Jari Hanska

Hyvinvointialueiden rahoitus on kriisissä, mutta hallitus korjaa tilannetta lähinnä teipillä. Alueiden kannustimet pitäisi laittaa kokonaan uusiksi, kirjoittaa Jari Hanska.

Tänään klo 19:13

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen kaksi ministeriä Kaisa Juuso (ps) ja Anna-Kaisa Ikonen (kok) ovat olleet hyvinvointialueiden rahoittamisen haasteista jatkuvasti julkisuudessa. Jenni Gästgivar

Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok) ilmoitti viime viikolla, että hyvinvointialueiden rahoitusta koskevaa lakiesitystä rukataan, jotta useampi alue voisi saada lisäaikaa alijäämiensä kattamiseksi.

Kyse ei ole massiivisesta muutoksesta, mutta se antaa tietyille hyvinvointialueille hieman enemmän pelivaraa alijäämistä selviytymiseen.

Lisäajan myöntämisessä on kyse lähinnä sote-järjestelmän laastaroinnista, jonka perään niin alueet kuin oppositio ovat koko kuluneen vaalikauden huutaneet. Se ei korjaa viime hallituskaudella laaditun sote-uudistuksen rahoituksen valuvikoja.

Yksi valuvioista syntyi, kun sote-palvelut siirtyivät kunnilta alueille. Monet kunnat alibudjetoivat sote-palvelunsa, koska kuntien saamaa rahoitusta leikattiin sote-menojen pohjalta. Samalla alueet joutuivat aloittamaan taloudellisesti takamatkalta.

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus on toistuvasti moittinut soten ongelmista edellistä eli Sanna Marinin (sd) hallitusta. Nykyisin oppositiossa olevat SDP, keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto ovat myöntäneet ongelmat. Ne ovat korostaneet, että massiivista uudistusta oli mahdotonta tehdä kerralla täydellisesti.

Nykyinen hallitus on ollut varsin haluton avaamaan hyvinvointialueiden rahoituslakia välttämättömiä muutoksia enempää. Julkisuudessa on ollut esillä monet näistä ongelmista.

Yksi alueiden rahoituksen sekoittanut kuvio liittyy tiettyihin diagnoositietoihin, joiden pohjalta suuri siivu alueiden rahoituksesta määräytyy.

Iltalehti uutisoi maaliskuussa, että diagnoositiedoissa on huomattavia heittoja eri alueiden kesken. Taustalla ovat muun muassa alueiden erilaiset kirjaamiskäytännöt ja kyvyt hyödyntää niin kutsuttuja tietoaltaita. Tämän seurauksena alueiden saamassa rahoituksessa on löytynyt suoranaisia virheitä.

Hallituksessa ei ollut alkuun halukkuutta myöntää ongelmia. Vasta nyt, joulukuun ensimmäisenä päivänä, ministeri Ikonen kertoi asettaneensa selvityshenkilöt perkaamaan diagnoositietoihin liittyviä ongelmia. Valmista pitäisi tulla helmikuun loppuun mennessä.

Diagnoositietojen selvittäminen on vain yksi osa rahoituksen ongelmista. Samaan syssyyn olisi syytä selvittää se, millaiseen toimintaan nykyinen rahoitusjärjestelmä hyvinvointialueita ohjaa.

Esimerkkinä toimii työkyvyttömyys. Nykyisellään hyvinvointialueet saavat enemmän rahaa, jos alueella on paljon työkyvyttömiä. Mitä nuorempi työkyvyttömäksi kirjattu henkilö on, sitä enemmän hän tuo hyvinvointialueelle rahoitusta. Voisiko alueiden kannalta olla kannustavampaa, mikäli niitä palkittaisiin työkyvyttömyyksien ennaltaehkäisystä?

Tätä perusongelmaa ei poistanut se, että yhdessä rahoituslain muutoksessa hallitus lisäsi alueiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevan kertoimen painoarvoa. Niin sanotun hyte-kertoimen pohjalta jaetaan hyvinvointialueiden saamasta potista vain noin 1,5 prosenttia. Se tarkoittaa noin 400 miljoonaa euroa.

Ensi vuonna alueiden rahoitukseen uppoaa yli 27 miljardia euroa.

Rahoituslakia on veivattu Orpon hallituskaudella pariin otteeseen. Tavoitteena on ollut, että malli hillitsisi menojen kasvua, olisi kannustava ja turvaisi niin palvelut kuin rahoituspohjan. Tässä urakassa palloa potkitaan jo seuraavalle hallitukselle.

Hyvinvointialueiden asukkaiden kannalta on yhdentekevää, keiden päätöksistä huono rahoitusmalli johtuu. Jokainen hallitus voi kuitenkin vain omalla vahtivuorollaan korjata havaittuja virheitä.

Keskeisin ongelma koko rahoitusvyyhdessä on se, että hyvinvointialueille ei riitä nykyistä enempää rahaa. Julkisen talouden tilanne on niin hankala, että hyvinvointialueiden menojen kasvua on pakko pyrkiä hillitsemään. Käytännössä alueiden pitäisi pystyä toimimaan jatkuvasti aiempaa tehokkaammin.

Siitä huolimatta niukkuutta jaettaessa olisi syytä pitää huolta, että rahan jakamisen perusteet ovat oikeudenmukaiset ja läpinäkyvät. Samalla alueita pitäisi palkita tuloksista eli terveyden tuottamisesta asukkailleen.