Pääkirjoitus|Perustuslain pykälää ollaan päivittämässä, jotta poliisille ja tiedusteluviranomaisille voitaisiin antaa lisää oikeuksia. Nyt pitääkin keskustella siitä, mitä uudet oikeudet olisivat ja miten niiden käyttöä valvottaisiin uskottavasti.
Odotettavissa on kipakkaa keskustelua, kun viime viikolla julki tulleet suunnitelmat perustuslain 10:nnen pykälän muuttamisesta etenevät.
Pykälä takaa yksityiselämälle ja kotirauhalle suojan, joka on Suomessa vahva. Viranomaiset voivat rikkoa näitä perusoikeuksia vain poikkeustapauksissa, lähinnä vakavien rikosten selvittämiseksi ja kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Nämä poikkeukset on kuitenkin rajattu pykälässä hyvin tarkkaan eli pykälä yksilöi, millaisia perusoikeuksia rikkovia keinoja viranomaisille voidaan tavallisilla laeilla säätää.
Poliisin ja tiedusteluviranomaisten mukaan pykälän nykyiset muotoilut ovat kuitenkin jääneet jo kauan sitten ajastaan jälkeen ja rajoittavat viranomaistoimintaa liikaa.
Poliisin mukaan pykälän vaatimus yksilöidystä ja konkreettisesta rikosepäilystä estää ilmiö- ja uhkaperustaisen rikostiedustelun ja vaikeuttaa vakavien rikosten estämistä tilanteessa, jossa järjestäytynyt rikollisuus on kasvanut, kansainvälistynyt ja raaistunut, yhteiskunta digitalisoitunut ja Venäjä alkanut palkata verkossa ihmisiä suorittamaan sabotaasi-iskuja länsimaissa.
Siviilitiedustelun eli supon ja sotilastiedustelun mukaan puolestaan tiukka kotirauhan suoja estää niitä hankkimasta tiedustelutietoa yksityisissä asunnoissa, joissa niin terroritoimintaa kuin vakoilua yleensä suunnitellaan, valmistellaan ja toimitetaan.
”
Eri toimijat puhuvat hiukan eri asioista.
Perustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa laajemminkin on pitkään puhuttu siitä, että perustuslakia pitää tarkastella vakavan rikollisuuden uusien muotojen ja teknologian kehityksen vuoksi. Asia päätyi myös Petteri Orpon (kok) hallituksen hallitusohjelmaan. Sen seurauksena oikeusministeriön työryhmä on arvioinut pykälän muuttamista rinnallaan parlamentaarinen ohjausryhmä. Nyt työ on sillä mallilla, että asia siirtyy eduskuntaryhmille ja laajempaan keskusteluun.
Keskustelua sekoittaa ja vaikeuttaa se, että eri toimijat puhuvat hiukan eri asioista, jotka kuitenkin linkittyvät tiiviisti toisiinsa.
Teknisesti ottaen nyt keskustelussa ovat vain perustuslain pykälä ja siihen pohdittavat väljennykset. Perustuslain muutokset eivät kuitenkaan luo mitään uusia toimivaltuuksia, vaan ne säädetään tavallisilla laeilla. Sisäministeriössä onkin valmisteilla erillinen rikostiedustelulainsäädäntö.
Sen yksityiskohtia ei vielä tiedetä, mutta tavoitteena on selvästi antaa poliisille oikeus käyttää salaisia tiedonhankintakeinojaan pelkän vakavan rikollisuuden uhan takia. Poliisi voisi siis seurata ihmisiä ilman yksilöityjä rikosepäilyjä.
Vaikka Suomessa on kansainvälisesti katsoen hyvä ja luotettava poliisi, sillä on ollut taipumusta tulkita oikeuttaan esimerkiksi televalvontaan laveasti. Tätä helpottaa se, että iso osa oikeuslaitoksesta näyttää hyväksyneen asiassa kumileimasimen roolin. Esimerkki tästä on kesällä 2024 Jyväskylässä Elokapina-liikkeen aktivisteihin kohdistunut televalvonta, jota poliisi perusteli hämmentävän löyhiltä tuntuneilla perusteilla. Muutenkin läpinäkyvyys poliisin toimintaan on huonontunut. Kun epäselvyyksiä ilmenee, vastuullisia ei näytä kovin helposti löytyvän.
On selvää, että perustuslain 10. pykälän momentteja on tarkasteltava ja päivitettävä. Koska pykälään on haluttu ja edelleen halutaan kirjoittaa yksilöityjä ja tarkkarajaisia lakivarauksia, niiden on oltava riittävän ajantasaisia.
Mutta yhtä selvää on, ettei keskustelua perustuslain muutoksista voida käydä irrallaan siitä, mitä konkreettisia lisäoikeuksia viranomaiset ovat näiden muutoksen seurauksena saamassa, ja miten mahdollisten uusien oikeuksien käyttöä valvottaisiin uskottavasti.