On huhtikuu, kuukausi, josta sanotaan, että se on kuukausista julmin. Näätä haluaa näyttää Koiralle ja Kissalle paikan, jossa hän on syntynyt. Kolmikko lähtee matkaan metsään, jossa he ihastelevat heräävää luontoa.
Huhtikuu näyttääkin iloisia kasvojaan ja lopulta myös armeliaita. On nimittäin aika Näädän lähteä.
Tomi Kontio kuvaa hyvästejä ja surua niin, että myös aikuisen lukijan on pyyhittävä silmäkulmiaan. Surun keskellä on läsnä myös lohdutus, jonka eläinystävät Kissa ja Koira kohtaavat, kun tuntevat poismenneen ystävänsä läsnäolon.
Kissa miettii:
”Kun minä nauran, muistan kaikki monilukuiset naurut Näädän kanssa. Ilooni tulee surun syvyyttä. Ehkä se tekee ilosta jotenkin kallisarvoisempaa. Ilossani ei ole Näädän muistoa vaan hänen läsnäolonsa. Hän on olemassa, vaikka ei elä.”
Onnellinen loppu tuo Kissalle ja Koiralle myös uuden kodin Tiikerin luona, tytön, joka ottaa heidät asumaan perheensä kanssa. Kun on turvallinen koti, voi olla taas ihan niin kuin koira ja kissa.
* *
Elina Warstan mustavalkoinen kuvitus täydentää tarinaa erinomaisesti ja tekee kirjan eläin- ja ihmishahmot eläviksi.
Kirja on niin pohdiskeleva ja lohduttava, että sitä voi suositella niin lapsen kanssa luettavaksi kuin ihan vain aikuiselle yksinäänkin luettavaksi silloin, kun elämä tuo eteen vaikeita tilanteita. Kirjan ikäsuositus on seitsemästä ikävuodesta ylöspäin.
Marjatta Honkasalo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.