Kyllä se ihan mukavalta tuntuu, kommentoi ampumahiihtolegenda Heikki Ikola saamaansa kunnianosoitusta. Edessään hänellä on itseään esittävä pienoismalli. Se on halsualaisen kuvanveistäjän Seppo Kalliokosken käsialaa.
Jos kaikki etenee suunnitellusti, tulee noin kaksi metriä korkea pronssinen patsas pian tervehtimään ohikulkijoita Kauhajoentien varrella Jurvan ampumahiihtostadionilla. Hankkeen taustalla ovat Jurvan Rotaryklubi ja Jurvan Urheilijat.
– Minun mielestäni patsas on onnistunut tässä vaiheessa oikein hyvin. Asento on hyvä, ampumapaikalta lähtö. Voin hyvin nähdä, että siinä on sellainen touhu menossa, sauvoja pitäisi saada käteen ja matka jatkuu, Ikola sanoo.
Pienoismalli ei ole aivan tarkka, vaan teoksen lopullinen ulkonäkö kehittyy vielä prosessin aikana. Patsasosan korkeus tulee olemaan noin kaksi metriä, johon jalusta tuo vielä lisää korkeutta.
Kuva: Petra Mustonen
Lähtökohtana patsaan suunnittelussa toimi Timo Mikkilän kirjoittaman kirjan kansikuva, joka on otettu vuoden 1975 Anterselvan MM-kisoissa. Siellä Ikola voitti kaksi kultamitalia.
Kuva: Leena Nyysti
Veistoksen inspiraationa toimi Ikolan valitsema valokuva. Kalliokoski sanoo, että siinä on juuri sopivasti liikettä: jos sitä olisi liikaa, patsas näyttäisi korostuneen jäykältä. Sauvat hiihtäjän kädessä voi nähdä symbolisesti viestikapulana, joka siirtyy Ikolalta seuraavalle urheilijoiden sukupolvelle.
– En halunnut tehdä tähtäyskuvaa. Kyse on kuitenkin veistoksesta, joten sitä katsotaan joka puolelta. Minulle ainakin tulee hirmuisen epävarma olo, jos joudun suoraan siihen pyssynpiippuun katsomaan, Kalliokoski perustelee.
Voimakas komitea sai tahtonsa läpi
Patsashanke sai alkunsa vajaa vuosi sitten Jurvan Rotaryklubin kokouksessa. Reima Mänty oli aloittamassa kauttaan klubin presidenttinä ja halusi seuraavan vuoden toimintasuunnitelmaan jonkin haasteen.
Niin Heikki Ikola kutsuttiin mukaan kokoukseen. Ikolalle on aiemminkin ehdotettu patsasta, mutta hän ei ole ideasta innostunut. Mikä sai mielen muuttumaan?
– Nyt oli niin voimakas tämä komitea. Siinä oli sellainen äänestys, minä jäin yksin oppositiopuolelle, Ikola naurahtaa.
Heikki Ikola sanoo, että hänestä tuntuu mukavalta, että Jurvassa arvostetaan sellaisia suorituksia, joihin hän on yltänyt.
Kuva: Petra Mustonen
Kyseisen voimakkaan komitean muodosti Reima Männyn lisäksi Jurvan rotaryklubin jäsen ja Jurvan Urheilijoiden ampumahiihtojaoston puheenjohtaja Esko Pietilä. Kun mukaan lähti vielä Jurvan Urheilijoiden Erkki Tsupukka, alkoi hanke edetä varmoin ottein.
– Tässä on tällainen lyömätön kolmen kopla, joka vie tämän vaikka harmaan kiven läpi, Mänty vakuuttaa.
Ensisijainen toive oli alusta asti pronssipatsas, mutta muitakin vaihtoehtoja kartoitettiin. Yksi ajatus oli teräksestä polttoleikattu teos, mutta se ei olisi ollut toimikunnan mielestä hintansa arvoinen.
Seuraavaksi haastateltiin kolme eri taiteilijaa. Seppo Kalliokoski erottui joukosta edukseen. Hän on aiemmin tehnyt pronssisen patsaan hiihtäjä Mika Myllylästä ja monumentin kuulantyöntäjä Arsi Harjusta.
– Ikolan patsas ei ole varsinaisesti näköispatsas, mutta on tässä kuitenkin enemmän yksityiskohtia kuin Myllylän patsaassa. Pienoismalli ei ole aivan tarkka, mutta mittasuhteet suurin piirtein pysyvät, Kalliokoski kertoo.
Seppo Kalliokosken suunnittelema Mika Myllylän patsas paljastettiin Haapajärvellä elokuussa 2020. Siinäkin lähtökohta oli vaikuttava valokuva, kuten Heikki Ikolan suunnitellussa patsaassakin. Arkistokuva.
Kuva: Hanna Perkkiö
Stadion on näkyvämpi paikka kuin keskusta
Myös patsaan tulevaa sijaintia harkittiin tarkkaan. Ampumahiihtostadionilla Ikola on paitsi luonnollisessa ympäristössään, myös näkyvällä paikalla Kauhajoentietä ajaville – myös niille, jotka ajavat ohi käymättä Jurvan keskustassa.
– Kirkonkylästä emme tiedä, millainen se on kymmenen vuoden päästä. Siellä on suurimmaksi osaksi yksityisiä tontteja. Eteen voisi tulla tilanne, että patsas jouduttaisiin siirtämään. Ja liikenneympyrä ei ainakaan olisi patsaan arvoinen paikka, Mänty perustelee.
– Arsi Harjun muistomerkki on liikenneympyrässä. Olen joutunut sen kaksi kertaa korjaamaan, kun siihen on joku rattijuoppo kolaroinut. Patsas ei sellaisessa paikassa toimisi, Kalliokoski sanoo.
Seppo Kalliokoski valittiin patsaan suunnittelijaksi kolmen haastatellun kuvanveistäjän joukosta.
Kuva: Petra Mustonen
Patsashankkeen kokonaiskustannus on 79 100 euroa sisältäen paitsi itse patsaan, myös esimerkiksi jalustan valmistuksen sekä julkistamistilaisuuden järjestämisen. Kaupunki on päättänyt myöntää hankkeeseen 10 000 euroa.
Pääasiassa hankkeen rahoitus perustuu yhteisölliseen ja sponsoripohjaiseen varainhankintaan. Rahankeräyslupa saadaan todennäköisesti huhti-toukokuussa. Jo tammikuun 25. päivä pidetään kaikille avoin yleisötilaisuus, jossa kerrotaan tarkemmin hankkeesta.
Viesti Jurvan nuorisolle
Patsaan lisäksi Kalliokoski on suunnitellut sen pohjalta mitalin. Hänelle se kuvaa päämäärätietoisuutta ja periksiantamattomuutta. Sellaisen kuvan hän on saanut sekä Heikki Ikolasta itsestään että ylipäätään jurvalaisista. Yrittäjähenkeä ei kylältä puutu.
– Jurvalaiset eivät ole koskaan saaneet peltoja niin kuin härmäläiset ja lapualaiset, vaan ovat joutuneet itse tekemään tämän elämänsä. Kun luin vastikään Samuli Paulaharjun Rintakyliä ja Larvamaita -kirjan, niin ajattelin, että kyllä tämä Jurva on niitä larvamaita, Kalliokoski sanoo.
Heikki Ikola ajattelee, että patsaan suurin merkitys onkin siinä, mitä se viestii tuleville jurvalaisten sukupolville.
– Se muistuttaa, että täältä on ihan hyvät edellytykset päästä samoihin saavutuksiin, mihin meikäläinenkin on päässyt. Sen eteen täytyy vain tehdä kovasti töitä ja sinnikkäästi yrittää, Ikola kannustaa.
Hän
Heikki Ikola
- Heikki Johannes Ikola on syntynyt 9.9.1947 Jurvassa. Hän on Suomen kaikkien aikojen menestynein ampumahiihtäjä.
- Ikola on voittanut kaksi olympiahopeaa (1972, 1976), neljä MM-kultaa (1975, 1977, 1981) ja kolme MM-hopeaa (1974, 1977, 1979).
- Valittiin vuoden urheilijaksi vuosina 1975 ja 1981.
- Toimi Suomen ampumahiihtoliiton valmentajana Albertvillen olympialaisissa 1992.
- Palveli toimiupseerina Porin Prikaatissa 19 vuotta ja liikuntaupseerina Kauhavan Ilmasotakoululla 9 vuotta.