Kun joulun budjetti on nolla euroa. Iltalehden lukijat kertovat, miten työttömyys, sairaudet ja elämän vastoinkäymiset vaikuttavat joulun viettoon ja sen budjetointiin. Terveisiä lähtee myös hallitukselle.

Yhä useampi suomalainen elää tänä vuonna avustusten ja tukien varassa. Kuvituskuva. Pasi Liesimaa/IL

Sirpan ja Mikon joulu on vaatimaton. Eniten tilanteesta kärsivät lapset. Molemmat ovat sitä mieltä, että tästä joulusta tulee kaikkien aikojen vaikein.

Tässä jutussa puhuvat Iltalehden lukijat, joiden joulubudjetti on sata euroa tai sen alle.

Monet kertovat, että budjetti on pyöreä nolla. Tarinoiden taustalla on työttömyyttä, sairautta, yksinäisyyttä ja lukuisia elämän vastoinkäymisiä.

Ongelmana ei ole pelkästään joulun budjetti, vaan arkikin on niukka. Useampi kyselyyn vastannut kertoo, että joutuu miettimään omaisuuden myymistä, että olisi varaa ruokaan. Rahaa menee monella myös hankalassa elämäntilanteessa olevan läheisen tukemiseen.

Tiukka taloustilanne on monien kohdalla kiristynyt entisestään kuluneen vuoden aikana.

– Tästä tulee kaikkein pahin joulu. Aina ennen olen pystynyt järjestämään lapsille yltäkylläisen joulun tavalla tai toisella. Tänä vuonna on täysin erilainen tilanne, tiivistää kuusikymppinen Sirpa.

Jokainen haastatelluista ottaa itsenäisesti esiin hallituksen päätökset tukiin ja niiden vaikutukset sekä perusarkeen että joulun juhlistamiseen.

– Tämä hallitus on kuin huono avioliitto. Huono puoliso lupaa, että kaikki menee ihan hyvin, mutta nyt ollaankin tarkkailuluokalla! Avioliitto perustuu rehellisyydelle, mutta huono avioliitto päätyy avioeroon.

Joulu leipäjonosta

Varsinaissuomalainen Mikko, 55, kertoo, ettei elämäntilanne mahdollista tällä hetkellä perinteisen joulun valmistamista.

– En pidä joulusta. Se ei ole sellainen juhla, kuten ennen oli. Nyt kaikki pyörii kaupallisuuden ympärillä.

Mikko on parhaillaan työttömänä, ja tulot koostuvat työmarkkinatuesta ja vammaistuesta. Inflaatio on entisestään kaventanut talouden budjetointia.

– Joulubudjettini on reilusti alle 50 euroa, ei ole lahjoja kenellekään. Syön, mitä pakkasesta ja leipäjonosta saa. Ainoat lahjat saan kaupungin vähävaraisille tarkoitetusta lahjoituksesta.

Kaupungin joululahja on perinteisesti ollut 50 euron lahjakortti kauppaan. Jos tänä vuonna tulee lahjakortti, Mikko antaisi sen lapsilleen käyttöön. Hän tapaa lapsiaan kerran kuussa, sillä he ovat tällä hetkellä sijoituksessa.

Mikko viettää joulua yhdessä puolisonsa kanssa.

Leipäjono Hurstin valinnan edustalla Kalliossa. Kuvituskuva. Antti Mannermaa

Tiukka vuosi

Kuusikymppinen Sirpa asuu yhdessä teini-ikäisen poikansa kanssa Pohjanmaalla. Pojan isä osallistuu tämän menoihin, mutta siitä huolimatta arki on ollut perheessä kuluneen vuoden aikana tiukkaa. Harrastuksiin ei ole varaa ja asumisen kustannusten lisäksi syrjässä asuvan tulee pitää huolta autosta.

Osa-aikaeläkkeen ja työttömyyskorvauksen jälkeen Sirpan tilillä on kuukaudessa 700 euroa. Suojaosuuden poistumisen ja päivärahan vähenemisen jälkeen etuuksista lähti useita satoja euroja.

– Ei ostella mitään muuta kuin ruokaa jouluksi. Puhelinliittymää ladataan, jos rahaa jää. Joulu vietetään kotona. Ei paketteja ja kinkku on mahdollisimman pieni. Ei mässätä mahan täydeltä. Pojalle haluan varata vähän jouluherkkuja.

– Seurakunta on ihana. Sieltä saa lahjoituksena joulukassin.

Sirpa kertoo, että jos hän viettäisi yksin joulun, hänelle riittäisi sinappi kinkun päälle. Lapsen vuoksi hän yrittää kuitenkin panostaa ja luoda joulun tunnelmaa. Hän ei halua, että lapsi joutuisi kärsimään enempää.

Joulun tunnelmaksi Sirpalle riittää joulun rauha, yhdessä olo, ruoan syöminen ja ehkä hyvän elokuvan katsominen televisiosta.

– Ja jos tulee valkea joulu ja lunta pihalle, olisi todella kaunista! Voisi laittaa jäälyhdyt pihalle.

Haastateltavat esiintyvät jutussa pelkästään etunimillään arkaluontoisen aiheen vuoksi.