Anne Moilanen
Suomalaisista on tullut maailmanennätyskansaa käytetyn tavaran ostamisessa. Tori on pelastanut monen lapsiperheen budjetin tänäkin talvena, kun katraalle on ollut taas pakko hankkia sopivat talvikengät, haalarit ja villapuvut, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Anne Moilanen.
Eilen klo 9:39
Suomalaiset suosivat alennusmyyntejä, mutta yhä useammin tavaraa ostetaan myös käytettynä. Nuoret ovat erityisen innokkaita ostamaan käytettyjä tavaroita. Antti Nikkanen
Suomalaisista on tullut maailmanennätyskansaa käytetyn tavaran ostamisessa, raportoi Kaupan liitto pari kuukautta sitten. 66 prosenttia suomalaisista oli viimeisen vuoden aikana ostanut käytettyjä tuotteita, ja alle 30-vuotiaiden keskuudessa osuus oli jo 81 prosenttia.
Kirpputorikauppa on jo niin normaalia, että käytetyn tavaran voi antaa myös lahjaksi. Perustan arvioni 24-vuotiaan nuoren esimerkkiin. Hän metsästi verkosta ikonista Marimekon kangaskassia, tarkoituksenaan antaa kassi joululahjaksi siskolleen.
Ihmettelin, voiko lahjaksi antaa käytetyn tavaran. Nuori katsoi minua pari sekuntia liian pitkään, vaikka en edes ole boomer-sukupolvea vaan nuorempi.
– Jos tavara on siisti, niin kyllä voi.
Suosituin käytetyn tavaran kauppapaikka on edelleen Tori, joka edustaa kuluttajien välistä vertaisverkkokauppaa. Aloitin itsekin torittamisen jo vuosia sitten ja olen sisustanut miltei koko kotini ja mökkini Torista ostetuilla huonekaluilla ja muilla tykötarpeilla.
Vielä viitisen vuotta sitten Torista sai halvalla esimerkiksi Aallon huonekaluja. Tavara oli useimmiten ihan hyvää ja ihmiset rehellisiä. Sanoisin, että noin 95 prosenttia Tori-kaupoistani on ollut onnistuneita.
Toki sekaan on mahtunut yksi nolo huijauskin, joka oli kyllä erittäin hyvin toteutettu. Huijari myi halvalla “mummonsa” Aalto-tuoleja. Ilmoituksen kuvat olivat aidon oloisia. Huijari tarjoutui lähettämään tuolit kuljetuksella Joensuusta Helsinkiin. Hän kertoili lähettämissään viesteissä sympaattisesti mummostaan ja käytti runsaasti emojeita. Haksahdin halpaan ja maksoin tuolit etukäteen. Niitä ei koskaan tullut.
Kun aloin kysellä ostokseni perään, henkilö lakkasi vastaamasta viesteihini. Tein hänestä rikosilmoituksen poliisille. Jonkin ajan päästä hänet saatiin kiinni. Kävi ilmi, että kyse oli sarjahuijarista, joka oli onnistunut huijaamaan minun lisäkseni kymmeniä muita. Huijari tuomittiin oikeudessa, mutta rahojani en saanut.
Käytetyn tavaran kaupassa on viime vuosina tapahtunut sellainen kehitys, että tavara on huonontunut. Sen huomaa sekä Torissa että fyysisillä kirpputoreilla. Kauppapaikat ovat eriytyneet siten, että vaikkapa Aalto-huonekaluja ei enää myydä “bulkki”-Torissa, tai ainakaan niitä ei myydä siellä järkevään hintaan.
Kyttään Torista edelleen joitakin design-juttuja, kuten hopeisia Kalevala-koruja ja täyspellavaisia pyyhkeitä ja lakanoita. Ennen niitä oli paljon tarjolla. Nykyään ei ole. Aidosti hyviä laatutuotteita on vähän, ja niiden hinnat ovat utopistisia.
Viimeksi pulitin Torissa vintage-pellavapyyhkeestä 20 euroa. Aiemmin sen olisi saanut vitosella.
Osa myytävän tavaran laadun huonontumisesta selittyy kiinalaisella halpamyynnillä. Tuotteet ovat jo alun alkaen niin sekundaa, ettei niillä ole mitään jälleenmyyntiarvoa. Jos vaatteen kangas on polyesteri, sitä ei olisi lähtökohtaisesti pitänyt ostaa, eikä edes valmistaa. Sama ongelma pätee vaatelahjoituksiin: jopa 40 prosenttia Kierrätyskeskukseen tuotavista vaatteista voi olla myyntikelvottomia.
Fyysisillä kirpputoreilla myynti kasvaa enää vain vähän, ja sille on syy. Kauheimmillaan monista kirpputoreista on tullut jätehalleja, joissa on pelkkää roskaa, josta kukaan ei halua maksaa. Vaatejätteen dumppaaminen “lahjoituksena” keräykseen on niin ikään epäeettistä. Vaatejäte pitäisi joko kierrättää materiaalina tai polttaa.
Yksi ilmiö käytetyn tavaran kaupassa onkin eriytyminen tai kuratointi. Useat käytetyjen vaatteiden “paremmat” kirpputorit eivät hyväksy listoilleen kuin tunnettuja laatu- tai luksusmerkkejä. Toinen vaihtoehto on erikoistua tietynlaiseen arvotavaraan, kuten antiikkiin.
Käytetyn tavaran kauppaa on kritisoitu siitä, että sillä voi perustella ylikulutusta. On totta, että käytettyäkin tavaraa pitäisi ostaa vain tarpeeseen. Myös sitä, että myy ostamansa tavaran eteenpäin, edeltää se tosiasia, että on ensin itse ostanut.
Suomalaisten vaikea taloudellinen tilanne saattaa vaikuttaa torittamiseen yllättävänkin paljon. Vaikka rahaa olisi vain vähän käytössä, joitain asioita on pakko ostaa, kuten lapsille vaatteita. Tori on pelastanut monen lapsiperheen budjetin tänäkin talvena, kun katraalle on ollut taas pakko hankkia sopivat talvikengät, haalarit ja villapuvut. Väitän, että uusiin, laadukkaisiin lastenvaatteisiin on varaa Suomessa lähinnä rikkailla.
Tarpeeseen ostamisesta: en saa siitä itsekään puhtaita papereita. Löysin Torista aivan upean gaala-asun erääseen tilaisuuteen vain 28 eurolla. Käyttökertoja on ollut toistaiseksi yksi.
En varmaankaan tarvinnut asua välttämättä, paitsi että kyllä tarvitsin. Kukaan ei jaksa joka sekunti säästää, vaan jokainen tarvitsee joskus jotakin ihanaa.