Kehno sääntely voi vain pahentaa ongelmaa, jonka taltuttamiseen se on tarkoitettu, toimittaja Pekka Pohjolainen kirjoittaa
Sudet
Lainsäädännön arviointineuvosto julkaisi perjantaina suorastaan hätkähdyttävän lausunnon hallituksen esityksestä, jolla susi muutetaan metsästettäväksi lajiksi.
Kerrataanpa vielä olennaisin.
Hallituksen lainvalmistelun laatua valvovan neuvoston mukaan vaikutusarviointi on jätetty tekemättä, eikä esitysluonnoksen perusteella saa käsitystä nykytilasta. Siitä ei käy ilmi, kuinka paljon Suomessa on susia, millä alueilla ne aiheuttavat eniten ongelmia tai millaisia vahinkoja sudet ovat aiheuttaneet.
Esitysluonnoksessa jäi kunnolla selvittämättä, ketkä tai mitkä tahot erityisesti hyötyisivät ehdotetuista muutoksista, ja millaisia arjen vaikutuksia esityksellä olisi ihmisille, jotka asuvat alueilla, joilla esiintyy paljon susia.
Esitys jättää epäselväksi, missä määrin susien metsästäminen lisääntyisi. Edes suuntaa antavaa arviota siitä, kuinka paljon susia jatkossa voitaisiin kaataa vuosittain, ei löydy. Esityksessä ei ole käsitelty myöskään sitä, millaisia vaikutuksia sudenmetsästykseen ehdotetuilla muutoksilla on susikannan elinvoimaisuuteen ja suotuisaan suojelutasoon.
Eikä siinä kaikki. Arviointineuvosto joutui antamaan lausuntonsa maa- ja metsätalousministeriön sijasta poikkeuksellisesti suoraan eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle. Näin kävi siksi, että esitys kiikutettiin eduskunnalle, ennen kuin arviointineuvosto ehti lausua asiasta.
Arviointineuvoston mukaan hallituksen esitysluonnoksen puutteet ovat niin merkittäviä, ettei se täytä lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen vaatimuksia.
Hallituksen esityksen pohjalta ei pysty muodostamaan riittävää ja perusteltua käsitystä esityksestä, eikä sen taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista, arviointineuvosto näki.
Yksinkertaisesti luokatonta työtä, rouva ministeri.
Kaikki arviointineuvoston peräämä tieto olisi luultavasti löytynyt helposti Luonnonvarakeskuksesta, jos ministeriön oma osaaminen olisi loppunut kesken. Kuvio tuoksahtaa siltä, että tutkittu tieto sivuutettiin, koska se ei olisi tukenut esitystä ja jahdin tarvetta.
Toinen syy löytyy luultavasti puhtaasta välinpitämättömyydestä, kun tutkittu tieto ei edes kiinnosta susiasioissa reippaasti tunnepohjalta vetävää eduskuntaa. Edesmennyt entinen vihreiden kansanedustaja ja ”Susi-Pulliaisena” tunnettu eläintieteen professori Erkki Pulliainen veistelikin joskus, että ”eduskunta on täynnänsä nykyisin merkittäviä susi- ja suurpetoasiantuntijoita”.
Niin näyttää tosin olevan EU-komissiossakin. Suden suojelua kun alettiin heikentää, kun susi söi komission nykyisen puheenjohtajan Ursula von der Leyenin perheen ponin Saksassa joitakin vuosia sitten.
Eduskunnassa ministeri Essayahin susiesitystä ovat tohtineet arvostella ja vastustaa vain vihreät ja vasemmistoliitto. Suurin oppositiopuolue SDP näki jostakin syystä tärkeäksi kirjata sudenmetsästyksen jopa varjobudjettiinsa.
Kun susijahdeilla on eduskunnassa laaja tuki, ja esitystä on odotettu suorastaan vesi kielellä, näinkin holtittomasti voi menetellä.
Olipa koko susikysymyksestä mitä mieltä tahansa, luokatonta lainvalmistelua ei voi hyväksyä eikä puolustella millään. Sellainen kun voi johtaa erilaisiin juridisiin sotkuihin, julkisten resurssien tuhlaamiseen ja kansalaisten oikeusturvan heikentymiseen. Luottamus hallintoon ja lainsäätäjiinkään ei ainakaan kohene.
Niinkin voi käydä, että kehno sääntely vain pahentaa ongelmaa, jonka taltuttamiseen se on tarkoitettu.
Edellisellä kerralla poliittisissa susijahdeissa ammuttiin liuta laumoja koossa pitäviä alfanaaraita. Seurauksena ihmisten pihoille alkoi jolkotella entistä enemmän yksinäisiä nälkäisiä susia etsimään kissoja ja mäyräkoiria ja ties mitä lintulaudan läskinpaloja syötäväkseen.