Ruotsalaiskäskijä Rikard Grönborg valmentaa Tapparaa nyt kolmatta kauttaan. Kuluneiden kahden ja puolen kauden aikana Tappara on kohdannut paikallisvastustajansa Ilveksen yhteensä 14 kertaa runkosarjassa ja neljästi pudotuspeleissä. Näiden otteluiden saldo on tapparalaisesta näkövinkkelistä katsottuna karmea, sillä kirvesrinnat on onnistunut voittamaan vain kolmesti ja peräkkäisten tappiopelien putki on jo yhdeksän ottelun mittainen.
Tällä kaudella kaiken piti olla toisin. Viime kevään totaalisen rimanalituksen jälkeen Tappara tuli kauden avanneeseen Tampere Cupiin isännän elkein ja voitti Ilveksen etenkin niin sanotun santapaperiosastonsa turvin. Juuri tämän, eli aiempaa fyysisempään peliin kykenevän pelaajiston, piti olla Ilvestäkin vastaan käänteentekevä lääke, vaan toisin on käynyt.
Pelillisesti Tampereen derbyt eivät ole tälläkään kaudella olleet niin selkeää Ilveksen dominointia kuin tuloksien perusteella voisi luulla, mutta tulos on kerta toisensa jälkeen jäänyt laihaksi. Huomionarvoista on myös se, että Tappara on hapuillut pahasti etenkin otteluiden aluissa ja Ilves on onnistunut ensimmäisenä maalinteossa jo avauserissä.
Mistä maalipaikkojen tuhlailu, hermostuneet otteluiden alut ja toistuva ajautuminen takaa-ajajan asemaan sitten kertovat?
Valmennuksen kyvyttömyydestä valmistaa joukkue paikallisotteluihin? Jännityksestä? Henkisestä takalukosta? Ilveksen erinomaisuudesta?
Yhtä ainoaa syytä on vaikeaa ellei jopa mahdoton nimetä, mutta huonon tuurin tai tuomareiden taakse näillä tilastoilla ei voi enää mennä. Ilvekselle on annettava täysi kunnia vahvoista otteistaan ja Tapparan tylsyttämisestä, mutta syitä on vääjäämättä haettava Grönborgin joukkojen henkiseltä puolelta. Etenkin, kun edellisistä 11 ottelustaan Tappara on hävinnyt vain kaksi – kaikki tietävät kyllä mille joukkueelle.
Tapparan taapertaminen paikallisotteluissa alkaa olla koko Liigallekin jo rasite, sillä kiihkeät ja tasaiset paikalliskamppailut lisäävät koko sarjan kiinnostavuutta. Niiden puute taas vastaavasti laskee sitä.
Eniten Tappara on kuitenkin ryhtiliikkeen velkaa omille kannattajilleen, joiden viime kevään ryöpytyksestä aiheutuneet haavat tuskin ovat vieläkään täysin umpeutuneet. Kymmenes perättäinen paikallispelitappio avaisi ne jälleen uudelleen.