Monien leuat loksahtivat Muonion Oloksella 15. marraskuuta, kun miesten 10 kilometrin (p) kilpailun pöytäkirja oli valmis. Espoon Hiihtoseuran Leevi Tarjanne, 21, sijoittui laadukkaassa kansainvälisessä ja etenkin kansallisessa seurassa 4:nneksi 2,5 sekuntia voitosta.
Suomalaisista maajoukkue- ja arvokisahiihtäjistä Aalto-yliopiston teekkarin käsittelyssä ottivat lukua Perttu Hyvärinen, Niko Anttola, Markus Vuorela, Arsi Ruuskanen, Ville Ahonen, Lauri Lepistö ja Emil Liekari. Vain Tarjanteen treenikaveri Ristomatti Hakola ehti edelle, 0,6 sekunnin verran.
– Jos olisin voittanut, se olisi ollut jopa kansainvälinen puheenaihe, nyt vain kansallinen. Tosin tässäkin on kaksi viikkoa ollut melkoista menoa, informaatioverkostoja opiskeleva neljän laudaturin ylioppilas ja reservin vänrikki naurahti torstaina Kuusamossa Yle Urheilun haastattelussa.
Avaa kuvien katselu
Akateemisesti lahjakas Leevi Tarjanne aikoo lähivuosina edistää myös opintojaan, mutta pääfokus on nyt hiihdon puolella. Kuva: Tomi Hänninen
Läsnäolo Rukalla maailmancupin avauksessa ei ollut Maija Hakalan valmentamalle urheilijalle ihan budjetoitu juttu, mutta toiselle Espoon Hiihtoseuran miehelle eli päävalmentaja Teemu Pasaselle ei Oloksen sensaation jälkeen jäänyt muita vaihtoehtoja kuin naulata yllätysmies alle 23-vuotiaiden cup-ryhmään Kuusamoon.
Kolme suksiparia matkassa
Vaikka Tarjanne treenaa noin 800 tuntia vuodessa, jo yksi fakta kertoo, ettei hän vielä ihan kaikissa asioissa lähde samalta viivalta kuin joukkuekaverit.
– Isoin joululahjatoive olisi saada tehdassopimus Fischerin (Tarjanteen suksimerkki) kanssa. Ostan itse sukseni, ja täällä minulla on mukana kolme perinteisen paria. Jos perjantaiksi tulee pitopohjakeli eli räntäsade, sellaisia suksia minulla ei ole. Joudun pyytämään kavereilta lainaksi, huokaisi nuori urheilija, joka sanoi monen näytön jääneen kuntotilanteen vastaisesti antamatta, kun kalusto ei ole ollut kilpailukykyistä.
Vertailun vuoksi: maajoukkueen huoltopäällikkö Heikki Tonteri paljasti vuosi sitten Oloksella Yle Urheilulle, että osa huippuhiihtäjistä roudaa mukanaan maailmalla lähes sataa suksiparia.
Avaa kuvien katselu
Ikävuodet 7-16 Leevi Tarjanne panosti purjehdukseen. Seurakavereihin Espoossa kuului moninkertainen olympiakävijä ja arvokisamitalisti Tuula Tenkanen (kuvassa). Kuva: All Over Press
Poikkeustapaus Tarjanne on monella muullakin tavalla. Ei ole aivan tavallista, että lahjakas kilpapurjehtija vaihtaa 16-vuotiaana päälajinsa hiihtoon, jossa suolan sijasta maistuu happo. Merellisessä Soukanniemessä Espoossa varttunut Tarjanne harrasti 7-vuotiaasta asti tosissaan kilpapurjehdusta Esbo Segelföreningissä.
Espoon Hiihtoseuran alkeisryhmässä 12-vuotiaalle opetti hiihtoa tunnettu hiihtomediavaikuttaja, valmentaja Axa Sorjanen.
– Harri Kirvesniemen ja Olli Ohtosen ohella todennäköisesti fiksuin Suomessa lajiin pariin päätynyt henkilö, Sorjanen arvioi.
Hiihtorippikouluun Taivalkoskelle taas osui vetäjäksi tunnettu valmentaja Toni Roponen ja riparikaveriksi tämän ja Riitta-Liisa Lassilan tytär Ida Roponen.
Kaksi eri maailmaa
– Toni valmensi minua niin kauan kuin kiireiltään Olympiakomiteassa ehti, nykyään omillaan lähellä Oittaan hiihtomaastoja Espoossa asuva Tarjanne kertoo.
Purjehdusaikojaan hän muistelee hyvällä, mutta ei katso niistä nykyään ainakaan fyysisestä aspektista hyötyvänsä.
Avaa kuvien katselu
Armeijassa Kainuun Prikaatin Urheilukoulussa Leevi Tarjanteelle antoi harjoittelun mallia mm. jo tuolloin aikuisten MM-mitalin saavuttanut Niko Anttola (kuvassa). Kuva: Jarmo Nuotio / Yle
– Maastohiihto ja purjehdus ovat fyysisten vaatimusten puolesta kaksi eri maailmaa, sanoo Tarjanne, jolle systemaattisen hiihtoharjoittelun korkeakoulu oli armeija-aika Kainuun Prikaatin Urheilukoulussa. Samaan palveluserään osuivat mm. Niko Anttola, Ike Melnits ja Eero Rantala, ja nuorukaiset saivat Vuokatissa treenata myös A-maajoukkuetasoisten urheilijoiden kanssa.
Avaa kuvien katselu
Ministeri, kansanedustaja ja Postin pääjohtaja Pekka Tarjanne oli erittäin tunnettu hahmo Suomessa 1970-80-luvuilla. Kuva: Yle/Erkki Suonio
Vaikka Leevi Tarjanteesta voi vielä tulla sukunsa legenda ja suurjulkimo, tässä kisassa hän lähtee vielä esi-isiinsä nähden takamatkalta. Isoisä, 2010 edesmennyt Pekka Tarjanne oli teoreettisesta fysiikasta 24-vuotiaana väitellyt tohtori, liikenneministeri (lib.), Postin pääjohtaja ja Kansainvälisen televiestintäliiton pääsihteeri.
”Olisi ollut siistiä muistella”
– Hänestä minulla on lämpimiä muistikuvia. Mutta koska olen aivan hulluna poliittiseen historiaan, olen usein miettinyt, miten siistiä olisi ollut muistella isoisän kanssa presidentti Urho Kekkosen aikoja, suomettumista ja Neuvostoliiton vallankäyttöä Suomessa.
Syyskuun 11. päivänä 2001 oli lähellä, ettei Leevi Tarjanne olisi koskaan tavannut isoisäänsä. Tuolloin YK:n palveluksessa New Yorkissa työskennellyt Pekka Tarjanne kuului WTC-torneihin kohdistuneiden terrori-iskujen selviytyjiin.
Avaa kuvien katselu
Ministeri Heikki Ritavuoren kotitalon seinässä Helsingin Nervanderinkadulla muistellaan vuonna 1922 tapahtunutta poliittista salamurhaa. Kuva: Mårten Lampén / Yle
Hiihtäjän isoisoisoisä, Edistyspuolueen sisäministeri Heikki Ritavuori taas ei itseensä kohdistuneesta terrori-iskusta selvinnyt. Hänet ammuttiin kadulle Helsingin Etu-Töölössä 14. helmikuuta 1922, kun Suomi oli neljän vuoden takaisen sisällissodan jäljiltä poliittisesti vereslihalla.
Kutsu eduskuntaan
– Olen käynyt katsomassa sitä kylttiä ja myös hänen haudallaan Hietaniemessä. Vuonna 2022 puhemies Matti Vanhanen (kesk.) ja sisäministeri Krista Mikkonen (vihr.) kutsuivat Ritavuoren sukua muistotilaisuuteen eduskuntaan. Nuori hiihtäjä meni myös paikalle.
– Se oli hieno tilaisuus ja ele.
Tarjanne on tekniikan opiskelijana isoisänsä jalanjäljillä, mutta ei aio panostaa lähivuosina opintoihin yhtä paljon kuin hiihtoon.
– Melkein kaiken paitsi tentit voi tehdä etänä. En voi olla kuitenkaan samaan aikaan ihan priimus hiihdossa ja opinnoissa. Pari tuntia paneutunutta opiskelua päivässä ei kuitenkaan tee minusta huonompaa hiihtäjää, armeijan jälkeen lukuvuoden 2024-25 minnesotalaisessa collegessa opiskellut ja treenannut urheilija sanoo.
Kehitykselleen välttämättömäksi elementiksi Tarjanne nostaa hieman yllättävän asian:
– Tarvitsen urheilun ulkopuolisen ystäväpiirini, joka ei ota urheilua lainkaan puheeksi.