Elämäni moka -juttusarjassa julkisuudesta tuttu ihminen kertoo nolosta virheestään. Tällä kertaa mokansa paljastaa urheiluselostaja Kimmo Porttila.
”Mokani on kaksiosainen. Elettiin 2000-lukua ja olin ollut alalla vasta muutaman vuoden. Koulussa oli opetettu alan ensimmäinen sääntö: älä myöhästy suorasta lähetyksestä.
Juonsin Ylellä Urheiluradiota, ja lähetyksiä oli tietyin väliajoin. Välillä tuli myös ylimääräinen Urheiluradio esimerkiksi jonkin rallin takia, että tilanne päivitetään.
Tuli hetki, että olin vetänyt yhden lähetyksen ja haahuilin jossain käytävillä. Taustalla soi Radio Suomi ja yhtäkkiä kuulen juonnon, että seuraavaksi Urheiluradio.
Se oli painajainen. Lähdin juoksemaan käytävää pitkin, ja kun pääsin studioon, juontajat olivat jatkaneet omaa lähetystä, kun havaitsivat, että studiossa ei ollut ketään. Olin missannut oman lähetyksen. En ollut katsonut aikataulusta, että on ylimääräinen lähetys ja jouduin siitä tietenkin nuhteluun. Mikä oli ihan oikein.
Ei lähetystä saa unohtaa, eikä sellaista saisi tapahtua uudestaan.
Seuraavalla viikolla minulla oli aamuvuoro ja heräsin himasta. Tajusin, että oli vain 45 minuuttia siihen, kun aamun ensimmäinen lähetykseni alkaisi.
Asuin silloin Sipoossa ja työpaikka oli Pasilassa.
Ajattelin, että jos missaan toisen lähetyksen parin päivän sisään, minulla ei ole töitä tällä alalla.
Hyppäsin autoon ja laitoin kädet ristiin, että liikenne vetäisi. Se vetikin ihan ok, Koskelantielle asti. Kolme kilometriä ennen Pasilaa pamahti ruuhka.
Hiki alkoi virrata, lähetyksen alkuun oli 15 minuuttia. Päässä pyöri, että jos olisi kolmen tonnin Cooperin kunnossa, voisin jättää auton keskelle tähän risteystä ja juosta.
Se oli ihan pöljää, yritin etsiä ratkaisua epätoivoiseen tilanteeseen. Enhän voisi jättää autoa keskelle tietä ja lähteä juoksemaan.
Liikenne alkoi vetää ja pääsin ajamaan auton lähelle studiota ja juoksin. Tulkoon parkkisakko jos tulee. Ehdin studioon noin kolme minuuttia ennen lähetyksen alkua aivan hengästyneenä.
Ehdin käynnistää äänipöydän, että lähetys olisi teknisesti mahdollista hoitaa. Tietokonetta en ehtinyt käynnistää.
Ja lähetys alkoi. En muista, oliko kyseessä kolmen vai viiden minuutin lähetys, mutta se tuntui puoleltatoista tunnilta.
Kaikessa paniikissa olin miettinyt, pystynkö juoksemaan Cooperin, mutta en tajunnut että lähetys pitäisi valmistella. Minulla pitäisi olla jotain uutisia, kun se on urheilu-uutislähetys.
Muistaakseni toivotin hyvät huomenet. Täytin sanoilla jotain lämpimikseni ja avasin samalla studion televisioita ja sain Teksti-TV:n päälle.
Mahtavaa, sieltä saisin uutisia.
Valitsin NHL-sivun ja rupesin lukemaan tuloksia. Teksti-TV vain vaihtaa alasivuja automaattisesti 30 sekunnin välein. Eli kun olin aloittanut lukemisen, sivu vaihtui johonkin ihan muuhun, missä ei näkynyt tuloksia. Piti taas odottaa 30 sekuntia, venyttää puhetta ja odottaa että sivu vaihtuu tulossivuun.
Jotenkin tällä tavalla kitkutin lähetyksen läpi. Saavuin työpaikalle kolme minuuttia ennen lähetyksen alkua, kun yleensä vaaditaan vähintään tunnin valmistelu.
Helpotuksen tunne oli aika suuri siinä vaiheessa, kun tajusin selvinneeni. Kukaan pomo ei huomannut tai tiennyt tästä. Onneksi rikos on jo vanhentunut, niin voin paljastaa sen.
Tilanne jäi kummittelemaan. Olin rikkonut alan sääntöä numero yksi kerran ja meinasin tehdä samalla lailla toisen kerran. Triplatarkistin kaikki lähetykset, että olenhan muistanut kaiken. Herätyskellojen asettaminen ja varmistelu meni jossain vaiheessa jopa vähän neuroottisuuden puolelle.
Edelleen näen painajaisia, etten ehdi lähetykseen tai kuulen käytävällä, että nyt on Urheiluradion vuoro ja juoksen loputtomia käytäviä pitkin löytämättä ikinä studiota.
Nuorempana sitä luuli, että jos mokaa, niin se vaikuttaa ratkaisevasti elämän suuntaan. Varsinkin siinä hetkessä ajatteli että koko ura ja elämä on siitä kiinni. Että jos myöhästyn, niin se on goodbye.
Todellisuudessa ihmiset loppujen lopuksi saavat uusia mahdollisuuksia ja pomot ja kaikki ovat paljon armollisempia, mitä siinä hetkessä luuleekaan.
Mutta edelleen 20 vuotta mokan jälkeen mukana on aina kaksi herätyskelloa, jos pitää herätä varmasti ajoissa.”
Kimmo Porttila
Ylen urheilutoimittaja ja selostaja
Syntynyt vuonna 1982
Selostaa 28.11.–30.11. hiihdon maailmancupia Rukalla. Suorat lähetykset löydät Yle Areenasta