Keksijä toimii luovan dynamiikan hengessä, sääntelijä edustaa järjestystä ja kopioija hyödyntää mahdollisuuksia, kirjoittaa taloustoimittaja Jarmo Koponen.
Avaa kuvien katselu
Uuden teknologian riskit paljastuvat usein vasta, kun tuotteet ovat jo markkinoilla. Kuva: Hannibal Hanschke / EPA
Juttu tiivistettynä
- Kuluneen sanonnan mukaan Yhdysvallat innovoi, Euroopan unioni sääntelee ja Kiina kopioi.
- EU:n sääntely nähdään kansalaisia suojelevana turvana mutta myös innovaatioiden jarruna.
- Kiina puolestaan kopioi tehokkaasti, mutta kehittää yhä enemmän teknologiaa myös itse.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Sanonta ”Yhdysvallat innovoi, EU reguloi ja Kiina kopioi” tiivistää näsäviisaasti teknologiamaailman dynamiikkaa. Tässä jaossa Yhdysvallat on profiloitunut uuden kehittämisen kehtona, Euroopan unioni sääntelijänä ja Kiina tehokkaana monistajana.
Esimerkkinä käy internet. Sen synty juontaa juurensa Yhdysvaltojen sotilaallisiin tarpeisiin, hajautettuihin esikuntajärjestelmiin. Tekniikan mahdollisuuksia kaupallistettiin, ja siitä tuli koko maailman kattava tiedonvälitysjärjestelmä. 2000-luvulla teknologisen kehityksen kärki kuitenkin siirtyi enemmän siviilipuolelle.
Kehityksen vauhdin kiihdyttyä mielipiteitä jakava sääntely alkoi korostua. Nyt sanonnan EU:n rooliksi langettama sääntely keskusteluttaa erityisesti tekoälyn takia.
Tavoite on edelleen hyvä. Esimerkiksi EU:n tekoälyasetuksen pyrkimyksenä on varmistaa, etteivät järjestelmät aiheuta riskejä ihmisten terveydelle, turvallisuudelle tai perusoikeuksille.
Suomessa asetuksen merkitystä on Talouselämän haastattelussa pohtinut muun muassa Traficomin johtaja Kirsi Karlamaa. Karlamaan mukaan sääntelyn tarkoituksena ei ole tehdä yritysten elämästä hankalaa, päinvastoin.
Toisaalta sääntelyn keventäminenkin saa kannatusta.
Sääntely nähdään usein yksilöllisen yrittäjyyden ja markkinoiden dynamiikan esteenä. Osa taas kokee sääntelyn purkamisen uhkana yhteiskunnallisille turvaverkoille ja kansalaisten oikeuksille.
Psykologisesta näkökulmasta sääntely voi näyttäytyä ylisuojelevana vanhempana, joka aiheuttaa kapinaa ja kaipuuta vapauteen. Toisaalta, jos lapselle [tekoäly] ei ole asetettu rajoja, alkaa hän itse hakea niitä. Brittiläisessä Supernanny-ohjelmassa usein rajoja lapsille asettaa ulkopuolinen hoitaja.
Huonoja esimerkkejä siitä, ettei rajoja aikanaan ymmärretty asettaa, on Suomessa nähty muun muassa vesistöjensuojelussa. Sääntelyn myötä monen metsäteollisuuspaikkakunnan alapuoliset vedet ovat nyt merkittävästi puhdistuneet. Nimenomaan rajoitukset ovat myös keskeinen keino ajankohtaisessa ilmastonsuojelussa.
Hyvä on muistaa, että on myös innovointia suojaavaa sääntelyä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii patenttijärjestelmä, joka perustuu lainsäädäntöön ja viranomaistoimintaan.
Innovaatioiden kaupallistamiseen kytkeytyy olennaisesti mahdollisuus keksintöjen patentointiin. Patentin myöntämällä yhteiskunta suojaa oikeuden keksinnön kaupalliseen hyödyntämiseen määräajaksi.
Kun suoja päättyy, teknologia vapautuu käyttöön, ja erityisesti Kiina on osoittautunut taitavaksi hyödyntämään tätä. Tuotantokoneisto käynnistyy, kopioita syntyy nopeasti ja usein alkuperäistäkin edullisemmin ja paranneltuna.
Käytännöllisintä lienee ajatella, että säännöstö on peliväline ja myös innovoijille turva ulkoista uhkaa vastaan.
Toki on aiheellista pohtia, kaventaako tiukka sääntely Euroopan innovaatiopotentiaalia ja viekö se EU:lta kilpailukyvyn nopeasti muuttuvassa teknologiamaailmassa.
Luovuttamattomista arvoista, kuten ihmisoikeuksista, on silti ehdottomasti pidettävä kiinni.