Washingtonin huippukokous oli sodan diplomatiassa merkittävä käänne, toteaa kansanedustaja (kok.) ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnell. Volodymyr Zelenskyin, Donald Trumpin ja eurooppalaisten johtajien kohtaamisessa Ukraina kytkettiin uudelleen monenkeskiseen kehykseen.

– Tämä on sodan jatkon kannalta ratkaisevaa, Limnell sanoo X-viestiketjussaan.

Keskeinen johtopäätös on, että Ukraina ei ole enää suurvaltojen välinen pelinappula.

– Euroopan johtajien vahva läsnäolo varmisti, että rauhan ehdot eivät synny Washingtonin ja Moskovan välisissä keskusteluissa, vaan koko lännen yhteisellä mandaatilla, Limnell näkee.

Hänen mukaansa Trump lupasi Ukrainalle “turvallisuutta”, mutta jätti sisällön auki. Tämä kertoo halusta liikkumavaraan, mikä on hyvä neuvottelijan kannalta, mutta synnyttää epävarmuutta Ukrainan ja Euroopan näkökulmasta. Lopulta käytännön sisältö ratkaisee.

Tulevaisuus rakentuu Limnellin mukaan kolmella tasolla:

– 1) rintamalla ei näy nopeaa ratkaisua, 2) turvallisuustakuista muodostuu suurin kiistakysymys, 3) geopoliittinen kolmio – Trumpin kiire, Euroopan ehdot ja [Vladimir] Putinin tavoitteet – asettaa rajat diplomatialle.

– Seuraava vaihe on rajatut, valvottavat sopimukset: sotavankien vaihdot, viljakäytävien turvaaminen, energiainfran suojaaminen. Näillä luodaan luottamusta ja testataan, onko todellisille neuvotteluille pohjaa, hän jatkaa.

Limnellin mukaan tulitauko voi olla vain ehdollinen ja tarkasti valvottu.

– Ilman aikarajoja ja automaattisia seuraamuksia rikkomuksista se jäädyttäisi Venäjän valloitukset. Tällainen “rauhanpaperi” ei pysäyttäisi sotaa – se takaisi sen jatkumisen myöhemmin.

Turvatakuut ovat koko prosessin ydin.

– Ne tarkoittavat konkreettisia toimia: pysyvää ase- ja ammustukea, ilmapuolustusta, harjoituksia ja selkeää sääntöä siitä, että uusi hyökkäys laukaisee automaattisen lisäavun ja -pakotteet. Ilman tätä ei synny kestävää rauhaa.

Euroopalla on Limnellin mukaan ratkaiseva rooli: tuki on vietävä väliaikaisista päätöksistä pysyviksi rakenteiksi.

– Ammustuotannon kasvattaminen, monivuotiset sopimukset ja energiaturvan varmistaminen ovat välttämättömiä. Samalla pakotteiden kiertoreitit on suljettava.

Washingtonin kokouksen jälkeen todennäköinen seuraava askel on Zelenskyin ja Putinin huippukokous.

Se voi Limnellin näkemyksen mukaan onnistua vain, jos sen polku on vaiheistettu: rajattu aseiden hiljentyminen, konkreettiset turvatakuut ja vasta myöhemmin laajemmat rajakysymykset.

– Johtopäätös: Washington ei tuonut ratkaisua, mutta se avasi suunnan. Rauhan ikkuna on raollaan, mutta sen sisältö määritellään teoilla, ei sanoilla. Kestävä rauha syntyy vain, jos Ukraina saa todelliset turvatakuut ja Venäjä ymmärtää, ettei väkivalta tuota voittoja, hän summaa.

Financial Times -lehden mukaan kokouksessa ei keskusteltu Ukrainan alueluovutuksista, joita Putin on vaatinut. Kokouksessa paikalla olleen, eurooppalaisdelegaatioon kuuluneen lähteen mukaan Trump oli lausahtanut, että ”se [alueet] eivät ole minun asiani, vaan Ukrainan”.

Kokouksen jälleen Trump sanoi Truth Socialissa Euroopan maiden järjestävän turvatakuut Ukrainalle ja Yhdysvaltojen olevan mukana koordinoimassa niitä.

Myös europarlamentaarikko Mika Aaltola muistuttaa, että turvatakuiden on oltava sitovia, lupaukset eivät riitä.

– Putin näyttää myöntyneen Trumpin mukaan läntisiin turvatakuisiin (?). Missä muodossa? Iso kysymys, pohtii Aaltola, jonka mukaan on epäselvää, onko Putin luopunut aiemmin esittämistään Venäjän ”turvatakuuvaatimuksista”.

Aaltola toteaa, että huippukokous edisti prosessia, mutta toisaalta Venäjään ei voi luottaa minkään sopimuksen jälkeenkään.

– Saadaanko diili aikaan? Vaikeaa tulee olemaan. Venäjän strategia on ollut viivästyttää loppuratkaisua, mutta sotilaallisesti se ei ole kyennyt etenemään. Mutta se halunnee korostaa rauhantahtoa. Viivästyttämiseen on vielä lukemattomia mahdollisuuksia.

Aaltola nostaa esille myös presidentti Alexander Stubbin, joka on ollut tärkeässä roolissa Trumpin ja Zelenskyin suhteen vahvistamisessa ja halukkaiden koalition kokoamisessa.

Stubb saa suitsutusta myös useilta muilta poliitikoilta. Kansanedustaja Pauli Aalto-Setälä (kok.) kuvailee Stubbin asemaa ja merkitystä poikkeukselliseksi ja historialliseksi.

Kokoomusedustaja Ville Valkosen mukaan Stubbin pelisilmä ja taito kansainvälisessä politiikassa on timanttista.

– Tasavallan presidenttimme vaikuttaa näinä aikoina sellaisilla kentillä, että ei voi olla kuin ylpeä suomalainen. Toivottavasti tämän arvo ja merkitys ymmärretään myös meillä, kokoomuksen kansanedustaja Ville Väyrynen sanoo.