lapsi ehti asua sijaisperheessä vain reilut kaksi kuukautta keväällä ja kesällä 2010, mutta juuri tuolta ajalta muodostui kuva hänestä pelottavana ja väkivaltaisena. Sijaisvanhempien näkemys hänestä oli jyrkän kielteinen, ja he pitivät häntä sopeutumattomana sekä muille lapsille uhkaavana.
”No ei mun oikein emmä viihtyny siellä eikä nekään oikein tykänny, sit me päätettiin yhessä et mä lähen sieltä”, lapsi kertoi myöhemmin.
Sijaisvanhempien mukaan, että hän teki ”tihutöitä” ja aiheutti pelkoa muissa lapsissa, ja häneen liitettiin jopa kuvitelmia tulevista tuhopoltoista ja uusista murhista.
Nuorempien sisarusten kertomuksissa vanhin lapsi esitettiin yhtä lailla erittäin negatiivisessa valossa. Nuoremmat sisarukset väittivät hänen viiltäneen ja osallistuneen seksuaalisiin tekoihin sekä suunnitelleen murhia yhdessä äidin kanssa.
Sisarukset kuvasivat häntä pelottavana ja arvaamattomana, ja toiseksi vanhin lapsi, poika kertoi saaneensa paniikkikohtauksia pelkästä ajatuksesta, että hän voisi palata kotiin.
Lastenkodin henkilökunnan kuva oli täysin toisenlainen: heidän mukaansa kyseessä oli tavallinen, traumatisoitunut murrosikäinen, joka ei ollut väkivaltainen tai uhkaava eikä vastannut niitä piirteitä, joita häneen oli liitetty. Henkilökunnalle oli tullut lapsen kertomusten perusteella kuva, että lapset eivät saaneet elää sijaisperheessä lapsen elämää. Henkilökunta oli miettinyt lastensuojeluilmoituksen tekemistä, sillä ”perheen henkinen ilmapiiri oli järkyttävä”. Tämä pohdinta oli tapahtunut syksyllä 2010.
Puolustuksen asiantuntijoiden mukaan perheen sisäinen paine ja ristiriidat tarvitsivat yhden lapsen, johon ongelmat kohdistettiin. Heidän arvionsa mukaan vanhimmasta sisaruksesta tuli tässä tilanteessa syntipukki, eli henkilö, johon sijaisvanhempien kielteiset tulkinnat ja nuorempien lasten pelot kohdistuivat ja jonka varaan koko myöhemmin esitetty tapahtumaketju rakennettiin.
Käräjäoikeus ei vuonna 2012 katsonut voivansa arvioida vanhimman lapsen kertomuksen luotettavuutta, mutta tuomitsi silti Auerin ja Jens Kukan osin häneen kohdistuneista teoista nuorempien lasten kertomusten perusteella.
Aikuisiällä kolme nuorempaa sisarusta ovat kertoneet, että heidän lapsuudenaikaiset kertomuksensa syntyivät sijaisperheessä johdattelun ja painostuksen vaikutuksesta. He ovat peruneet vanhat tarinansa ja kiistävät nyt, että väitetyt teot olisivat koskaan tapahtuneet.
Vaasan hovioikeus kumosi vuonna 2015 väitteen, että vanhin sisarus olisi ollut osallisena isänsä surmaan. Hovioikeuden mukaan hänen kertomuksensa murhayön tapahtumista oli johdonmukainen, yksityiskohtainen ja teknisen näytön tukema. Tuomioistuin piti nuorempien sisarusten esittämiä väitteitä hänen osallisuudestaan epäuskottavina ja tutkinnan tulosten vastaisina.
HS seuraa kello yhdeksältä alkavaa istuntoa paikan päällä.