Kauppakeskus Triplan lähistöllä sijaitsevalla kevyen liikenteen väylällä, junaradan kupeessa on näky, joka on saanut monet hieraisemaan silmiään.
Kallioleikkauksessa, muutaman metrin korkeudessa töröttää sinirunkoisen polkupyörän takaosa. Muu osa fillarista on uponnut syvälle kallion uumeniin. Lisäksi takapyörä pyörii vinhasti, ihan kuin jotakin olisi sattunut juuri äsken.
Avaa kuvien katselu
Taiteilija Puustinen Pyöräilijä-teoksen edustalla. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Huomaa siivekkeet, jotka saavat pyörän pyörimään tuulisella säällä. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Tilanteesta tulee ensimmäisenä mieleen absurdi polkupyöräonnettomuus ja siitähän tässä oikeastaan onkin kyse. Taiteilija Markku ”Sika” Puustisen Pyöräilijä-niminen ympäristötaideteos sai alkusysäyksensä, kun hän oli työstämässä saman kevyen liikenteen väylän varrella sijaitsevaa Neula-teostaan.
– Siinä suhasi pyöräilijöitä kovaa vauhtia etenkin ruuhka-aikana. Eräs ohikulkija arveli, että nuohan voivat vielä jossakin vaiheessa törmätä kallioon. Ajattelin että hetkinen, pyörä kallioon…
Puustinen hankki siltä istumalta romupolkupyörän, josta poisti ketjut ja etupyörän. Sen jälkeen hän leikkasi kulkupelin rälläkällä kahtia.
– Laakeroin takapyörän todella herkäksi ja lisäsin siihen pienet siivekkeet. Tuulisella säällä takapyörä pyörii, ja vieläpä menosuuntaan.
Yllättävää ympäristötaidetta
Markku Puustinen on viime vuosina toteuttanut taidettaan ympäri Helsinkiä. Tänä vuonna teoksia on syntynyt useampi kappale. Pyöräilijän ja Neulan lisäksi Töölönlahdelle on kohonnut luonnonkivistä rakennettu, korkeuksia hipova Seita ja sen lähettyville Kalatiira. Niiden kupeessa sijaitsee myös minikokoinen vesivoimala Hugo, jonka Puustinen rakensi jo vuonna 2019.
– Hyvään ympäristötaiteeseen kuuluu, että ihmiset huomaavat sen. Samalla se on myös lähellä ihmistä. Omat teokseni eivät ole millään tavalla pönäköitä: niihin kuuluu vitsiä ja hauskuutta, mutta taustalta löytyy myös selvä sanoma. Hyvään ympäristötaiteeseen kuuluu yllättävyys, Puustinen määrittelee.
Avaa kuvien katselu
Neula-teoksessa jättimäinen parsinneula lankoineen on lävistänyt kallion. Neula sijaitsee Tivolitien vieressä Linnanmäen lähellä. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Kalatiira taas löytyy Töölönlahdelta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Vähän matkan päässä Kalatiirasta sijatseva Seita-teos inspiroi paikallista sinisorsaa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Pimeällä Seita on myös valaistu… Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
…kuten sen vieressä pyörivä minikokoinen vesivoimala Hugokin, joka on valmistunut jo vuonna 2019. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Yllättävyyttä Puustisen teoksista löytyy: ne ilmestyvät kaupunkilaisten ihmeteltäväviksi ilman ennakkovaroitusta ja pienen anarkian siivittäminä. Helsingin kaupunki ei tilaa Puustiselta taidetta, vaan hän luo sitä oma-aloitteisesti.
– Kaupunki ottaa minuun hyvinkin nopeasti yhteyttä, jos joku valittaa jostakin teoksestani. Annan selvityksen ja tämän jälkeen tulee päätös jossa todetaan, ettei teoksesta ole kenellekään minkäänlaista harmia tai haittaa. Pidän itse huolta siitä, ettei taiteeni vahingoita ympäristöä tai ihmisiä.
Avaa kuvien katselu
”Tämä on minulle vakiopaikka. Jään aika usein katselemaan ja ihastelemaan Pyöräilijä-teosta”, Veli Halsti (oik) sanoo. ”Aivan super”, Heikki Halsti jatkaa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mittasuhteilla ja absurdeilla tilanteilla leikittelevistä Pyöräilijä- ja Neula -teoksista tulee vahvasti mieleen surrealismi, minkä Puustinen itsekin allekirjoittaa.
– Joistakin teoksistani tosin on sanottu, että ne eivät ole taidetta. Minulla on tähän yksinkertainen vastaus: kyse ei ole myöskään käyttöesineistä.
Värkkääminen vaatii teknistä osaamista
Markku Puustinen on toiminut rakennusalan yrittäjänä. Ympäristötaiteilijan uralle tästä on ollut paljon hyötyä: Puustisen teokset ovat vaatineet teknistä osaamista.
– On tärkeää tietää elektroniikasta ja kädentaitojenkin pitää olla kuosissa. Jos oivaltaa jotakin, sen voi toteuttaa teknisen tietotaidon avulla. Jos teknistä tietotaitoa ei ole, ei synny myöskään oivallusta.
Avaa kuvien katselu
Poseeraus, johon taiteilija on ottanut mallia Suosikki-lehdestä. Kuva: Jussi Mankkinen / YleMarkku Puustinen kertoo kallioon sujahtaneesta pyörästä.
Mutta miksi Puustinen sitten haluaa värittää kaupunkikuvaa omaehtoisella ja erikoisella ympäristötaiteellaan?
– Tähän kysymykseen vastaamiseen tarvittaisiin psykologia, psykiatria, antropologia ja niin edelleen. Olen värkännyt ja toteuttanut kaikkea mahdollista pienestä pitäen. Muun työni ohella olen tehnyt kaikkea tällaista jo viitisenkymmentä vuotta.
Koska Puustisen teokset ovat julkisilla paikoilla, niihin saatetaan kajota. Joku oli esimerkiksi käynyt äskettäin vääntämässä Pyöräilijän satulan vastakkaiseen suuntaan. Puustinen suhtautuu tällaiseen toimintaan lempeällä asenteella.
– Se on ollut jonkun toisen näkemys taideteoksestani, ja kyllä minä tällaisen hyväksyn. Eipä näitä töitäni muuten ole juurikaan tuhottu.
Avaa kuvien katselu
Markku Puustinen korjaamassa Pyöräilijä-teoksen satulaa, jonka joku oli käynyt vääntämässä vastakkaiseen suuntaan. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Puustisen teosten ohella Helsingistä löytyy toki myös kaupungin tilaamaa ympäristötaidetta.
Erillistä ympäristötaiteen strategiaa Helsingillä ei kuitenkaan ole, koska yhtenä kuvataiteen lajina ympäristötaide on osa Helsingin kaupungin taidekokoelman kokoelmapolitiikkaa. Sitä hallinnoi Helsingin taidemuseo HAM, jonka taidekokoelmassa julkinen taide on hyvin merkittävässä osassa. Julkisen taiteen ja ympäristötaiteen rajanveto on myös usein häilyvää.
Ympäristötaidetta on Helsingissä esitelty runsain mitoin Helsinki Biennaaliin yhteydessä. Sitä organisoi ja kuratoi HAM sekä HAMin valitsemat vaihtuvat kuraattorit. Biennaali on kytkeytynyt tiiviisti Vallisaaren luontoon ja ihmisen luontosuhteeseen. Lue lisää liitteenä olevista jutuista.