Jos johonkin asiaan ei pitäisi sotkea rahastamista, se on kuolema, kirjoittaa toimittaja Salli Hakala.
29.11. 8:45
Vuoden 2024 kesällä jouduimme sisareni kanssa kohtaamaan mitä järkyttävimmän uutisen, kun työikäinen isämme kuoli äkillisesti kotonaan.
On luonnollista, että läheisen kuollessa ihminen haluaa päästä näkemään menehtyneen omaisensa. Ihmisen kuoltua sairaalassa, terveyskeskuksessa tai muussa laitoksessa tämä onnistuukin yleensä muitta mutkitta. Omaiset saavat astella osastolle jättämään hyvästit vuoteessa makaavalle omaiselleen.
Tarve kuolleen omaisen näkemiselle voi olla vielä suurempi, kun läheinen on kuollut äkillisesti. Asiaa on vaikeaa käsittää – eikö häntä todella enää ole olemassa?
Niin mekin ajattelimme. Halusimme nähdä isän ja sanoa hänelle hyvästit.
Kun ihminen kuolee kotonaan, asia ei ole sittenkään niin yksinkertainen. On otettava yhteyttä poliisiin ja varmistettava, että kuolleen läheisen saa mennä näkemään. Poliisi voi myös kieltää tämän ”tutkinnallisista syistä”, jos kuolemaan epäillään liittyvän rikos.
Isämme kohdalla näin ei epäilty. Poliisi antoi luvan: voitte mennä katsomaan isäänne terveyskeskuksen kappeliin, jossa kuollutta säilytetään.
Menimme paikalle. Kappeli oli todella vaikea löytää. Lopulta pitkän etsinnän jälkeen löysimme oudon ja hähmäisen lastausalueen terveyskeskuksen sivulta. Koputimme sen oveen. Oven tuli avaamaan mustiin vaatteisiin pukeutunut mies, joka myönsi, että paikka on kappeli.
Hän ihmetteli, mitä teemme koko paikassa.
Selitimme, että haluamme tulla katsomaan kuollutta isäämme.
Mies haki hoitajan, joka ihmetteli myös samaa. Mitä ihmettä teemme koko paikassa?
Selitimme myös hänelle, että haluamme tulla katsomaan kuollutta isäämme.
Hoitaja ei tiennyt, miten se onnistuu. Hän soitti terveyskeskuksen ylilääkärille.
Lääkäri ihmetteli, mitä teemme koko paikassa.
Lopulta ylilääkäri ohjeisti: teidän pitää ottaa yhteyttä hautaustoimistoon. Sieltä henkilökunta tulee näyttämään kuolleen isänne.
Soitimme lähimpään hautaustoimistoon. Seurasi absurdi keskustelu.
– Jos haluatte ostaa hautajaispalvelun meiltä, tulemme ilmaiseksi näyttämään vainajan. Jos haluatte vain nähdä vainajan, se maksaa 80 euroa, hautaustoimiston työntekijä kertoi minulle.
Hetkinen. Jouduinko juuri kuulemaan markkinointipuheen, jotta pääsen näkemään kuolleen isäni?
Minun pitäisi siis ostaa joku yksityisen palveluntarjoajan palvelu, että pääsen näkemään omaiseni kuolleena.
Järkyttyneenä, läheisen äkillisen kuoleman kohdanneena omaisena, en saa vain mennä katsomaan vainajaa, vaan minun pitää tehdä ostopäätös. Pitäisi heti päättää, minkä hautaustoimiston palveluja haluan ostaa. Aikaa kilpailutukseen ja tärkeän asian päättämiseen ei ole. Tai pitää maksaa 80 euroa. Siitä, että saan hyvästellä omaiseni.
Sanalla sanoen tilanne oli törkeä.
Sairaalassa kuollutta omaiset saavat mennä katsomaan heti, ilman ylimääräistä säätöä tai markkinapuheita. Kuolleen omaiset ovat siis eriarvoisessa asemassa sen perusteella, onko henkilö kuollut sairaalassa vai sen ulkopuolella.
Hoitolaitoksessa kuolleen omaiset eivät joudu heti päättämään, minkä hautaustoimiston palveluja haluavat käyttää ja kuolleen pääsee näkemään ongelmitta heti. Kotona tai muualla kuolleen omainen joutuu käymään läpi absurdin selvittelytyön ennen kuolleen näkemistä.
Ja vaikka olisimme maksaneet sen 80 euroa, emme olisi päässeet näkemään vainajaa kuin vasta myöhemmin. Hautaustoimiston työntekijän mukaan se olisi mennyt muutaman päivän päähän.
Olisimme halunneet nähdä kuolleen isämme heti siinä hetkessä, mutta surevien omaisten tarvetta järjestelmä ei kuule. Hautaustoimiston mukaan kuollut omainen on muutenkin ”kivempi” nähdä arkussa kuin kappelin laverilla. Tämä asia pitäisi olla omaisten päätettävissä – ei jonkun ulkopuolisen.
Terveyskeskuksen kappelilla ei kuulemma ole henkilökuntaa, joka voisi tulla näyttämään vainajan.
Siinä kuitenkin seisoimme kahden terveyskeskuksen työntekijän kanssa oudossa varastotilassa kappelin kupeessa. Isäni makasi viereisessä huoneessa, mutta kukaan ei voinut tulla näyttämään häntä meille.
Viime aikoina on uutisoitu siitä, että kuoleminen tulee kalliimmaksi.
Lue lisää: Kuoleminen kallistuu
Esimerkiksi marraskuun alussa kerrottiin, että Pirkanmaan hyvinvointialue (Pirha) aikoo alkaa periä 150 euron maksua vainajan säilyttämisestä.
Hiljattain Kirkko ja kaupunki -lehti kertoi, että ihmiset eivät halua enää järjestää hautajaisia tai muistotilaisuuksia, koska niiden korkeita kustannuksia pelätään.
Jos johonkin asiaan ei pitäisi sotkea rahastamista, se on kuolema.