Sääntely on sana, joka tulee monelle ensimmäisenä mieleen Euroopan unionista. Joillekin se tuo positiivisia mielikuvia, toisille negatiivisia. Nobel-palkittu talousprofessori Bengt Holmström kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
– Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä, Holmström tiivistää.
Vuosien ajan EU loi aktiivisesti kuvaa itsestään globaalina sääntelijänä, jonka säädökset hiljalleen leviävät myös talousalueen ulkopuolelle. Näin kävi muun muassa lentoliikenteen päästörajoitusten ja latureiden liitäntöjen kanssa.
Tätä kutsutaan Brysselin efektiksi. Yrityksille on helpointa tehdä asiat yhdellä tavalla, joten merkittävän markkina-alueen sääntöjä aletaan noudattaa globaalisti.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana EU on profiloitunut etenkin digitaalisen sääntelyn johtajana. On yleinen tietosuoja-asetus GDPR, digipalvelusäädös DSA, digimarkkinasäädös DMA, datasäädös ja tekoälyasetus. Näillä EU on pyrkinyt luomaan reilut ja kansalaisten oikeudet huomioon ottavat säännöt.
Tietosuoja-asetuksen kanssa vielä näytti siltä, että EU voisi olla globaali suunnannäyttäjä myös digimaailman sääntelyssä. Kalifornian osavaltio sääti pian oman versionsa tietosuojalaista. Hieman myöhemmin sama tapahtui Brasiliassa, Lähi-idässä ja monessa Aasian maassa. Jopa Kiinan ensimmäisen tietosuojalain katsotaan ottaneen vaikutuksia GDPR:stä.
Sitten tuli tekoäly ja muu maailma ei seurannutkaan enää EU:n perässä. Yhdysvalloissa itse asiassa suunta muuttui täysin, kun presidentti Donald Trump palasi valtaan.
Yhtäkkiä EU jäi yksin sääntöjensä kanssa.
Samalla koko teknologinen kehitys alkoi nojata yhä enemmän tekoälyn varaan ja suhtautuminen sääntelyyn alkoi muuttua myös Brysselissä.
”Sääntely on karannut käsistä”
Viime syksynä Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi julkaisi paljon keskustelua herättäneen raportin EU:n kilpailukyvystä. Suomessa huomio kiinnittyi Draghin ehdottamaan yhteisvelkaan, mutta elinkeinoelämässä esille nostettiin Draghin huoli yrityksiä kuormittavasta sääntelystä.
Draghin raportti rikkoi EU:ssa vallinneen yhteisymmärryksen sääntelystä. Brysselissä alettiin puhua sääntelyn yksinkertaistamisesta ja hallinnollisen taakan vähentämisestä.
Tammikuussa Euroopan komissio julkaisi kilpailukykykompassiksi nimetyn suunnitelman, jossa yritysten toimintaa helpotetaan yksinkertaistamalla sääntöjä ja lakeja. Samalla komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen määritteli vaihtoehtoisen lakikehikon, jota startupit ja kasvuyhtiöt voisivat noudattaa yksittäisten jäsenvaltioiden lakien sijaan.
Kuukautta myöhemmin komissio esitteli omnibus-hankkeen, jonka tavoitteena on keventää sääntelyä. Viime viikolla komissio antoi oman ehdotuksensa sääntelyn purkamisesta.
Toissa viikolla oman näkemyksensä aiheeseen antoivat taloustieteilijät Luis Garicano, Nicolas Petit ja Bengt Holmström. Kolmikon kirjoittama Innovaation perustuslaki: Uusi eurooppalainen renessanssi –raportti jatkaa Draghin linjaa. Kirjoittajat katsovat, että EU:n liiallinen sääntelykeskeisyys on tukahduttanut vanhan mantereen innovaation ja kilpailukyvyn.
Holmström katsoo, että EU:ssa innostuttiin sääntelemään asioita, joita ei vielä ollut olemassakaan. Näin kävi muun muassa tekoälydirektiivin kanssa. Sen soveltamista mietitään nyt uusiksi.
Tämän kaltainen toiminta on Holmströmin mukaan myrkkyä startupeille, jotka yrityksen ja erehdyksen kautta pyrkivät nopeasti löytämään voittavan tuotteen.
– Sanoisin, että tilanne Euroopassa on katastrofaalinen.
Avaa kuvien katselu
Holmström oli mukana kirjoittamassa innovaatioraporttia, jossa Euroopan talouskehitystä verrataan Yhdysvaltoihin. Raportin mukaan EU-alueen ongelmat juontuvat taloudellisen integraatiotavoitteen hylkäämisestä ja liiallisesta sääntelystä. Kuva: Tanja Heino / YleDirektiiveistä pitäisi kokonaan hankkiutua eroon
Holmströmin mielestä ongelman keskiössä ovat direktiivit.
Direktiivien tarkoitus on yhdenmukaistaa jäsenmaiden lainsäädäntöjä, jotta toiminta EU:n sisämarkkinoilla olisi mahdollisimman sujuvaa. Direktiivit antavat kuitenkin jäsenmailleen vapauden päättää siitä, miten niitä sovelletaan kansalliseen lainsäädäntöön.
Tämä on johtanut siihen, että valtiot vetävät kotiin päin aina kun mahdollista suojellakseen omia intressejään.
– Ja seuraavaksi meillä on 27 aivan erilaista juridista päätöstä liittyen johonkin asiaan, Holmström toteaa.
Holmström katsoo, että kitkan poistamisen sijaan direktiivit lisäävät sitä sisämarkkinoilla.
– Meillä ei ole käytännössä sisämarkkinaa.
Ratkaisu on taloustieteilijöiden mukaan yksinkertainen. Hankkiudutaan direktiiveistä kokonaan eroon.
– Joko EU päättää tai valtiot päättävät, mutta tämä hirveän intensiivinen keskustelu siinä välissä täytyy poistaa.
Direktiivien tilalle nousisi niin kutsuttu 28. oikeusjärjestelmä, joka olisi vaihtoehto 27 jäsenvaltion kansallisille lainsäädännöille. Tämä on se von der Leyenin määrittelemä lakikehikko startupeille ja kasvuyhtiöille.
Holmström vertaa tätä Schengen-alueeseen, johon liittymisen jäsenvaltiot saivat itse päättää. Vaihtoehtoisen oikeusjärjestelmän kohdalla valinnan tekisi yritys. Se joko noudattaisi kansallista lainsäädäntöä tai valitsisi yhteisen oikeusjärjestelmän.
”Jos kukaan ei tee rahaa, mitään ei tapahdu”
Holmström tarkastelee Eurooppaa ulkopuolisin silmin. Hän lähti jatko-opiskelijaksi Yhdysvaltoihin yli 40 vuotta sitten ja lyhyttä pyörähdystä Belgiassa ja Helsingissä lukuun ottamatta ura rakentui sinne.
Yhdysvalloissa Holmström on työskennellyt taloustieteen professorina muun muassa Yalessa ja Massachusetts Institute of Technology -yliopistossa (MIT). Viimeiset vuodet hän on ollut eläkkeellä, mutta työnteko ei ole loppunut.
Holmström katsoo, että amerikkalainen tapa suhtautua työhön ja vaurastumiseen ovat taloudellisen kehityksen perusta.
– Jos kukaan ei tee rahaa, niin ei mitään tapahdu, hän toteaa.
Nyt rahaa tekevät etenkin startup-yhtiöt, joten maaperästä pitäisi tehdä niille mahdollisimman suotuisa. Tämä näkemys on yleistynyt myös EU:ssa. Kehitys on kuitenkin Holmströmin mukaan epätasaista.
– Viimeisen vuoden aikana Suomessa on tapahtunut iso harppaus tekoälyssä ja startup-toiminnassa, Holmström toteaa.
Hankalampaa on Etelä- ja Keski-Euroopassa.
– Iso osa Euroopasta sairastaa jonkinlaista depressiota tai epätoivoa, hän kuvailee.
Tällaisessa tilanteessa Suomen kannattaisi Holmströmin mielestä hakea liittolaisuuksia samanmielisistä maista. Hyvä pohja voisi löytyä Pohjoismaista ja muista Itämeren valtioista. Tämä liittouma voisi omilla toimillaan pyrkiä luomaan EU:n sisäisen Bryssel-efektin, joka leviäisi pohjoisesta unionin eteläosiin.
Bengt Holmström uskoo, että tekoälyllä on useita merkittäviä rooleja niin talouskasvun synnyttämisessä kuin ilmastonmuutoksen ratkaisussa.