Pääkirjoitus|Neuvottelut Ukrainan rauhanneuvottelujen edellytyksistä näyttävät, millaisella vauhdilla Yhdysvaltain ja Euroopan turvallisuuspoliittiset edut erkanevat toisistaan.
Ukrainan sodan lopettamisessa on tullut uusi railo Yhdysvaltain ja Euroopan suhteisiin.
Presidentti Donald Trumpin Yhdysvallat ajaa nopeaa rauhaa hinnalla millä hyvänsä, kun taas Eurooppa pitää kiinni periaatteista ja Ukrainan oikeuksista. Ristiriita ei koske vain rauhansopimuksen yksityiskohtia, vaan sodan lopettamisen aikataulua, keinoja ja tavoitteita.
Yhdysvallat on valmis siihen, että Ukraina menettää alueitaan ja pienentää armeijaansa. Presidentti Volodymyr Zelenskyin Yhdysvallat näkee esteenä rauhalle. Trump suunnittelee jo yhteistyötä Venäjän kanssa sodan jälkeen.
Euroopan Venäjä-suhde puolestaan on entistäkin varautuneempi ja hajautuneempi. Rauhanneuvotteluissa Euroopalle on kyse Ukrainan identiteetistä ja suvereniteetista sekä siitä, että varsinkin Baltian maat pelkäävät olevansa seuraavina ruokalistalla. Siksi sodan jatkamista pidetään huonoa rauhaa parempana.
Erityisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan näkemykset eroavat rauhan ehdoista ja siitä, miten Ukrainan ja Euroopan turvallisuus jatkossa taataan.
Yhdysvaltojen sitoutuminen turvatakuisiin on epävarmaa, samoin Euroopan kyky tehdä niistä päätöksiä. Turvatakuiden pitäisi olla uskottavia, mikä tarkoittaisi valmiutta tehdä jotain, mitä ei ole tähän mennessä tehty Ukrainan puolesta: lähettää tosipaikassa sotilaita Ukrainaan.
Euroopan mailla on rajalliset resurssit tarjota uskottavia turvatakuita ilman, että Nato-maiden oma puolustus heikkenee. Samaan aikaan Venäjän asema on yhä vahva, joten miksi suostua turvatakuisiin. Tosin Venäjä osaa pelata tätä šakkia myös pari siirtoa eteenpäin. Venäjä voi laskea Euroopan päätyvän nopeasti strategiseen umpikujaan ja toteavan itse, ettei Ukrainalle pystytä tarjoamaan uskottavia turvatakuita.
Euroopalla on kiire, sillä uusi kylmä sota alkoi jo. Uhka tulee yhä idästä, mutta side Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä hapertuu kovaa vauhtia. Trumpin ympärille kerääntynyt kristillis-konservatiivinen oikeisto suhtautuu liberaaliin Eurooppaan avoimen vihamielisesti.
”
Eurooppa on haluttomien koalitio.
Transatlanttista suhdetta on vaalittu poliittisten, taloudellisten, sotilaallisten ja myös kulttuuristen suhteiden verkostoissa. Ne ovat nyt repeilleet.
Yhdysvaltojen nykyhallinto ei ymmärrä Naton merkitystä Euroopan maille, eikä ylipäätään EU:n tarkoitusta. Käsitys liittolaisuudesta on hämärtynyt, mistä kertovat puheet Grönlannin valtaamisesta.
Natossa Yhdysvallat on vedellyt keskeltä kaikkia lankoja. Silti Yhdysvallat irrottautuu nyt itse verkosta. Verkko ei vielä hajoa, mutta sen painopiste siirtyy.
Eurooppa on tottunut siihen, että Yhdysvallat maksaa, määrää ja kantaa vastuun. Nyt on epäselvää, kuka Euroopan joukkuetta johtaa ja mihin suuntaan. Haluttomien koalitio on juuri sitä, mistä Venäjä pitää.
Euroopan maat ovat toki ymmärtäneet, että Yhdysvallat etääntyy Euroopan puolustuksessa. Se tarkoittaa merkittäviä investointeja puolustukseen, syvempää integraatiota EU:n puolustuspolitiikassa ja uudenlaista strategista ajattelua.
Kaikki tämä on käynnissä, mutta tehtävää on vielä paljon. Euroopan on vastattava konventionaalisesta puolustuksesta, tiedustelusta ja kuljetuskyvystä itse. Naton komentorakenteisiin on saatava ainakin varamiehiksi eurooppalaiset. Puolustussuunnittelu muuttuu, kun Yhdysvaltojen kyvyt eivät ole käytössä. Silti olisi vaalittava suhdetta myös Yhdysvaltoihin, jossa tulee vielä Eurooppaan toisella tavalla suhtautuvia presidenttejä.
Euroopan turvallisuustilanne on monimutkainen ja epävarma. Se ei johdu vain Venäjästä vaan myös siitä, että Yhdysvaltojen ja Euroopan intressit ovat aidosti erilaiset.
Ukrainalle tilanne on raastavin. Rauhaa tehdään nyt Venäjän ehdoilla, mutta jos sodan kulku ei tästä käänny, myöhemmin tarjolle voi tulla vieläkin huonommat ehdot.