Itsenäisyyspäivän lähestyessä voit tutustua kätevästi eri puolella Seinäjokea oleviin muistomerkkeihin. Niihin valetut tarinat valottavat niin suomalaista kuin paikallista historiaa. Tämän jutun loppuun on poimittu kahdeksan muistomerkkiä. Aluksi esitellään isänmaallisuutta, urheiluhistoriaa ja pohjalaista sisukkuutta yhdistävä Peräseinäjoen susi – lentävä suomalainen. Hänelle on omistettu Peräseinäjoella oma patsas.
Viljo ”Ville” Ritola (1896–1982) syntyi Peräseinäjoen Luomankylässä vuonna 1896 Serafia ja Juha Koukkarin perheeseen. Ville eli lapsuutensa suurperheessä, vaikka vanhempia sisaruksia oli jo ehtinyt muuttamaan pois. Kotona asui silti samanaikaisesti yhdeksän lasta. Perhe muutti vuonna 1901 Kirmalan mäelle. Samalla sukunimi vaihtui Ritolaksi, sillä Kirmalan mäellä oli suuria pyydyksiä, ritoja.
Perheellä oli 30 hehtaaria peltoa ja karjaa, mutta Juha-isä oli uuden talon myötä varsin velkaantunut. Tuolle ajalle ominaiseen eteläpohjalaiseen tapaan myös Ritolan lapset yksi toisensa jälkeen lähtivät leveämmän leivän perään Amerikkaan saakka. Ville Ritola lähti 17-vuotiaana. Ennen häntä valtameren taakse oli siirtynyt seitsemän sisarusta.
Yhdysvalloissa nuoresta, hontelosta Peräseinäjoen pojasta kasvoi raskaissa rakennustöissä sitkeä mies. Uudella maaperällä alkoi myös urheilu-ura. Ritola kiinnitti numerolapun rintaansa ensimmäisen kerran vasta 21-vuotiaana Philadelphiassa 1917. Tuolloin Ville käytti vielä veljensä esimerkkiä noudattaen englantilaista nimeä William Johnson.
New Yorkiin muutto 1918–1919 toi hänet Finnish-American Athletic Clubiin, jossa valmentaja J. V. Björk huomasi hänen lahjansa. Epäuskoisena omiin menestymismahdollisuuksiinsa Ritola ei lähtenyt vielä Antwerpenin olympialaisiin 1920. Huipulle hän nousi vuonna 1923 voittamalla kolme Yhdysvaltain mestaruutta.
Menestyksen vuodet ja paluu synnyinmaahan
Pariisin olympialaisissa vuonna 1924 Ritola saavutti neljä kultaa ja kaksi hopeaa, enemmän kuin Paavo Nurmi. Amsterdamissa 1928 hän voitti kultaa ja hopeaa. Ritola keräsi kahdeksan olympiamitalia, Nurmi kaksitoista.
Ritolaa, Hannes Kolehmaista ja Paavo Nurmea kutsuttiin lentäviksi suomalaisiksi. Ritolaa kutsuttiin juoksutyylinsä takia Peräseinäjoen sudeksi. ”Ottaa ritolat” -sanonta juontaa juurensa 5 000 metrin matkalle vuoden 1928 olympialaisissa. Loppukirin ansiosta Ritola voitti Paavo Nurmen ja vaikuttava näky jäi elämään sanontana.
”Peräseinäjoen Susi” ja ”Turun Antilooppi” kiersivät Amerikan sisäratoja kevättalvella 1925 ennätyksiä murskaten. Molempien asioita hoiti manageri Hugo Qvist, joka järjesti kilpailuja niin, että kaksikko juoksi tavallisesti eri matkoja. Näin superkaksikon keskinäiset kohtaamiset saivat poikkeuksellista huomiota.
Kestävyysjuoksija Ville Ritola sai menestystä myös painimolskilta. Kuva Terveyttä liikunnasta, urheutta urheilusta -näyttelystä vuodelta 2015. Arkistokuva.
Kuva: Jouko Hanninen
Vaikka Nurmi oli yhdeksänkertainen kestävyysjuoksun olympiavoittaja, kukaan muu suomalainen ei ole yltänyt yhtä moneen (kuuteen) mitaliin yksissä olympialaisissa kuin Ritola. Maailmanennätyksiä hän teki virallisilla matkoilla kaksitoista.
Päätettyään juoksu-uransa 1930-luvulla Ritola otti myös Yhdysvaltain kansalaisuuden. Takaisin Suomeen hän muutti vasta vuonna 1971. Asunnon Helsingin Lauttasaaresta oli järjestänyt vanha kilpakumppani ja ystävä Paavo Nurmi.
Ritolan siteet kotiseudulle pysyivät vahvana. Heikkenevänä vanhuksena Ritola esitti marraskuussa 1981 toivomuksena seinäjokelaiselle ystävälleen Sauli Ojajärvelle.
– Kuule, kuule. Mun on haurattava Peräseinäjoelle, kun isä ja äiteekin on siällä.
Ritola menehtyi huhtikuussa 1982 Helsingissä, mutta hänet haudattiin toiveensa mukaisesti Peräseinäjoelle.
Ritolan huikea ura on huomioituna Peräseinäjoella, jossa hänen lapsuudenkotinsa seinään kiinnitettiin muistolaatta 1970. Samana vuonna Ritola lahjoitti kotikunnalleen kaikki olympiamitalinsa ja muut arvokkaimmat palkintonsa. Alkuperäisiä mitaleita ei ole moni nähnyt, sillä niitä säilytetään pankkiholvissa. Kopiot sekä Ritolan valokuvia ja esineistöä on esillä Peräseinäjoen kunnantalolla, jonne myös nimikoitiin Villen Kamari 1988.
Ville Ritolan patsas paljastettiin 1978 Peräseinäjoella hänen läsnä ollessa. Peräseinäjoen urheilutalo nimettiin Ritola-Halliksi 1999. Hänestä on julkaistu kaksi kirjaa: Pantiin Ritolaksi (1974) ja laaja elämäkerta Suden hetkiä (1997). Ville Ritolasta ja Paavo Nurmesta on ollut tekeillä Mestari ja haastaja -elokuva, mutta julkaisua on siirretty vuodelta 2024.
Lähde: Voimistelu- ja urheiluseura Peräseinäjoen Toive ry.
Bongaa myös nämä patsaat
Jääkärikapteeni ja kuvanveistäjä Lauri Leppäsen veistämä Mannerheim‑patsas (1955) oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Patsas sijaitsi alun perin Keskustorilla, vuodesta 1973 alkaen Kirkkokadun ja Koulukadun kulmassa. Jalusta korotettiin puiston uudistuksessa 2014. Patsas muistuttaa Mannerheimin pitkästä päämajakaudesta Seinäjoella 1918.
Kuva: Tomi Kosonen
Kuopiolaisen kuvanveistäjä Herman Joutsenin Sotahevonen -patsas (1997) Törnävän kartanon puistossa kunnioittaa sodissa palvelleita suomenhevosia. Talvi‑ ja jatkosodassa palveli noin 110 000 hevosta, tuhansia menehtyi. Eniten sotahevosia saatiin Etelä-Pohjanmaan kunnista.
Kuva: Tomi Kosonen
Alavudelta kotoisin ollut taiteilija Jussi Koivusalon veistämä Paimentyttö -patsas (1963) ei ollut kaupungin tilaustyö vaan Seinäjoen Yksityisyrittäjien ja Yrittäjänaisten lahjoitus. Alkujaan Keskuspuistossa (nyk. Avaruuspuisto) sijaitsevan teoksen osana oli vesiallas. Paimentyttö pesi kasvojaan 59 vuotta, kunnes allas poistettiin turvallisuussyistä lähellä olevan lasten leikkikentän takia. Allas peitettiin metallilevyllä ja soralla. Seinäjoella on usea muukin Koivusalon tekemä patsas.
Kuva: Tomi Kosonen
Ilmavaara on arkkitehti Antti Talvitien suunnittelema Jatkosodan ilmapuolustuksen muistomerkki (2005), joka sijaitsee Vapaudenpuiston, Vapaudentien ja Torikadun risteyksessä. Talvisodan syttyessä Seinäjoen ilmapuolustus oli yhden konekiväärin varassa. Talkoilla Seinäjoelle saatiin hankittua vuonna 1941 kaksi Bofors-ilmatorjuntatykkiä ja seinäjokelaisista lukiolaisista koulutettiin ilmatorjuntajoukkue. Siksi muistomerkissä lukee teksti ”Pojat puolustamassa meitä 1941”.
Kuva: Tomi Kosonen
Katkennut taival (Hotelli-ravintola Alma, Ruukintie 4) on entisen kaupunginarkkitehti Juhani Lahden suunnittelema Talvisodan pommituksessa kuolleiden muistomerkki. Seinäjoelle pudotettiin 3. helmikuuta 1940 yhteensä 158 pommia. Ratapiha oli pääkohde kuljetusverkoston lamauttamiseksi. Yksi pommeista suuntautui Rajakadun (nyk. Ruukintie) sirpalesuojaan, jossa oli junamatkustajia. Kymmenen kuoli heti ja kolme myöhemmin sairaalassa. Pommit osuivat myös juna-aseman odotustilaan, Marttilan kouluun (nyk. taidekoulu Oiva), viljavarastoon ja kauppatorille; loput putosivat joen toispuolen pelloille. Yhteensä 36 rakennusta vaurioitui, joista 9 tuhoutui.
Kuva: Tomi Kosonen
Nurmon seurakuntatalon pihassa oleva Taistelijain muistomerkin suunnitteli Timo Suvanto. Muistomerkki kuvaa Äyräpään kirkonmäkeä, jolla käytiin 39 nurmolaisen hengen vaatinut Äyräpään taistelu talvisodan lopulla 5.3.1940. Loivasti nousevan muistomerkin korotetussa päässä on kivi, joka kuvaa Äyräpään kirkon raunioita. Kaikkien kaatuneiden ruumiita ei saatu pois taistelukentältä ja epätietoisuus sotilaan kohtalosta saattoi vaivata omaisia pitkään. Muistomerkki on paljastettu vuonna 2000. Muistomerkkiin liitetään tarinat myös sotaorvoista ja Salokorven perheen tragediasta.
Kuva: Jaakko Elenius
Kuvanveistäjä Heikki Varjan suunnittelema ”Tuolta se tuloo, tuolta se tuloo” kuvaa Seinäjokea viiden rautatien risteyksenä. Viiteen ilmansuuntaan kurottuva ja 8 metriä korkea veistos oli aikoinaan Suomen suurin pronssiveistos. Rautatieläisten muistomerkiksi kutsuttu veistos siirrettiin uudelle asema-aukiolle vuonna 2024.
Kuva: Tomi Kosonen
Yrittäjä-Jussi (1994) on tunnustus pohjalaiselle yrittäjyydelle. Alun perin Seinäjoen kauppaoppilaitoksen pihaan pystytetty pronssinen patsas siirrettiin vuonna 2019. Keskustorin laidalle Koulukadulle päivystävä patsas on ilmajokelaisen kansantaiteilija Aarne Hakala-Rahkon suunnittelema. Patsas kokee säännöllisin väliajoin ajankohtaista ehostusta. Provinssi-paidan lisäksi patsas on saanut ylleen muun muassa vihreän boleron Käärijän edustaessa Suomea Euroviisuissa.
Kuva: Tomi Kosonen