Seiska tapasi mestariohjaaja Woody Allenin: Fanitan Sibeliusta!
AOP

Katso tapasi puolikuuron mutta yhä kiireisenä pysyvän ohjaajamestarin.

tapaaminen kuuluu jokaisen filmihullun unelmiin. Itselläni on ollut kunnia haastatella Allenia kolmesti. Viimeisimmällä kerralla Woody asetti korvaansa kuulolaitteen.

– Pahoittelut, mutta joutuisit toistelemaan kysymyksiä seinille ilman tätä laitetta, Allen toteaa kättelyn yhteydessä.

Paljastuu, että hän on nykyisin lähes kuuro vasemmasta korvastaan. Kuulolaitetta ja harmaantumista lukuun ottamatta Allenista ei silti uskoisi, että hän täyttää 30. marraskuuta jo 90 vuotta. Sitä ei uskoisi myöskään tahdista, jolla hän yhä työskentelee.

Allen on julkaissut uuden elokuvan lähes vuosittain 1980-luvun alusta lähtien. Tämän lisäksi hän esiintynyt 1990-luvun puolivälistä lähtien joka viikko jazzbändeineen New Yorkin Carlyle-hotellissa.

– En pelkää luovuuteni ehtymistä. Ideoita pulpahtelee mieleeni koko ajan, enkä ehdi kirjoittaa niitä kaikkia ylös. Yritän pysyä kiireisenä, koska haluan unohtaa sen ikävän faktan, että kuolen jonain päivänä, Woody toteaa lakonisesti.

Kuolema on yksi Allenin suosikkipuheenaiheista. Ironiseen tyyliinsä hän toteaa olevansa edelleen vahvasti sitä vastaan ja haluaa torjua kuoleman lähentelyn kaikin keinoin.

– Jos ihminen pysähtyy, on hän lähempänä loppuaan. Sama pätee itselläni kirjoittamiseen ja ohjaamiseen. Haluan tehdä elokuvia niin kauan kuin elän.

Woody ja Meryl Streep elokuvan Manhattan kuvauksissa.

Woody ja Meryl Streep elokuvan Manhattan kuvauksissa.
MGM

Palkittu mestari

Neljä Oscaria ja lukemattomia muita palkintoja voittanut Allen on maailman arvostetuimpia elokuvantekijöitä. Woody ei kuitenkaan koskaan katso elokuviaan jälkikäteen.

– Löytäisin niistä vain virheitä, tulisin hulluksi ja saattaisin haluta kuvata ne uusiksi. oli etuoikeus kuvata elokuva valmiiksi, tutkia sitä rauhassa ja kuvata se sitten uudestaan, mikäli hänestä tuntui siltä. Mutta hän olikin Chaplin, eikä elokuvien tekeminen ollut yhtä kallista kuin nyt. Minun puolestani suurin osa elokuvistani voitaisiin poistaa maan päältä. Säilyttäisin niistä vain muutaman, Allen laukoo pokkana.

Myöskään uudet elokuvat eivät kiinnosta Woodya.

– En ole koskaan nähnyt ainuttakaan supersankarielokuvaa. Niinpä minulla ei ole harmainta aavistusta, miksi ne ovat niin suosittuja. En muutenkaan seuraa Hollywood-trendejä. Viimeisin elokuva, josta pidin, taisi olla islantilainen komedia Pässit, Woody paljastaa.

Näyttelijöiden suosikki

Allen myöntää olleensa onnekas, että parhaat ja kuuluisimmat näyttelijät ovat aina halunneet työskennellä hänen kanssaan.

– Voin ottaa kuvauksissa rennosti, koska tiedän saaneeni huippuluokan esiintyjät kameran eteen. En ole koskaan pitänyt koekuvauksista. Ne ovat kiusallisia, ja jos voisin, niin haluaisin jatkaa työskentelyä vain tuttujen näyttelijöiden kanssa.

Woody, Penélope Cruz ja Javier Bardem elokuvan Vicky Cristina Barcelona kuvauksissa.

Woody, Penélope Cruz ja Javier Bardem elokuvan Vicky Cristina Barcelona kuvauksissa.
Gravier Productions

Yksityisyydestään tarkka Woody ei viihdy tähtiensä seurassa kuvausten ulkopuolella.

– En pidä yhteyttä näyttelijöihin saatuani elokuvan valmiiksi. En näe siihen mitään syytä. Heillä kaikilla oli hieno ura jo ennen minua ja he ovat jatkaneet sitä jälkeenikin. Koska he ovat niin lahjakkaita, yritän vain pysyä pois heidän tieltään ja antaa heidän toteuttaa itseään.

Myöskään tähtien yksityisasiat eivät kiinnosta Allenia.

– Jos joku heistä esimerkiksi kannattaa , niin siitä vaan, vaikka olenkin demokraatti. Tapasin muuten Trumpin, kun hän esiintyi elokuvassani Celebrity, ja törmäsin häneen usein koripallo-otteluissa. Hän käyttäytyi aina hyvin miellyttävällä ja sivistyneellä tavalla, minkä vuoksi ällistyin, millaiseksi hän lopulta paljastui.

Keskiluokkainen pelkuri

Allenin hahmot rimpuilevat usein eksistentialistisessa umpikujassa, jossa mikään ei tunnu hyvältä, eikä millään ole merkitystä. Mikä on elämän tarkoitus, ja onko sitä edes olemassa? Woody uskoo olemassaolon merkityksettömään sattumanvaraisuuteen.

– Elokuvani Match Point kertoo juuri siitä. Olemassaololla ei ole lopulta mitään järkeä tai rytmitajua. Kaikki on pelkän epävarman sattuman varassa.

Woody ja Scarlett Johansson elokuvan Match Point kuvauksissa.

Woody ja Scarlett Johansson elokuvan Match Point kuvauksissa.
DreamWorks Pictures

Woodyn synkkien puheiden takaa paljastuu ja sekä elokuvia teinivuosista saakka ahminut älykkö, joka suhde elämään ja kuolemaan on ladattu naurulla ja kyynelillä. Vaikka Allen oikeasti kavahtaa kuolemaa ja elämän järjetöntä sattumanvaraisuutta, on se aina tarjonnut hyvää materiaalia elokuville.

– Minulla on ollut lapsesta saakka synkkä ja pelokas maailmankuva. Olen yhä äärimmäisen pessimistinen ja varovainen elämän suhteen. Kutsunkin itseäni keskiluokkaiseksi pelkuriksi. Pidän enemmän asioiden kuvittelemisesta kuin niiden kokeilemisesta. En ole ikinä polttanut pilveä, enkä edes harkinnut sitä, koska en ole utelias. Olen asunut käytännössä koko ikäni New Yorkissa noin 20 korttelin alueella. Se on ainoa paikka, jossa tunnen oloni turvalliseksi.

Sibelius-fani ja tekninen poropeukalo

Vaikka Woody jaksaa tehdä yhä elokuvia, ei hänellä riitä kärsivällisyyttä uusien asioiden opiskeluun.

– En edelleenkään käytä tietokonetta. Kirjoitan käsin ja kannettavalla Olympia-kirjoituskoneella, joka minulla on ollut vuosikymmeniä. En ole myöskään koskaan lähettänyt ainuttakaan sähköpostia. Netistä en ymmärrä juuri mitään. Kännykkäni on todella alkeellinen kapistus, jolla osaan lähinnä vastata puheluihin. Olen tekninen poropeukalo, Woody hörähtää.

Woody käyttää edelleen vuosikymmeniä vanhaa Olympia-kirjoituskonetta.

Woody käyttää edelleen vuosikymmeniä vanhaa Olympia-kirjoituskonetta.
AOP

Kuvattuaan viimeisimmän elokuvansa Coup de Chance Pariisissa Woody haaveilee kuvaamisesta myös Pohjoismaissa, mahdollisesti Ruotsissa, sillä ohjaaja tunnetaan Bergmanin suurena ihailijana. Mutta on myös eräs suomalainen, jota Woody arvostaa yli kaiken.

– Rakastan musiikkia. Olen vieraillut Tukholmassa lukuisasti ja piipahdin vuosia sitten myös Helsingissä. Pidän teidän ilmastostanne ja pohjoismaisesta tyylistä. Bergman, ja Sibelius ovat kaikki neroja, joiden työtä arvostan suuresti. Suomessa nautin erityisesti vierailusta Sibeliuksen kotitalossa, Allen muistelee.